Kirjan jälkeen

Kuukausi: syyskuu 2012

  • Vauva 2 kuukautta!

    Meidän vauva, Onni nimeltään, täytti viikko sitten kaksi kuukautta! Ylihuomenna tulee täyteen jo kymmenen viikkoa. Joskus huonoina hetkinä ehti jo tuntua siltä, ettei lapsi koskaan tule näin isoksi, vaan säilyy ikuiset ajat huutavana nyyttinä, joka ei ymmärrä maailmasta yhtään mitään.

    Ja aivan yllättäen tuli ensin hymy hymynaamalle ja kohta perään äitille, ja nyt hymyillään joka päivä monta kertaa. Voi ihanuus!

    Nyrkki suuhun

    Vauvan kehitystä on mukava seurata, muttei siitä kovin eksaktia tilastoa voi tehdä. Yhtäkkiä vaan huomasin, että Onnihan on syönyt nyrkkiään jo pitkän aikaa. Olisiko nyrkki alkanut kiinnostaa viime viikolla mummolassa?

    Isopapan petillä Sirkka-täti ainakin huomasi Onnin pysähtyneen ihmettelemään käsiään. Oudot vemputtimet siirtyivät siitä sitten suuhun, ja jos eteen sattuu tulemaan harso, sekin menee suuhun samaa matkaa.

    Äitiä karkuun

    Nyt tuota pulleropalleroa ei voi enää jättää yksikseen sohvalle tai hoitopöydälle. Hirmuisen vispauksen ja kiemurtelun jälkeen Onni on jo pari kertaa kierähtänyt kyljelleen. Vahinkojahan ne vielä ovat olleet, mutta äiti on silti ylpeä pojastaan.

    Kohta Onni varmaan ottaa jalat alleen ja lähtee koulumatkalle!

    Ainakin näyttää siltä, että pojalla on joka päivä halu oppia uutta. Sirkan tuoma eläinkirja on kovassa käytössä ja erityisesti lammas, koira ja poni ovat hampaattoman hymyn arvoisia.

    Rupsuttelua rotasta

    Onni sai alkuviikosta ensimmäisen rokotteen, mutta se annettiin vielä suun kautta. Onni on niin tottunut syömään ruiskusta mahalääkettä, että nassutteli rotatkin massuun ilman irvistyksiä.

    Rokotteen jälkeen Onni on nukkunut hirveästi. Tuntuu, että hän on päikkäreillä koko päivän ja aloittaa yöunen heti, kun päikkäreiltä havahtuu.

    Mahasta kuuluu pulputusta ja taksu pörähtelee reippaasti pitkin päivää. Rupsuista ei kuitenkaan näytä olevan harmia vauvalle eivätkä ne tule varren kanssa. Enemmänkin ne tuottavat suurta hupia väsyneelle äitille, jota kovasti nakrattaa, kun pikkuinen rutisee kuin aikamiehet.

    Litra NANia päivässä

    Kahden kuukauden ikäisen vauvan pitäisi tyytyä kuuteen desiin korviketta päivässä. Sopiihan sitä yrittää. Sata milliä kerrallaan olisi sopiva määrä. Niin varmasti jos haluaa antaa sen vajaan kahden tunnin välein.

    Onni popsii maitoa litran päivässä eikä ole sen paksumpi kuin muutkaan vauvat. Edelleen nälkä aiheuttaa karmean huutoitkun, ja sitäkö minun pitäisi tässä jäädä kuuntelemaan eikä antaa pojalle ruokaa?

    Joko pojalla on paha mieli ja maha tyhjä tai sitten neuvolan täti on tyytyväinen. Äiti koittaa pitää lapsensa tyytyväisenä ja sanoo neuvolan tätille valkoisen valheen.

  • Ensimmäinen työpäivä

    Moni naureskeli, kun kerroin ennen pojun syntymää, käyväni töissä vajaat pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Tänään oli se päivä, kun ensimmäistä kertaa olin neljä tuntia opetushommissa Mamkissa. Ilkka oli sillä aikaa kotona lapsen kanssa.

