Kirjan jälkeen

Kuukausi: tammikuu 2009

  • Pilkulla yli esteiden

    Pilkku onnistui hienosti eilen ratsastustunnilla. Minä onnistuin vähän heikommin. Laukkasiirtymiset, vastalaukkaharjoitukset ja avo- ja sulkutaivutukset menivät ihan hyvin, mutta jostakin syystä epäonnistuin täydellisesti pohkeenväistössä.

    Tässä on sitten Essin kuvaamaa videoaineistoa todisteeksi siitä, että myös esteharjoitukset menivät – noh, minun taitoihini nähden ihan hyvin, mutta edelleen kökötän jalustimilla ja etukumarassa. Essi yritti neuvoa, että olisin samalla tavalla kevyessä asennossa mutta lähellä satulaa kuin laukkaharjoituksissa. En vaan osaa. Ehkä nyt tämän videolle taltioidun aineiston  myötä on pakko parantaa tapoja.

    Tässä ehkä onnistunein versio.

  • Kuluttajat faktojen perässä

    Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan kuluttajat preferoivat entistä enemmän muiden käyttäjien kokemuksia ostopäätöksiä tehdessään. Lähes 300 haastatellusta 46 prosenttia kertoi perustavansa ostopäätökset tuote- ja palveluarviointeihin ja 24 prosenttia muiden kuluttajien tekemiin luokituksiin. Vain kolme prosenttia luotti edelleen myyntihenkilöstön kertomuksiin.

    Varmuuden vuoksi tutkimuksessa kysyttiin samaa asiaa toisessa kysymyksessä vain hieman toisella tapaa. 92 prosenttia vastasi luottavansa eniten siihen tietoon, jonka hankkii itse internetin, sanoma- ja aikakauslehtien ja tuttaviensa kautta.

    Tutkimuksen mukaan kuluttajat haluavat itse ottaa asioista selvää. Penn, Schoen & Berland Associates tunnistikin kuluttajista uuden info-ostajien ryhmän (New Info Shoppers), jotka tekevät runsaasti taustatyötä internetissä ennen ostopäätöstä. Haastatelluista vain kuusi prosenttia ei käyttänyt internetiä lainkaan tuoteinformaation etsimiseen. 28 prosenttia etsi tuotetietoa alle 29 minuuttia ja neljäsosa puolesta tunnista tuntiin viikossa – loput tätäkin enemmän.

    Vaikka tutkimuksen otos on todella pieni amerikkalaistutkimukseksi, ovat tulokset todella mielenkiintoisia. Suomi seuraa Amerikkaa monessa suhteessa, enkä usko, että internet-markkinointi ja sähköinen kaupankäynti olisivat poikkeuksia.

    Milloin meillä yritykset panostavat todenteolla internet-näkyvyyteen ja perustavat kuluttajille foorumeita, joilla nämä voivat avoimesti arvioida käyttämiään tuotteita? Pitäisikö meidän ottaa mallia Tanskasta, jossa Lego on jo pitkään tarjonnut kuluttajilleen mahdollisuuden suunnitella omia palikkarakennelmia, arvioida muiden tekeleitä ja jopa tilata muiden suunnittelemia palikkasarjoja itselleen?

    Ovatko tämä ja muut samansuuntaiset tutkimukset selvää kritiikkiä ainakin pohjoismaisessa markkinoinnissa vallalla olleelle asiakassuhde- ja palvelujen markkinoinnin koulukunnalle? Ehkä olemme pian sen totuuden edessä, että myyntihenkilöstöä ei enää tarvita, sillä kuluttajat tietävät itse tuotteista enemmän ja osaavat tehdä ostopäätöksensä itsenäisesti.

    Ainakin Penn, Schoen & Berland Associatesin tekemän tutkimuksen mukaan kuluttajat tietävät myös itse oman osaamisensa tuoteinformaation suhteen. 36 prosenttia vastaajista piti itseään erittäin valistuneina ja 58 prosenttia jonkin verran valistuneina kuluttajina mitä tulee tuoteinformaatioon.

    Mark Penn kirjoittaa blogissaan yhdessä Kinney Zalesnen kanssa, ettei informaation etsintä ole vain toimintaa vaan myös tapa hahmottaa maailmaa. Yritykset joutuvat muuttamaan toimintatapaansa, koska asiakkaat vaativat heiltä entistä yksityiskohtaisempaa ja teknisempää tuotetietoa. Näiden tietojen vertailuun ei enää tarvita asiantuntemusta, sillä sähköiset palvelut ovat tehneet vertailun helpoksi internetissä. Ilman detaljeja tuotteet eivät yksinkertaisesti tarjoa riittävää vertailupintaa ja jäävät auttamatta muiden vastaavien tuotteiden varjoon.

    The point is that advertising isn’t just moving to the Web, it’s got to
    grapple with an entirely new kind of shopper and way of shopping.
    Marketers now have to balance traditional media, online media, and
    content that is generated by experts, bloggers and consumers
    themselves.

