Nyt on yhdelle oikein hyvälle nimeltä mainitsemattomalle kaverille löytynyt oikea laji! Pääsee ensi kesänä töräyttämään ihan SM-mitalista. Muistattehan, että minä olen kotoisin Kutajärveltä, en Utajärveltä, jossa järjestetään ensi kesänä rupsuttelun mestaruuskilpailut. Täytyykin laittaa kalenteriin, että kiertää (koti)pitäjän kaukaa heinäkuussa.
Lue lisää →
Elämäni ensimmäinen matto
Luin jostakin, että käsityöt ovat parasta aivojumppaa. Kun vielä äidin kätköistä löytyi iso kasa ontelokudetta ja virkkausohje, ei käsiä enää pidellyt mikään! Ensin virkkasin äidin langat, sitten pistin Ilkan ostamaan lisää ja myöhemmin äitikin osti toisen säkillisen samaa kudetta. Savonlinnaan ehdin nypertää muutamia koreja, mutta nyt sain täällä Vesannolla loppuun ensimmäisen itse virkkaamani maton. Olen [...]
Lue lisää →
Metsän antimia
Näitä minä syöksyin jahtaamaan… Nämä minä sain… Ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Lue lisää →
Pyöräily ei sovi Savonlinnaan – tai minulle
Se oli taas Palo-ojan emäntä pyöräilemässä kaapunnilla. Pistin viilettäen fysikaaliseen hoidattamaan “ihan-normaalien-kolmekymppisten” selkävaivaa. Eipä siinä mitään, laitoin kassin koriin ja hyppäsin Jopon selkään. Hyvähän se on ajella, kun pyörätiet ovat sulat. Rapakossa vaan roiskuu, kun sotkee menemään. Auvisenrinteessä on tukala paikka pyöräilijälle, kun molemmilla puolilla katua jalkakäytävät ovat tosi kapeat. Yhdessä kohtaa pitää esimerkiksi väistää [...]
Lue lisää →
Kommentit