Tänään on satanut koko päivän lunta. Isot lumihiutaleet leijailevat maahan hiljalleen, ja tienoo peittyy valkoiseen lumipeittoon. Vaikka lunta sataa ja vesi on seitsemänasteista, sinne on päästävä. Seitsemästä asteesta se ei enää paljon tipahda, joten parempi totutella nyt talven avantouinteihin.
Eilen oli hurjan kylmä ilma. Koska kukaan ei usko, että minä, viluinen tyttö pohjoisesta, kävisin vapaaehtoisesti uimassa järvivedessä ja vielä ilman saunaa, Ilkka kuvasi eilen pikaisen pulahdukseni Saimaaseen.
Eihän tätä ehkä uimiseksi voi kutsua, mutta teepä perässä. Ei ainakaan ohikulkenut pipopää lenkkeilijä halunnut uimareissulle. Tänään ei ollut ihan yhtä kylmää, joten ehdin vetäistä pari kroolivetoakin ennen kuin oli pakko kääntyä takaisin.
Nyt minulla on uudet uimatossut, ettei jalkoja palele. Jätän samanlaisia hirvenjälkiä rappusiin kuin naapurin rouvat. Märistä uimatossuista jää nimittäin kovasti sorkan jälkiä muistuttava kuvio kuivaan maahan.
Utajärvellä on riehuttu
Pikkulinnut kertoivat, että isä oli pistänyt paikat remonttiin kotona. Uusi trimmerin terä oli ollut niin tehokas, että oli sinkoillut pikkukivet ikkunoihin. Äitin ei tarvitse pestä tänä kesänä ainakaan yhtä keittiön ikkunaa, koska uudesta näkyy läpi varmasti. Myös autonikkunoista yksi kiiltelee auringossa muita kirkkaampana.
Kesäkuu on lähtenyt rivakasti käyntiin. Lupasin itselleni uida jokaisena kesän päivänä. Kesä alkaa virallisesti ainakin minun mielestäni kesäkuussa, joten tämän kuun saldo on kaksi uimareissua.
Eilen kävin oikeaoppisesti virkistävässä (l. hyisessä) Saimaassa jo aamulla. Tänään kömmin peiton alta viiden aikaan enkä suurin surminkaan lähtenyt uimaan! Kun lähdin kuudeksi töihin, naapurin emäntä tuli omalta uimareissultaan vastaan…
Silti olen oikein ylpeä omasta, vaatimattomasta suorituksestani. Tänä kesänä olen uinut tuossa meidän rannassa jo kerran enemmän kuin viime kesänä.
Sähläsin ihan hyvin – tytöksi
Lieneekö syy pintaverenkiertoa herättelevässä uimisessa vai missä, mutta sähly kulki tänään ihmeen hyvin. Meitä oli tosin yksi pelaaja enemmän kuin vastapuolella, mutta silti sanoisin, että Palo-ojakin rimpuili kentällä ihan ookoo.
Vanhuus on tullut ja sen huomaa viimeistään sählyssä. Lonkat napsahtelee koloissaan ja silmä-käsi -koordinaatio ei toimi. Tänään jopa kaaduin, mutta siitä ei tullut mustelmia. Muuten mustelmia tuli niin paljon, ettei kesäjuhlilla tarvitse tällä menolla tummia sukkahousuja.
Ensimmäiset palovammat riesana
Sehän on oikeastaan ihan hyvä, jos jalkoihin tulee tummuutta. Muuten minulla on lakananvalkoiset kanankoivet, kun muilla sääret ruskettuvat silmissä.
Se on oikein tyylikästä, kun tallustelen valkoisissa koipeloissa ja punaisissa käsivarsissa – naama ei onneksi ole vielä laikuttunut keltaisista pilkuista. Käsivarsia kohtasi nimittäin sunnuntain helteissä työtapaturma.
Tein koko päivän WebCheck-wikiä ja suuren osan ajasta istuin parvekkeella. Vaikka pää ja kone olivat markiisin varjossa, en hoksannutkaan, että toinen käsivarsi jäi aurinkoon. Niinpä sain kivan punaisen käsivarren, jonka paistoasteesta kannibaalit olisivat oikein tyytyväisiä.
Rusketusta rannalta
Minä olen ottanut askeleen kohti täydellistä rusketusta, sillä ostin rantalentopallon! Rusketus ei tule kuitenkaan siitä, että kekkuloisin bikineissä ihmisten ilmoilla.
Kun syöksähtelen pelikentällä hyvin matalana – kyntäminen lienee täsmällisempi termi – pinta ruskettuu mahtavasti. Harmi, että se rusketus säilyy korkeintaan siihen seuraavaan uimareissuun.
Vielä pitäisi löytää pelikavereita…