    Tällaisten faktakeskeisten ostajien nousu kuulostaa lohdulliselta. Vaikka internet on tuonut huimasti mahdollisuuksia brändäykseen, voivat tuotteet erottautua toisistaan myös todellisten ominaisuuksien perusteella. Kuten Penn ja Zalesne kirjoittavat, joillekin ostopäätöksen perusteeksi riittää nettivideo siitä, että kello tikittää ajassa vielä sen jälkeen, kun se on pyörinyt pesukoneessa.

    Viekas myyntimies voi tietenkin yrittää huijata internet-yleisöään ja tarjota väärennettyä ”faktatietoa”. Kuvankäsittelyt ja editoinnit paljastuvat kuitenkin vääjäämättä, jos niihin lipsahtaa yksikin virhe. Eikä virhettä aina edes tarvita. Joku pellepeloton voi haluta testata myös oman rannekellonsa pesukoneessa ja levittää nettiin oman version kellopesuvideosta. Kumpi silloin on uskottavampaa: vertaisen kuluttajan tekemä ehkä vähän rakeinen video vai yrityksen tuottama puhtoinen ja värikylläinen liikkuva kuva?

  • Hiihtoputkessa

    Vuoden 2009 kuntoprojekti on alkanut lupaavasti. Yhtään sählyä tai ratsastusta en ole jättänyt väliin ja tämä viikonloppu on kulunut hiihtoladulla. Oltiin eilen lähdössä Ilkan kanssa hiihtämään, kun hän huomasi, ettei omistakaan suksisauvoja.

    Sauvaostoksilta Ilkan mukaan tarttui sitten koko hiihtosetti sukista pipoon asti – vain vanhat sukset ja monot saivat kelvata. Hiihdeltiin eilen harjoittelulenkkinä sellainen viisi ja puoli kilometriä ja tänään meni jo enemmän. Ilkka hiihti varmaan 15 kilsaa ja minä reippaan kahdeksan.

    Syy epätasapainoiseen yhteislenkkiin löytyy siitä, että töhmerölumi takertui minun suksenpohjiini jäävuoriksi. Kaikki käpyä pienempi roska tarttui samaan könttiin. Ei auttanut muu kuin kääntyä kotiinpäin ennen aikojaan.

    Yksi mummeli ihmetteli ladulla, miten minulla pitää niin hyvin. Näytin suksenpohjia ja sanoin, että ehkä pitääkin, mutta niin pitää myös alamäessä. Meinasin pariin otteeseen ihan tuiskahtaa nenälleni, kun suksi tökkäsi.

    Tulipahan kuitenkin ulkoiltua ja hieno juttu, että Ilkkakin näytti innostuvan hiihtämisestä oikein tosissaan. Vähän vaikeaahan se on taivaltaa matkaa samaan tahtiin, kun minä heikompana etenisin muutenkin hitaammin ja sitten vielä hiihdän pertsaa. Ilkka sujuttelee vapaata.

    Riistaveikkojen tilit

    Sain vihdoin tänään laadittua Riistaveikkojen tilinpäätöksen. Yksi 15 euron jäsenmaksu on kummitellut tileissä. Tänään Äiti avusti  minua Utajärveltä käsin ja luetteli jäsenmaksuja. Olin vain kirjannut yhden maksun väärin, mutta sen takia piti kiukutella monta päivää.

    Riistaveikkojen sihteerintyöt alkavat minun kohdaltani vedellä viimeisiään. On täysin mahdotonta hoitaa sihteerintehtäviä Savonlinnasta käsin. Oikeastaanhan metsästäjien pitäisi lähettää esimerkiksi ketunkorvia todistusaineistoksi tapporahoista tänne asti. Mitähän postipoika sanoisi, jos lähetyksestä pilkottaisi verinen korva?

  • Uusi vuosi, uudet kujeet

    Et varmaan uskoisi, että minä olen tehnyt nämä sivut ihan itse. Aivan oikein. En olekaan. Ilkkahan se teki minulle omatekoisen joululahjan! Minä olin vain nyökyttelemässä päätäni ja ihmettelemässä. Ja opinhan minä yhden uuden asian! Tuolta vaan koodista poimii englanninkielisiä termejä ja kääntää ne suomeksi ja tuiskis, tekstit tulevatkin suomen kielellä tänne blogiin!

    Samalla otettiin käyttöön 2.7 versio WordPressistä. Ilkka on tekemässä Railin kukka -blogia tädilleen ja minä kirjoittelin sinne mallitekstejä, joten siltä osin 2.7 versio on tuttu. Uuden version käyttöönotto tuntuu jännittävältä ja aina kehitystyössä ei mennä eteenpäin, vai onko kukaan tullut sinuiksi uuden del.icio.us -designin kanssa?

    Toivottavasti tästä uudesta omasta blogistani tulee parempi kuin edeltäjänsä. Ilkka pisti parastaan teknisen toteutuksen ja designin kanssa ja nyt on minun vuoroni rustailla tänne lukemisen arvoisia tekstejä. Teen parhaani – katsotaan, mihin se riittää.