Savonlinnaa pidetään ykkösluokan matkailukohteena, mutta moottorikelkkailijalle Savonlinnan seutu on vain keskinkertainen kohde. Maastot ovat hyviä ja reitit nopeita, mutta hinta-laatu -suhde on surkea. Kävimme eilen Ilkan kanssa eilen hulppeassa auringonpaisteessa pienellä kelkkareissulla. Ilokalliolta pääsee sutjakkaasti Kerimäelle asti, ja löytyypä reitin varrelta pisto Kerimaahankin, jossa voisi kuvitella muutamien kelkkaporukoiden joskus majoittuvan.

Kerimäeltä pääsee hienosti Villalan suuntaan, mutta jotenkin viehättäisi kelkkailla Punkaharjun harjumaisemissa. Eilen löydettiin vahingossa reitti Kerimäeltä Harjunportille, mutta siitäpä ei sitten päässytkään mihinkään.

Seurattiin vähän aikaa jäällä jotakin pilkkiporukan kelkkajälkeä, mutta eipä se tainnut johtaa lopulta mihinkään. Ehdottomasti pitäisi löytyä reitti Punkaharjulta Kerimaahan. Kerimäki-Punkaharju -väli oli merkitty, mutta mielenkiinnoton. Körryyteltiin melkein koko matka jäällä.

180 euroa kausi

Hintaa ei eilisen reissulle tullut juuri mitään verrattuna siihen, jos olisimme lipsahtaneet Keski-Karjalan puolelle. Itä-Savon Moottorikelkkailijoiden alueella Savonlinnassa, Kerimäellä ja Punkaharjulla kausilupa maksaa 60 euroa. Kerimäeltä lähdettäessä on yhdessä vilauksessa Kesälahdessa eli Keski-Karjalan puolella, ja siellä kausiluvasta saa pulittaa 120 euroa!

Eipä savonlinnalaista paljon lohduta, että 120 eurolla saa ajella koko Pohjois-Karjalan alueella.

Pohjoispohjanmaalaisesta nämä hinnat tuntuvat kohttuuttomilta. Jos meillä päin on jotain pitänyt maksaa, se on Villin Pohjolan kausilupa, joka on 34 euroa. Tietenkin uralupa on ihan jees, jos ja kun reittejä pidetään kunnossa. Reitit ovat olleet Savonlinnan suunnalla ihan ok, mutta eivät siltikään mitään huippukuntoisia. Ne reissut, joita ollaan tehty Karjalan reiteille niin eivätpä ole olleet 120 euron väärtejä.

Huolto pelaa

Huoltoasemia on ihan kiitettävästi reitin varrella. Villalan Nesteeltä saa jopa kelkkaan ja kuskille varaosio kypäristä variaattorinremmeihin.

Täällä päin tosin voisivat ottaa opiksi Lapin tavasta merkata joka ikinen kotakahvila jo kymmenen kilometriä etukäteen. Siinä alkaisi kahvihammasta kolottaa mukavasti, ja kohta kelkankeula kurvaisi kaffepaikan pihaan.

Paikallisen on helppo liikkua Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, ja niin on tietenkin ulkopuolisenkin, koska reitit on hyvin merkattu. Matkailijan kannalta olisi kuitenkin parempi, että samalla luvalla saisi ajella laajemmalla alueella ja huoltoasemille ja majapaikkoihin olisi kunnon opasteet.