Kirjan jälkeen

Kuukausi: helmikuu 2009

  • Broileria italialaisittain

    Pitkästä aikaa pitää rustata tänne jokin ruokaohjekin. Tämän tosin tein lähes suoraan Arlan sivuilla olevan kanaa italialaisittain -ohjeen mukaan.

    broilerin rintafileetä
    suolaa, pippuria
    1/2 ruokalusikallista vehnäjauhoja
    2 dl kasvirasvasekoitetta
    1 rkl punaviinietikkaa
    2 rkl kanafondia
    2 valkosipulinkynttä
    miniluumutomaatteja maun mukaan
    basilikaa koristeeksi

    Kuullota ensin kevyesti viipaloidut tomaatit ja valkosipulit. Siirrä ne pois pannulta ja lisää tilkka öljyä. Ruskista fileet molemmin puolin ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

    Valmista kastike sekoittamalla jauhot vesitilkkaan, lisää kerma, fondi ja viinietikka. Minä kokeilin punaviinietikkaa ja se oli ihan ok. Kaada kastike fileiden sekaan ja lisää tomaatit ja valkosipulikynnet. Anna kiehua hiljalleen kymmenisen minuuttia ja koristele lopuksi basilikalla.

    Tuli aika hyvää, mutta edelleen tuskailen täysjyväriisin kanssa. Se ei tahdo kypsyä, vaikka olen jatkanut ohjeen puolen tunnin keittoajan jo lähes tuntiin. Pitää kohta siirtyä puputtamaan pikariisiä. Erityisesti tämän ohjeen kastike on kokeilemisen arvoinen. Kanafileitä pitää ehkä maustaa hieman tujakammin, mutta kastike on hyvä.

  • Snowcrossia Kerimaassa

    Tämän viikonlopun ohjelmassa oli kelkkacrossin EM-osakilpailut Kerimaassa. Löydettiin Ilkan kanssa tosi hyvät katselupaikat ja siitä osoituksena paljon Ilkan ottamia valokuvia ja videoita.

    Jurvelinin Janne oli tietenkin ihan  ylivoimainen kaikissa kolmessa startissa. Naapurinmies Jonne Tynkkynen kaasutti hienosti toiseksi ensimmäisessä lähdössä, mutta muut kaksi menivät vähän heikommin. Tässä kuitenkin Jonnen iloiset tuuletukset kakkossijan varmistuttua.

    Kerimaassa ovat onnistuneet rakentamaan yleisöystävällisen radan, koska mekin näimme melkein koko radan yhdellä silmäyksellä. Harmi vain, ettei makkaranpaisto ja kahvinkeitto oikein onnistuneet eikä yleisö löytänyt paikalle. Kerimaan hienolle radalle olisi mahtunut reilusti enemmän katsojia.

  • Pilkun kanssa radalla

    Sain taas eilen ratsastaa pitkästä aikaa Pilkulla. Meni tosi, tosi hyvin!

    Hyppäsin elämäni pisimmän esteradan eikä esteitä edes madallettu, vaikka melkein kaikki muut menivät isoilla hevosilla. Hyppääminen tuntui yllättävän helpolta. Onnistuin kerran hyppäämään jopa ilman jalustinta, vaikka siitä hypystä ei jäänyt kovin paljon kerrottavaa. Pysyin sentään selässä.

    Jotkut esteet menivät suorastaan loistavasti. Tasapaino tuntui löytyneen ja samaa sanoi Essi-opekin. Vielä en hirvennyt tehdä laukkaharjoituksia ilman jalustimia. Tuntuu, että menee kaikki energia ja keskittyminen siihen, että saa pidettyä tasapainon ja sitten kaikki muu ratsastus unohtuu.

    Avotaivutus laukassa

    Pitkä esterata ei ollut tunnin ainoa uusi kokemus. En ole koskaan ratsastanut avotaivutusta laukassa, mutta nyt tuli sekin ihme kokeiltua. Ei se ehkä ihan putkeen mennyt, mutta paremmin kuin ravissa pääty-ympyrällä tehty pohkeenväistö.

    Pilkku tahtoo kuumentua vähän laukkapätkillä, ja kestää hetken ennen kuin se on valmis ottamaan vastaan pohkeenväistökomentoja hitaammissa askellajeissa.

