Kirjan jälkeen

Kuukausi: toukokuu 2013

  • Sinuiksi Espanjan kanssa

    Nyt kun on jo aika pakata laukut paluumatkaa varten, Espanja alkaa tuntua tutulta. Vie aina aikansa opetella uuden maan tavat.

    Jo pelkkä ruokakaupassa käynti on aluksi seikkailu. Nyt tiedän, että maito on täällä yleensä iskukuumennettua laktoositonta maitoa, liha usein ihan ohuiksi siivuiksi siivutettua ja juustot ja leikkeleet myydään tarjouksessa niin, että ensimmäinen pakkaus on normaalihintainen ja toinen edullisempi.

    Kiertoliittymässä vilkku sisään

    Täällä harrastetaan kiertoliittymiä tai mitä lie liikenneympyröitä eikä vilkkua juuri käytetä. Jos kuitenkin mennään liittymässä kulkusuunnassa vasemmalle, porukka valitsee sisäkaistan ja vilkuttaa sisäänpäin. Sitten vaan suikataan risteyksen kohdalla ulkokaistalaisen nenän edestä aiottuun suuntaan, vilkutettiinpa ulos ollenkaan tai sitten ei.

    Liikenneympyröissä saa olla tosi tarkkana, mutta ihan helposti ne ovat menneet, kun seurailee muuta liikennettä. Sitten jos tulee moka, voi vaikka pysähtyä. Paikalliset kyllä ymmärtävät turisteja ja antavat tietä.

    Muutenkin turistit hyppäävät rantakadulla tielle katsomatta, joten jos autoilija tai mopoilija ei täälä älyä väistää, tulee pahaa jälkeä.

    Moottoritien karmeat rampit

    Sitä en vieläkään ole tajunnut, millä logiikalla moottoritien rampit on rakennettu. Saattaa olla puolen kilometrin kiihdytyskaista ja sitten seuraava kaista onkin vain 50 metriä ja päättyy stop-merkkiin.ä

    Vastaavasti ulosmenorampit saattavat kulkea puoli kilometriä muiden kaistojen vieressä niin, ettet edes huomaa ajavasi rampilla, kunnes edessä on liikenteenjakaja. Siinä sitten pitää tehdä päätös sekunnin murto-osassa, mihin suuntaan olitkaan menossa.

    Parhaita ovat kuitenkin ne pihatien rampit, kun huomaat vasta kohdalla, että tuossahan se kymmenen metrin kaistale ramppia jo menikin.

    Sittenpä huonossa tapauksessa ajat kymmenen kilometriä ennen seuraavaa mahdollisuutta.

    Cambio de sentido

    Nyt vasta ihan viime päivinä hoksattiin, että kun kaikista suunnista ei ole ramppia ollenkaan, voi kohta tulla merkki cambio de sentido. Se tarkoittaa käytännössä U-käännöstä. Ajat vaan isolta tieltä ulos ja sitten toiseen suuntaan takaisin.

    Esimerkiksi Malagasta tänne Villa Magnaan pääsee parhaiten niin, että ajaa A-7 -tieltä Fuengirolan toisesta rampista ulos ja sitten ohittaa liittymän 212. Sitten ajaa seuraavasta cambio de sentidosta ulos isolta tieltä, alittaa vai oliko se ylittää ison tien ja liittyy sille uudestaan takaisin Malagan suuntaan. Sitten vaan ulos liittymästä 211 ja onkin jo suoralla tiellä aina siihen risteykseen, josta lopulta käännytään Hotel Gardenia Parkin kohdalta tänne asuinalueelle.

    Navigaattori ajatti meitä ensimmäisenä yönä vaikka mitä pikkuteitä tänne asunnolle. Minä taas osasin sen verran jo kulkea äitiä ja Suvia kyydittäessä, etten uskonut navin kehotusta ajaa A-7: lta ulos Fugen eka rampista. Silti vehje äski aina ajaa liittymästä 212, josta aina päädyin junakadulle asti kohti rantaa.

    Uusi reissu

    Mieli halajaa tänne jo uudelleen, vaikka edelleen istua kökötän Epsanjan auringon alla. On muuten ehkä toinen kerta, kun istun auringossa. Muuten ollaan melkein istuttu autossa ja reissattu lähikaupungeissa.

    Jos ja kun tulemme takaisin, kannattaa ehkä vuokrata pienempi auto. Minä en tällä nykyisellä farkku-Opelilla ole uskaltanut parkkihalliin muualla kuin puolityhjällä lentokentällä. Ovat rakentaneet hallit kai mopoautoille. Lähestulkoon kaikkien autojen kyljet ovat ottaneet osumaa joko toisiin autoihin tai ainakin parkkihallien seiniin.