    Kaikki meni tosi hyvin. En osaa kuvitellakaan, millaista olisi ollut, jos poika olisi täysimetyksessä. Osaisiko tuo juoda pullosta edes pumpattua maitoa? Varmaan ensimmäistä kertaa olen tosi tyytyväinen pullolapsesta, vaikka pullojen pesu ottaakin välillä päähän.

    Viiden pullon kierto

    Tuttipulloista tuli mieleen pari vinkkiä tuleville äideille. Ensinnäkin jos joutuu antamaan korviketta pitkin päivää, tuttipulloja on hyvä olla ainakin viisi. Jos pesee pullot aamuin illoin, neljä riittää usein normaali ruokailuihin ja varalla on vielä yksi.

    Kannattaa ehdottomasti lukea Pullonpyörittäjien opas, josta saa tietoa imetyksestä ja erityisesti korvikkeen käytöstä. Sieltä selviää esimerkiksi se, että lämmitetty maito säilyy pullossa juontikelpoisena kaksi tuntia, jos pullo ei vielä ole käynyt suussa, ja tunnin, jos on. Enpä tiennyt ennen moista.

    Omaa elämää olisi helpottanut huomattavasti, jos olisin tiennyt, ettei rintapumppua tarvitse keittää kuin kerran päivässä. Opuksessa nimittäin neuvotaan huuhtomaan osat ja sen jälkeen säilyttämään pumppu jääkaapissa. Itse keitin pumpun joka käytön jälkeen ja siihenpä se maidontuotannon manipulointi oikeastaan kaatuikin.

    Toki silläkin oli osansa, että kerran väsyneenä unohdin lisätä mikrosteriloijaan vettä, ja sen seurauksena sulatin joitakin pumpun osia käyttökelvottomiksi muoviklönteiksi.

  • Parhaat ostokset

    Ennen pojun syntymää yritin löytää netistä listoja, mitä pitäisi ostaa. Tuli ostettua kaikenlaista turhaa, kuten imetyspaitoja, mutta myös muutama tosi hyvä ostos. Parhaita ostoksia ovat olleet vaunujen sadesuoja, kuomunverho vaunuihin tai turvakaukaloon ja pullojen mikrosteriloija.

    Sadesuojaa on tarvittu vime päivinä monta kertaa. Autossa taas Dooky-verho on ollut tosi tarpeen, kun aurinko meinaa aina paistaa silmiin. Sama verho on käytössä myös vaunuissa sateen, tuulen ja auringon esteenä. Ja ehdoton ostos vauvaperheeseen on mikrosteriloija! Olisi mennyt hermo, jos olisi pitänyt kaikki pullot ja tutit keittää kattilassa. Mikrossa saa steriloitua monta pulloa muutamassa minuutissa.

    Pullonlämmitin täysin turha

    Onneksi en ostanut tuttipullonlämmitintä vaan sain sen naapurista käyttööni. Meidän poju ei millään malta odottaa neljää minuuttia vaan ruokaa on saatava heti. Välillä mikron viemät 20 sekuntiakin tuntuvat ylivoimaisen pitkiltä, kun poika huutaa alhaalla nälkäänsä.

    Kantoliina oli toinen turhake. Muutaman kerran kokeilin sitä ja poika valahti aina hirmu myttyyn liinan uumeniin. Äitillä taas paloi käämit kääriytyä monen metrin kangasriekaleeseen.

    Paljon parjattu Baby Björn -rintareppu sen sijaan oli tosi hyvä ostos! Tenava tykkää olla siinä ja seurata äitin tekemisiä. Monesti itkukin loppuu, kun äiti nappaa pojun reppuun.

    Ja mitä en ole tarvinnut

    Imetyspaidat tulikin jo sanottua. En ole kokenut suurta tarvetta myöskään imetysliiveille, mutta Lindexin imetystoppi oli mukava. Kotona käpsyttelin sen ajan, jonka imetin, ilman liivejä ja kylillä en halunnut imettää ollenkaan. Ehkä jos imetys olisi jatkunut normaalisti, olisi tullut isompi tarve noillekin.

