Vuosi: 2011

  • Laillinen kuusivarkaus

    Pirkanmaan Metsänhoitoyhdistys tempaisi tänä jouluna järjestämällä laillisen kuusivarkauden geokätköilyteemalla. Metsään oli piilotettu valmiiksi kaadettu kuusi,  ja sen sijainti ilmoitettiin koordinaatteina MHY:n sivuilla heti, kun kello rapsahti lauantain puolelle. Toinenkin kuusi jemmataan maanantaiksi, joten pirkanmaalaisten joulukuusettomien kannattaa olla tarkkana.

    Olisi mukava tietää, liittyykö tähän mitään lieveilmiöitä. Koska ensimmäinen paikallaolija saa viedä kuusen, tuleeko seuraavilla kiusaus napata autonkatolle naapuripuu? Ehkä siellä on paikallinen metsänvartija vartiossa.

    Tällaisia voisi olla muitakin vastaavia tempauksia. Esimerkiksi joulupukki voisi tänä vuonna piilottaa lahjat, ja antaa lapsille vain tukun koordinaatteja. Tai kauppiaat voisivat jemmata joulukinkut ja tarjoilla kinkunkaipuisille pelkkiä numerosarjoja. Sittenpä olisi jännä katsoa, kenellä on kovin himo löytää täksi jouluksi oikein rasvainen kinkku.

  • Hulluja ne utajärviset

    Nyt on yhdelle oikein hyvälle nimeltä mainitsemattomalle kaverille löytynyt oikea laji! Pääsee ensi kesänä töräyttämään ihan SM-mitalista.

    Muistattehan, että minä olen kotoisin Kutajärveltä, en Utajärveltä, jossa järjestetään ensi kesänä rupsuttelun mestaruuskilpailut. Täytyykin laittaa kalenteriin, että kiertää (koti)pitäjän kaukaa heinäkuussa.

  • Elämäni ensimmäinen matto

    Luin jostakin, että käsityöt ovat parasta aivojumppaa. Kun vielä äidin kätköistä löytyi iso kasa ontelokudetta ja virkkausohje, ei käsiä enää pidellyt mikään! Ensin virkkasin äidin langat, sitten pistin Ilkan ostamaan lisää ja myöhemmin äitikin osti toisen säkillisen samaa kudetta.

    Savonlinnaan ehdin nypertää muutamia koreja, mutta nyt sain täällä Vesannolla loppuun ensimmäisen itse virkkaamani maton. Olen niin ylpeä, vaikka ei tuo liene mikään käsityötaidon kahdeksas ihme olla. Mitähän tekisin seuraavaksi?

    20110927-222101.jpg

  • 500 löydettyä geokätköä!

    Saavutettiin tänään tärkeä etappi geokätköilyuralla, kun löydettin 500. kätkö. Ajeltiin kauniissa syyssäässä syksyn viimeinen moottoripyöräreissu, ja onneksi sattui niin mukavasti, että 500. kätkö oli hieno eikä mikään törkypurkki roskiksen pohjassa. Ei voi kertoa yksityiskohtia, ettei anna liikaa vihjeitä seuraaville kätköilijöille. Kuvakin on vanha ja ihan toisesta kätköstä.

    20110919-224130.jpg

  • Metsän antimia

    Näitä minä syöksyin jahtaamaan…

    Teeret syömässä etupihalla.

    Nämä minä sain…

    Syksyn suurin kantarelli oikealla ylhäällä.

    Ja kaikki ovat tyytyväisiä.