    Skootteri olisi vieläkin parempi vaihtoehto, ja sinä mielessä Villa Magnan vuokraus uudelleen olisi järkevää. Täällä kun samaan pakettiin kuuluu skootteri.

    Auto ehdoton

    En minä kehtaisi tänne asti tulla makaamaan vain aurinkoon. On niitä Suomessakin sen verran aurinkoisia päiviä, että nahkansa saa poltettua.

    Nyt olemme reissanneet niin paljon, että olemme nähneet Andalusian melko hyvin. Se on ollut mukavaa. Oma auto on jatkossakin ehdoton, jos vaan lomallevielä raskimme koko porukalla lähteä.

    Korjaan kirovireet myöhemmin. Pädillä se on niin työlästä.

  • Vauva Espanjassa

    Kun olimme varanneet matkan tänne Espanjaan, yritin etsiä ajankohtaista tietoa vauvaan liittyvistä asioista. Vastaisen varalle ajattelin kirjoitella tänne, mitä kaikkea olen itse oppinut näiden neljän päivän aikana.

    Nidina on Nannia

    Onni juo NAN-korviketta. Espanjassa ei ole NANnia, mutta ihan samaa tavaraa löytyy Nidina-nimellä. Purkkikin on melkein samanlainen. Se ero täällä on Suomeen, että kakkosversio maksaa vähemmän kuin ykkönen. Ykkönen maksoi muistaakseni 1,89 ja kakkonen 1,36 euroa. Pikkuisen on siis kalliimpaa kuin Suomessa.

    Valmista nesteversiota löytyy vain isoista kaupoista kuten Miramarista, ja tähän saakka olen nähnyt vain puolen litran pakkauksia. Onnille kuitenkin kelpasi ihan hyvin jauheesta tehty korvike.

    Se on tosi kätevää. Mittaan aamulla kuivaan pulloon korvikejauhetta, ja lisään sitten reissun päällä vain sopivan määrän vettä. Kannattaa suosia natural- tai still-vettä. Yksi kerta nimittäin käsiin osui vain kuplavesi, mutta kelpasi sekin, kun muuta ei ollut.

    Kai se on parempi antaa vauvalle kivennäisvettä kuin ei vettä ollenkaan silloin, kun aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta?

    Pampers on Dodot

    Ihmeellistä, että ihan samanlaiset Pampersin vaipat kuin Suomessakin on paketoitu erilaiseen pakettiin ja ne myydään täällä Dodot-merkin alla. Miksi kaikilla pitää olla paikalliset merkit?

    Ostimme tänne Villa Magnaan valmiiksi käytetyn pinnasängyn ja syöttötuolin, jonka joku suomalainen kiinteistövälittäjä toi meille paikan päälle. Hän oli jättänyt myös aloitetun vaippapakkauksen. Lisään merkin myöhemmin, mutta ne olivat kyllä sellaisia muovikääreitä, että vauvan takapuoli olisi hautunut kypsäksi, jos sen olisi yhtä paksuun muoviin käärinyt.

    Nestlen ja Hipin ruokia

    Suomessa 8-kuukautisten ruuat sisältävät jo kokkareita, mutta täällä kaikki on samanlaista mössöä kuin puolivuotiaidenkin purkeissa. Sen olen huomannut, että lähes kaikissa ruuissa on reilusti porkkanaa eli zanahoriaa, kuten täällä tuppaavat sanoa.

    Ruokavaihtoehtoja ei ole läheskään niin paljon kuin kotimaassa, mutta kyllä näilläkin on pärjätty. Peruskanapöperöt (pollo) riisillä (arroz) ja porkkanoilla täältä löytyvät ihan helposti.

    Ainakin kaupoista löytyy Nestlen ja Hipin purkkiruokia.

    Puuro kateissa

    Sen sijaan normaalia kaurapuuroa (avena) ei tahtonut löytyä millään. Onneksi sitten löytyi muutama vaihtoehto hiutaleita, joista sitten summassa otin yhden pussin.

    Velliä syövälle vauvalle olisi paljon hankalampi löytää evästä, jos pitäisi saada valmista velliä. Ainakin se, jota minä ostin ihan vain kokeillakseni, mitä purkki sisältää, maistui tosi makealle. Siinä oli varmasti hunajaa (con miel), vaikka olen yrittänyt vältellä hunajaa sisältäviä tuotteita. Täällä jostain syystä sallivat alle vuosikkaille hunajan, vaikka se Suomessa on kielletty.

    Ilmeisesti antavat vauvoille myös keksejä, jos oikein päättelin pakkausten kuvista.

    Suolatonta sapuskaa

    Keskustelupalstoilla peloteltiin Espanjaan matkustavia, että vauvanruokiin lisätään täällä suolaa (sal). Noh, minä olen lukenut tuoteselosteet tarkkaan, ja olisinko nähnyt yhdessä himpun suolaa. Purkin kyljessä saattaa lukea sin sal eli suolaton, mutta useimmiten suolasta ei ole puhuttu mitään.