    Edistystä monessa asiassa

    Viimeiset pari kolme viikkoa on tuntunut siltä, etten ikinä opi ratsastamaan. On tuntunut tosi hankalalta. Välillä heppa on seissyt paikallaan keskellä kenttää enkä ole saanut sitä liikkeelle lainkaan. Välillä taas toinen polle on tehnyt kaiken muun paitsi mennyt maneesin kulmiin. Välillä taas on kaahattu kiitolaukkaa ympäri maneesia ilman kontrollin hiventäkään.

    Nyt onnistuminen Pilkulla tuli tosi hyvään saumaan. Olin jo melkein luopunut toivosta. En vain vieläkään onnistu tekemään pohkeenväistöä oikein. Kai se johtuu siitä, etten osaa käyttää väistävää pohjeapua oikeaan aikaan. En oikein tiedä, milloin sen pitäisi vaikuttaa, että askel menisi ristiin.

    Nyt minulla on kuitenkin sellainen kirja, josta voin opetella, miten hevonen askeltaa. Silti minulle on vähän epäselvää, pitääkö sen avun toimia silloin, kun samanpuoleinen takajalka on irti maasta vai sitä ennen. Ehkä minä vielä opin.

  • Suvenperän Wiki

    Huomenna Utajärven kotiini muuttaa uusi uljas hirvenhaukkuja Wiki! Wiki saattaa olla tämä terävähampainen yksilö.

    IMG_0390

    Tai ehkä se on tämä karkumatkaa suunnitteleva yksilö.
    IMG_0395

    Näistä vintiöistä minulla on videokin, mutta se on  tosi pimeä, koska kuvaushetkellä oli jo hämärä.

    Kuvissa pennut ovat reilun viiden viikon ikäisiä. Huomenna pennut täyttävät kahdeksan viikkoa, sillä ne syntyivät jouluaattona. Saattaa olla, etten malta tänä talvena kelkailemaan, kun pitää hyysätä Utajärven reissulla Wikiä…

  • Apassionatasta oppia ratsastukseen

    Käytiin Suvin kanssa viime viikonloppuna katsomassa Apassionata-hevosshow. Helsingin loskasta oli kiva tepsutella hepanhajuun. Friisiläiset olivat todella upeita, ja hauska oli katsoa myös sitä, kun mies rimpuili hevosen alta takaisin satulaa samalla, kun hevonen laukkasi täyttä laukkaa ympäri kenttää.

    Olihan se ihan hienoa, kun taitavat ratsastajat pistivät parastaan, mutta silti haluaisin  mieluummin katsoa aitoa kilparatsastusta. Se näytti minusta enemmän sirkukselta, kun shettis antoi kaviota, ja sirkustemppuja näkee muuallakin. Taitava kouluratsastus näyttää ainakin minusta hienommalta kuin showratsastus.

    Välkkyvaloja ja jytämusaa

    Ihmeellistä, miten rauhallisia hevoset olivat. Valot vilkkuivat ja musiikki soi eivätkä hevoset olleet millänsäkään. Yhdellä naisella oli jopa mukanaan ensin kolme vapaana juossutta varsaa  ja sitten vapaana olevia aikuisia hevosia, eivätkä edes varsat säikkyneet salin meteliä.

    Täytyy olla todellista hevosmiestaitoa hyppysissä, että saa niin hyvin monta sataa kiloa painavia luontokappaleitä hallintaansa.

    Se täytyy sanoa, että väkisin mukaan raahatuille miehillekin oli tarjolla silmäniloa. Tanssityttöjen vaatetus väheni jossakin vaiheessa niin, että naiset ketkuttelivat korseteissa.

    Casinolla pomppuesteite

    Apassionatasta ei ollut suurta kohennusta omiin ratsastustaitoihin. Maanantaina hypättiin melko paljon esteitä ja minä kopsuttelin niitä Casinolla. Pisin rata meni ihan hölmösti jo heti alkumetreillä. Lähestyin huonosti ristikkoa ja Casino hyppäsi melkein tasajalkaa sen yli.

    Minulla on paha tapa nojata liian eteen ja niinhän tietenkin hupsahdin Casinon kaulalle. En onneksi pudonnut, vaan sama hutera meno jatkui radan loppuun. Essikin nauroi.

    Jalat ovat vielä nyt keskiviikkonakin kipeät. Koko alkutunti punnerrettiin ilman jalustimia raviharjoituksia ja sitten laukassa tehtiin tasapainotreeniä. Kovaa hommaa, mutta mukavaa.

    Apassionata Grand Voyage, Helsinki 2009.