    Hoitopöytää minulle kaupiteltiin joka suunnalta, mutta en ostanut sitä. Ei harmita yhtään – päinvastoin. Me eristettiin pätkä työpöydästä hoitokäyttöön ja sen korkeus on ollut minulle tosi hyvä. Sairaalassakaan en ylettänyt kumartumaan vauvan kasvojen tasolle, kun siellä oli normaali hoitopöytä.

    Kaikki hauskat aikuismaiset vaatteet – T-paidat, collage-puvut ja shortsit – ovat tosi epäkäytännöllisiä vastasyntyneelle. Helpot kietaisubodyt kunnon neppareilla ovat paljon parempia. Kunnon nepparit siksi, että tosi monesta bodystä nepparit olivat lähteneet jo valmiiksi irti. Meillä kaikki 50-senttiset paksummat vaatteet jäivät käyttämättä, kun heinä-elokuussa oli niin kuuma.

    Yksi poikkeus aikuismaisiin pieniin vaatteisiin on. Väljä, vetoketjullinen takki on näppärä pukea reissuun. Sen alle mahtuu hyvin body ja takin kanssa nopeatkin lähdöt onnistuvat.

    Kehto ja fleece-huopa

    Ilkan isä teki meille kehdon ja varsinkin ensimmäisinä viikkoina se oli ehdoton nukutuslaite. Nyt poika nukkuu yönsä pinnasängyssä ja päikkärit useimmiten äitin kainalossa sohvalla, mutta vielä kehtoakin keinutellaan.

    Ostin pojalle ensin lasten fleece-huovan, mutta sitten tajusin leikata yhden Ikean halvan huovan kahtia. Siitä tuli juuri sopiva kappale kapalointiin. Ostin myös SwaddleMe-kapalon, mutta se on tuolle viiden kilon mötkäleelle pakkopaita. Myyjäliike vaan totesi, että sen pitääkin olla tiukka noin pienelle, mutta poika sätkii siinä kuin kala kuivalla maalla. Näyttääkin ihan toukalta.

    Pitää kirjoittaa myöhemmin lisää kokemuksia vauvakrääsän saralta.

  • Hymystä voimaa

    Itku jatkuu edelleen, mutta määrä on vähentynyt puoleen. Volyymi on vielä tallella. Mutta mukaan on tullut paljon valloittavampi ominaisuus: hymy! Mistä ihmeestä se ensimmäinen hymy tulla tupsahti? Joku aamu viime viikolla luulin nähneeni harhoja, mutta kyllä se selvä hymy oli.
    Nyt mökelö hymyilee onnellisena joka aamu hymynaamakuvalle ja iltapäivisin myös äitille. Kaikkein hauskin tyyppi on kuitenkin isä, jolle ei voi kuin nauraa hampaatonta ja vielä äänetöntä hymyä.

    Itku taittuu

    Vaikka itku on edelleen kauheaa huutoa ja kirkumista, yksi pieni hymy saa näköjään unohtamaan parin tunnin itkut. Liekö syy vyöhyketerapiassa, Gavisconissa vai iässä, mutta parempaan päin ollaan menty pitkin harppauksin. Sekin vaan tuppaa unohtumaan aina silloin, kun se sydäntäsärkevä huuto alkaa.

    Ihme juttu, että pari päivää vyöhyketerapian jälkeen meillä on aina huonompi päivä. Itkua, jota äiti ei ymmärrä, riittää pitkin päivää. En muutenkaan osaa tulkita, mikä itku tarkoittaa nälkää, mikä märkää vaippaa. Kai sekin on taas yksi huonon äidin merkki, kun ei lastaan ymmärrä.

    55-senttiä ja 5 kiloa

    Käytiin eilen neuvolassa. Ikää oli eilen kuusi viikkoa ja yksi päivä. Pituus oli tarkalleen 54,9 senttiä ja paino 5090 grammaa.

    On se vaan ihme, miten nopsaan vauvat kasvaa. Luulisi, että osa itkusta selittyy kasvukivuilla, kun 20 päivässä tuli pituutta 3,4 senttiä ja painoa 870 grammaa. Ja kaikki pelkkää maitoa juoden! Siitäpä vaan bodarit NANia juomaan!