    Onnille on kelvannut täkäläinen sapuska ihan hyvin. Ehkä porkkana alkaa vähän tökkiä, kun yhtenä päivänä eivät keittämäni porkkanaviipaleet enää maistuneet.

    EDIT 19.5. Tein juuri äsken inventaarion ruokapurkeista, ja nyt oli sattunut sellainen valikoima, että joka purkissa luki raaka-aineiden lopussa y sal eli ”ja suolaa”. Määriä ei ole sanottu eli sitä on varmasti hyvin vähän. Meillä on nyt Nestlen ja Heron purkkeja. Centro Finlandian ruokakaupasta saa ihan suomalaista Pilttiä hintaan 2,20, jos haluaa suolatonta ”palaruokaa”… Sieltä löytyy myös kahden desin NANeja ja vauvan puurohiutaleita. Hintaa en katsonut.

    Hedelmiä joka lähtöön

    Täällä on tietenkin halvempia hedelmiä kuin Suomessa, vaikka kai nyt toukokuussa ei ihan sesonki olekaan. Onni on syönyt mangoa, jota en Suomessa ole raskinut antaa tuoreena.

    Ananaksesta Onni tykkäsi kovasti. Yhtenä päivänä poika popsi kiiwejä monta palasta eikä ollut moksiskaan. Tosin Onni söi kerran Suomessa sitruunaakin irvistelemättä.

    Ja täällä on jo ihan punaisia mansikoita! Niitä pitää ostaa ensi kerralla.

  • Äitienpäivä Marbellassa

    Vietin ensimmäistä äitienpäivää täällä Espanjassa. Onni nukahti vielä toviksi sen jälkeen, kun annoin hänelle aamumaidon. Jossakin välissä Ilkka oli hiippaillut keittiöön, koska heräsin Onni kainalosta siihen, kun keittiöstä kuului kolinaa. Vaivihkaa vaihdoin Onnille vaipan ja jäin odottelemaan, mitä tuleman piti.

    Hissillä kahvit sänkyyn

    Täällä Villa Magnassa eli siis talokompleksissa, jossa asumme, on hissi. Voi kuulostaa luksukselta, mutta asustelemme kolmessa kerroksessa, joten hissi tulee tarpeeseen.

    Kun hissi kilahti yläkertaan, Ilkka asteli sieltä tarjottimen kanssa. Oli keittänyt hyvät espanjalaiset kahvit ja taiteillut croissantit ja kaikki. Onnikin sai lisää maitoa.

    Laatuaikaa Välimeren maisemissa

    Ilkka vei pojan mennessään, joten sain nautiskella kahvit yläkerran parvekkeella. Meillä on periaatteessa kahdessa tasossa parveke, kun katollakin voisi löhöillä. Siellä tosin vain käväistiin katsomassa ensimmäisenä aamuna maisemia. Mutta kyllä hieno maisema oli alemmaltakin parvekkeelta, kun äitienpäiväkahvia siellä nautiskelin.

    Suomalaisena sitä kuitenkin kaipaa kotimaisia uutisia, joten Ilkka oli äitienpäivälahjaksi vielä ostanut Hesarin iPadiin. Vähän aiemmin luovuimme kokonaan Itä-Savon paperiversiosta, kun sitä ei tule koskaan luettua. Sähköinen versio on parempi, mutta ei tietenkään Itä-Savon. Se on ihan kökkö, sori nyt vaan.

    Paatti ja pirssi Marbellasta

    Päivä oli vähän pilvinen, joten hyppäsimme heti aamusta pirssiin, ja ajaa hurautimme Marbellaan. Olipa siellä komeita paatteja ja vielä komeampia autoja.

    Onni ihmetteli Andalucian Ferrari Clubin edessä punaisia auton tapaisia, mutta hymyili leveimmin Lamborghini Gallardo Superleggeran vieressä. Kulkee kuulemma reilusti yli 300 kilometriä tunnissa, mutta oli niin matala, ettei tämmöinen persjalkainen suomalaismuija sellaiseen kehtaisi vääntäytyä. Mieluummin ajan moottorikelkalla, mikä syö saman, minkä tuollainen valkoinen 300 000 euron matalalattiahenkilöauto.

    Tietullin kautta

    Meillä ei nyt ollut sellaisia pikkurahoja, että olisimme moiseen menopeliin täkäläisen vuokra-Opelimme vaihtaneet, joten suuntasimme lounaan jälkeen takaisin Fuengirolaan.

