Testailtiin tänään ristiinpostauksia Facebookiin. Jos kaikki toimii, tämän viestin pitäisi näkyä myös naamakirjassa.
Stand-upia kevätmasennukseen
Huomenna ei sitten ehdikään olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Vaikka ratsastus jää väliin, uskoisin, että pikkuisen nakrattaa illalla. Menemme nimittäin katsomaan Pablo Franciscoa Lahteen. Yötä ollaan Ilkan kaverin, Maken, luona.
Sain Ilkalta yllärilahjaksi Flickriin pro -tunnuksen. Nyt voin ladata Flickrin niin paljon kuvia kuin sielu sietää. Tai ladatahan aina voi, mutta nyt kaikki kuvat ovat myös nähtävillä. Käypä tsekkaamassa uusimmat.
Näyttää siltä, että Flickr-tililleni on kerääntynyt pääosin heppa-, koira- ja kelkkakuvia, mutta aika näyttää, mihin suuntaan kuvavirta kehittyy.
Mitä ihmiset edellä, sitä lemmikit perässä. Petsie mainostaa olevansa netin pörröisin galleria. Nyt myös meidän Wikillä, Hetalla ja Awalla on omat profiilit Petsiessä ja koirakaverit voivat vaikka kirjoitella blogia, jos makupalojen syönniltään ehtivät.
Petsiestä täytyy heti todeta, ettei mikään kokeileman nettiyhteisö ole ollut vuorovaikutteisuudessaan yhtä nopea kuin Petsie. Ehkä kaksi minuuttia siitä, kun latasin yhteisöön Wikin kuvan, Wikiä jo kommentoitiin. Hauskaa sinänsä, ettei kommentoija ollut ihminen vaan Santtu-koira 😉
Ehkä vaitonaiselle suomalaiselle on edelleen helpompi kommentoida toisen tekemisiä ja kirjoituksia koiranimimerkin suojista.
Käytiin Ilkan kanssa tutustumassa uuteen Polaris Rushiin. Rush on tosi kulmikkaan näköinen 600-kuutioinen Polaris – sanoisin jopa rumaksi – mutta alusta oli kerrassaan loistava. Iskunvaimennus tuntuu kiristyvän progressiivisesti niin, että pienet patit kelkka nielee sulavan pehmeästi ja isommissa töyssyissä alusta toimii kuin paraskin crossipeli.
Shiftin ja Ilkan uuden Dragonin jälkeen Rush on ainakin minun makuuni liian korkea. Puolitoistametrinen pätkä niin kuin minä joutuu tosissaan roikkumaan, jos meinaa saada kelkan kääntymään vauhdikkaammassa ajossa. Silti Rush oli melko ketterä. Ehkä istumakorkeus sai sen tuntumaan vähän kiikkerältä, mutta kai siihenkin tottuisi.
Tukkona crossiradalla
Rushia sai testata Kerimaan crossiradalla. Ei ihan paras paikka tytöntyllerölle testiajeluun. Takaraivossa jyskytti koko ajan, että nyt ei passaa mokata. Kädet täristen köröttelin pari kierrosta ensin jäykemmäksi säädetyllä versiolla ja sitten yhden kierroksen löysempialustaisella. Löysempi oli tietenkin minulle paljon parempi, mutta en suoraan sanottuna kehdannut ajaa sillä kierrosta enempää. Hävetti niin paljon olla toisten tientukkona.
Ilkka surruutteli sitten sitäkin rivakammin. Mies vaikutti ajelun jälkeen ilmeisen tyytyväiseltä, vai mitä sanot alla olevasta videosta…
Lisää videoita löytyy YouTubesta ja tässä muutamia kuvia.
[flickrset id=”72157615662311015″ thumbnail=”square”]
Tänään oli upea päivä. Aurinko paistaa möllötti kirkkaalta taivaalta ja issikoiden harjat hulmusivat, kun tölttäsimme hurjaa vauhtia Paunolanmäen ratsastustallilla. Meitä oli viiden ratsastajan ja kahden ohjaajan ryhmä, ja koska kaikki olivat kohtuu kokeneita ratsastajia, mennä viiletimme puiden välissä melkein koko ajan tölttiä. Muutama laukkapätkä sai hevoset heräämään ja tuntui, että nekin nauttivat kevätsäästä.
Tölttivarma Hnokki
Minä pyysin omistaja-Vesalta sellaista hevosta, joka tölttää varmasti ja tölttää niin, että minä tiedän sen tölttäävän. Vesa antoi minulle tuuheaharjaisen Hnokin. Hnokki oli herkkä kuuntelemaan ratsastajan istuntaa ja joka kerta, kun nojasin rennosti taakse, Hnokki nosti tasaistakin tasaisemman töltin.
Ajattelin vaelluksen aikana Eva-Mariaa, joka aloitti issikkaratsastuksen selkäongelmien takia. Hnokin töltin jälkeen en yhtään ihmettele, että Eva-Maria sai selkänsä kuntoon ratsastamalla. Töltissä alaselkä teki koko ajan rauhallista ja systemaattista keinuntaliikettä ihan kuin pientä neliövalssia.
Kesällä Rantasalmella en ollut aina varma, tölttäsikö heppa vai mentiinkö tasaista ravia. Nyt hoksasin eron heti. Muutaman kerran Hnokki jäi parin ponin mitan muita jälkeen ja vaihtoi töltin laukkaan. Helppoa oli sekin, mutta issikalla kuuluu minusta töltätä. Ei muuta kuin kevyt takanoja ja takapuoli syvälle satulaan ja Hnokki vaihtoi tölttiin.
Kauramoottorit allergisille
Oli tosi kivaa. Paunolanmäessä joka kymmenes ratsastus on ilmainen, joten sitä tavoitetta kohti mennään. Kyselin jo vähän sitäkin, miten hevosallergiset voisivat ratsastaa. Ulkona viihtyvillä issikoilla on Vesan mukaan erilainen karva, ja monet allergiset ovat sietäneet niiden pölyä paremmin. Paunolanmäessäkin hevoset olivat valmiina pihalla odottamassa ja siihen ne myös jätettiin, joten ratsastajan ei tarvitsisi edes käydä tallissa. Toivottavasti saisin joskus Ilkan kokeilemaan kauramoottoria 🙂
Kun Suvi tulee taas Savonlinnaan, vien hänet takuulla Paunolanmäkeen. Taidanpa puhua Eva-Marialle, josko houkuteltaisiin issikkavaellukselle myös Maisa.
Tästä hurjasta joukosta voi ruveta kulkuneuvoaan valkkaamaan.
