Kävin opettamassa laitoksen sihteerin tytölle matematiikkaa. Pelkäsin etukäteen, miten opetus mahtaa sujua, mutta se oli oikeastaan tosi helppoa. Olen ennenkin antanut matikan tukiopetusta monella eri tasolla. Nyt kyseessä oli seiskaluokkalainen.

Hyvä, että tyttö tajusi näin aikaisessa vaiheessa pudonneensa kärryiltä. HAluksi hn ei oikein ymmärtänyt negatiivisia lukuja ja sellaiset käsitteet kuin itseisarvo ja vastaluku olivat täysin outoja. Näytin paperilla, että vastaluvut sijaitsevat täsmälleen yhtä monen askeleen päässä nollasta ja tuo askelten määrä on sama kuin luvun itseisarvo. Aika nopeasti tyttö ymmärsi asian ja päästiin kokeilemaan positiivisia ja negatiivisia lukuja käytännössä.

En varmaankaan käyttänyt ihan oikeita termejä. Välillä laskettiin kahvipapuja ja välillä mittailtiin keittiön pinta-aloja, mutta pääasia, että tyttö alkoi pikku hiljaa päästä kärryille. Ei hän tyhmä ollut; liian hätäinen vain. Opettajilla ei varmaankaan ole aikaa riittävästi henkilökohtaiseen opastukseen, ja siitä tämänkin oppilaan vaikeudet johtuivat. Oikeastaan hän kaipasi vain rohkaisua siitä, että tekee asiat oikein. Hämmästyin, kuinka hyvä päässälaskija hän oli.

Kävimme vielä kerto- ja jakolaskuja positiivisilla ja negatiivisilla luvuilla ja aivan lopuksi vielä potenssilaskujakin. Yritin saada tytön ajattelemaan uutta laskua rauhallisesti ja miettimään, missä järjestyksessä yhtälöä lähdetään ratkaisemaan. Negatiivisten kantalukujen potenssiinkorotus teetti vähän töitä, mutta kun pyysin oppilasta aukaisemaan potenssilaskut tulomuotoon, hän melko nopeasti tajusi, miten etumerkki määräytyy.

Toivottavasti tyttö käy läpi samat asiat vielä huomenna, kun ne ovat vähän jäsentyneet yöunen aikana. Uskoisin, että matikan opetuksesta oli apua. Minä ainakin muistin taas, kuinka kivaa matematiikka on.

Huomasin myös, että minun vahvuuteni opettajana on nimenomaan siinä, että pystyn selittämään vaikeitakin asioita selvällä suomen kielellä. Samaa sanoivat ikääntyvien yliopistossakin. Vahvuutta täytyy edelleen kehittää, mutta miten? Epäonnistuin käyttämään vahvuuttani MARin innovaatioluennolla. Innovaatiot pitäisi pystyä kuvaamaan yhtä selkeästi. Pitäisi kaivaa esiin se innovaatioiden ydin. Mitähän se sitten olisi?

Katkesi ajatus, kun jäin tuijottamaan Leijonankidasta kuopiolaisten Annun ja Liinun selviämistä Ihana Living -ajatuksensa kanssa. Pitäisiköhän jättää innovaation ydin vielä kiteytymään?