    Minä toimin täällä kartturina, ja ajattelin, että nopeammin päästään moottoritietä tai mitä lie autoviaa. Muuten hyvä, mutta AP-7, kuten muutkin P-kirjaimella merkityt tiet, kulkevat tietullien läpi. 4,50 euroa siitä hyvästä, että saimme ajaa hyvää tietä reippaasti, oli kuitenkin ihan ok varsinkin, kun olin unohtanut kaikki Onnin vaipat kotiin. Koti tarkoittaa täällä nyt tätä Villa Magnan asuntoa.

    Kannattaa kuitenkin ehkä ajella A-7 -tietä jatkossa. Siellä ei ole tietulleja, ja meillähän ei lomalla ole niin kiire, ettemmekö ehtisi ajella kuuttakymppiä.

     

  • Vauvan kanssa lentokoneessa

    Jos jotain opin keskiviikkoiltana, niin sen, että vauvan kanssa matkustamista ei tarvitse pelätä. Tulimme yöllä Fuengirolaan ja jännitin, pitääkö Onni, 9 kk, hirveää showta koneessa. Ei pitänyt.

    Onni itki ensimmäisen nousun aikaan, mutta rauhoittui parinkymmenen minuutin päästä.
    Seuraavaksi poika tutkaili tax free -luettelon ja repi whisky-mainokset irti. Vähän hymyilyä kauniille naisille ja totaalinen sammuminen. Helsinkiin laskun ajan Onni nukkui ja heräsi vasta, kun lähdettiin koneesta. Onni siis teki kaiken sen, mitä suomalainen miesturisti ainakin jo ensimmäisen tunnin aikana.

    Kaurapuuroa ja kiukkua

    Helsinki-Vantaalla olimme Onnin iltapuuron aikaan. Vähän reippaan tunnin pysähdyksen aikana poika ehti ottaa muutaman lusikallisen puuroa ja ehdittiin vaihtaa jopa vaippa. Äiti tosin oli niin hutilus, että pissaa lirahti vähän paidalle (ei omalle), mutta en ruvennut enää siinä vaatteita vaihtelemaan. Muuten Onni vain itki lentokentällä. Isällä ja äitillä alkoi vilistä silmissä pahin mahdollinen skenaario…

    Uuteen nousuun

    Vauvan kanssa pääsimme Kuopion kentällä ensimmäisenä koneeseen, mutta Helsingissä meidän piti röyhkeästi vain kiilata muiden edelle.
    Koneessa Onni katseli sisään virtaavia ihmisiä ja hymyili kauniille naisille. Lentoemo ei meinannut pystyä viittilöimään varauloskäyntejä, kun Onni niin avoimesti flirttaili.

    Eturivin paikka

    Olimme molemmissa koneissa eturivissä ja se kannattaa ottaa vauvan kanssa jatkossakin. Onni ei mahdu koppaan, joita Finnairinkin koneisiin kai saa, mutta ainakin seisomaan oppinut napero tykkäsi, kun sai vähän seisoskella ja istuskella lattialla. Ehkä joku riepu pojan alle olisi ollut hyvä, mutta ilmankin pärjättiin.

    Eturivistä pääsee myös kätevästi vessaan vaipanvaihtoon. Me olimme kerran todistamassa, kun pariskunta vaihtoi vauvalle vaipan penkillä. Meidän Onni rymäytti kakat silloin, kun matkustajat olivat syömässä kylmiä makaronejaan, joten olisi saattanut tulla pitkiä katseita, jos olisin. Vaihtanut vaipan siinä.

    Jotain unohtui

    Lentokoneessakin on siis hoitopöytä, mutta kokoa lilliputti. Hyvin silti pärjättiin,vaikka kotona siivosin hoitolaukun ja samalla siivosin sieltä myös kosteuspyyhkeet.

    Matkalla on joitakin tavaroita, joita ei vaan saa unohtaa. Yksi niistä on kosteuspyyhepaketti. Onneksi ei ollut lurukakka.

    Muuten hoitolaukkuun kannattaa pakata tarvittava määrä korviketta plus yksi ylimääräinen ja jokaista purkkia kohti oma pullonsa. Korvikkeet ja muut ruuat laitoin isoon läpinäkyvään pussiin, jonka nostin hihnalle turvatarkastuksessa. Silti syynäsivät lastenruuat tarkkaan. Sillä ei ole väliä, kuinka isoja purkkeja otat mukaan, mutta kannattaa suosia pieniä. Puolen litran purkista menee kaikki loput hukkaan, koska niitä ei kuitenkaan voi säilyttää avattuna tuntia pidempään laukussa.

    Ja sitten tarvitaan kasa vaippoja ja kertakäyttöinen hoitoalusta. Vai haluatko laskea vauvan paljaan pepun hoitopöydälle, jossa on saatettu yrittää kymppikerhoon?

    Sitten vielä normaalit varusteet ja loman viettoon!