Minulla on kolme systeriä, ja ne ovat kaikki karvaisia ja nelijalkaisia. Yksi niistä, Heta-niminen, oli oikein kiinnostunut joululahjoista, joita yritin tänään paketoida salaa. Hetaa niin harmitti, että kaikki herkut laitettiin paperiin ja annettiin jollekin Joulupukille.
Niiden kahden muun kanssa käytiin eilen hirvimetsällä. Paras haukku saatiin, kun minä ja ”muut ukot” paloiteltiin päivän ainoaa saalista. Awa ja Wiki nuuskuttivat ja kiertelivät katselemassa hirviä monta reissua päivän mittaan, mutta kun ei löytynyt niin ei löytynyt.
Isä, ei biologinen niille kolmelle, yritti ajaa kurauttaa autonkin kyljelleen ojaan, kun niin innoissaan hirviä jäljitti. Minä ponnistelin mörönpelottelulihakset äärimmilleen (ja isä vähän lapioi) niin johan nousi auto takaisin baanalle.
Mutta nyt on pukin lahjareissu tehty pohjoiseen, ja niille, jotka ovat olleet kiltteinä, jotain on jätetty aattoa odottamaan.
Käytiin eilen retkiluistelemassa Harjunportissa Punkaharjulla. Oli oikein sopiva pakkassää, mutta lumisade vähän haittasi menoa. Reitti oli aurattu aamupäivällä ja me olimme lähtöpaikalla vasta iltapäivällä. Harjunportista lupailivat uutta aurausta, mutta eivät pitäneet turhaa kiirettä.
Nomen est omen?
Ei muuta kun menoksi ja yllättävän hyvinhän se sujui. Retkiluistelu on tosi mukavaa. Menomatka sujui vastatuulesta huolimatta mallikkaasti, mutta sitten reitti kääntyi takaisin ja jäähän alkoi tulla vähän huonompia paikkoja. Koska lunta oli jo monta senttiä, huonoja kohtia ei nähnyt ennen kuin luistin tökkäsi.
Tuiskahdus kinokseen
Kerran aikaisemminkin horjuin ja pysyin pystyssä vain siksi, että kurautin reitiltä sivuun, mutta toisella kerralla en voinut mitään. Mätkähdin mahalleen ja tietenkin silloin, kun oli jo vastaantulevaa liikennettä. Aurasin sitten siitä kohtaa muutaman metrin matkalta seuraaville luistelijoille parempaa reittiä. Ilkka ei onneksi nähnyt mitään, kun mennä viiletti jo niin kaukana edellä.
Yhteensä sujuteltiin 15 kilsan reitti tuntiin ja kahteenkymmeneen minuuttiin, ja siitä loput 1,5 kilsaa jopa aurattua reittiä. Hyvä oli luistella, ja mennään toistekin.
Tyyriit terät
Omat terät olisivat kivat, mutta eipä taida vielä raskia. Carlsonilla oli tarjouksessa 130 euron setti, mutta koska Harjunportissakin vuokraus maksaa vain 15 euroa (sisältää ratamaksun) niin ei vielä kannata. Kateeksi käy niitä, jotka pääsevät omasta rannasta luistelemaan ylläpidetylle reitille.
Luistelun jälkeen pysähdyttiin ST1:lle syömään. Sen paikan metsästäjänleipä on ihan uskomaton! 6,50 euroa ja lautasellinen apetta. Taisin syödä jokaisen kulutetun 630 kilokalorin edestä.
Kotona otettiin lämmikkeeksi glögit, ja jos tänään oltaisiin oltu luistelemassa, oltaisiin käperrytty lämpövilttiin lämmittelemään. Minä hullu vastustin lämpöviltin ostamista, ja nyt en antaisi tätä mistään hinnasta pois! Nytpä on hyvä köllötellä kipeän selän kanssa vällyjen välissä.
Tänään maratonkoulussa katseltiin juoksuvideoita, eikä mitä tahansa videoita vaan ihan omia tepsutuksia. Ihmeellistä kyllä, oma juoksuni näytti ihan kelpo menolta. Vähän on raskas askel, mutta se johtuu siitä, että huttua on puputettu ja takapuoli levinnyt.
Pitää kiinnittää jatkossa huomiota vartalonkiertoon. Monet kiertyivät paljon pahemmin, mutta minullekin tekisi hyvää, jos pystyisin juoksemaan rauhallisemmin ja suoraviivaisemmin. Jalat menevät kuitenkin mukavasti suoraa viivaa, enkä edes pomppinut pahasti. Askelluksessa pitää vielä kiinnittää huomiota siihen, etten tulisi ihan niin kantapäilleni alas.
Juoksemisen mallia Terwamaratonilta Oulusta toukokuussa 2007. Sisäkautta ohi!
Eka kymppi takana
Sunnuntain tuulisella kelillä kipaisin ekan kympin sitten vuoden 2007. Olen näköjään äärimmäisyyksien nainen, koskapa hipsuttelin samalla melkein kolme kilometriä ylimääräistä! Naama oli jäässä ja takapuoli myös, mutta niin minä vaan juosta kopsutin.
Olen tosi tyytyväinen. Aikaa siihen tietysti kului 90 minuuttia, mutta mitäpä siitä. Olen kuitenkin edellä tavoitettani, sillä suunnittelin juoksevani vasta joululomalla kokonaisen kympin.
Tavoitetta metsästämässä
Pari viikkoa sitten kävin Tanhuvaarassa mattotestissä. Ei tarvinnut painia. Riitti, kun juosta hölkötteli kolme minuuttia kerrallaan ja luovutti tilkan verta välissä. Joka kerta matto tietenkin rullasi vähän edellistä kolmeminuuttista nopsemmin.
Aerobinen kynnysvauhti oli tipahtanut luvattoman paljon sitten vuoden 2007 ensimmäisen testin, mutta anaerobinen oli vain 20 sekunnin päässä vanhasta aloituksesta. Sykkeet olivat juuri samat eli 153 aerobinen ja 176 anaerobinen, jos muistan oikein.
Läskiä oli tullut. Minussa on melkein 44 voipaketillista rasvaa, jos pihtimittaus pitää paikkaansa. Herttinen sentään! Ja kuinka paljon rasvaa on niissä, joiden jalka ei nouse juoksuaskeliin? Onneksi sillä sunnuntain 13-kilometrisellä paloi yli 800 kilokaloria, joten rasvaa on nyt 100 grammaa vähemmän. Jiihaa!
Pitää repiä iloa pienistä asioista, kun suuria ei ole näköpiirissä. Maratonhan se mielessä väijyy, mutta vielä ei uskalla luvata.
Blogin teeman uusiminen aika ajoin piristää kummasti. Ilkka teki kovasti hommia, jotta blogi näyttäisi taas tuoreelta.
Teeman vaihtaminen on iso homma. Ensin pitää kahlata satamäärin vaihtoehtoja, ottaa niistä alas pari ja kokeilla, ja sittenkin sopiva löytyy vasta, kun ryhtyy tositoimiin. Suurin osa blogin uudistuksesta ei edes näy päällepäin.
