Minulla on uusi harrastus. En ole koskaan poiminut mitään muita sieniä kuin kantarelleja, mutta tänä kesänä sankoon on sujahtanut myös muutama punikkitatti ja voitatti. Voitatin olen rohjennut syödä, mutta punikkitatit, ovat tainneet olla tähän päivään asti koivunpunikkitatteja, ovat takan päällä kuivumassa.

Rakensin takan päälle omatekoisen kuivurin uunin ritilästä. Sille löytyi sopiva kolo takan ja seinän välistä. Ihmettelin alkuviikosta, mikä täällä oikein aina välillä suhahtaa, ja sitten tajusin, että kuivat sienethän ne siellä laskettelevat alamäkeen. Ritilä jäi vähän kallelleen, ja kun sieni on riittävän kuiva, se sujahtaa ritilän päällä olevaa leivinpaperia pitkin alas. Siihen kun saisi viriteltyä purkin, sienet osaisivat itsekseen mennä mötkähtää purkkiin asti.

Kuivaushommaan liittyy kai sellainen pieni mutta. Talossa on nyt pikkuruisia kärpäsiä tai mitä lie pörriäisiä. Ovat tietenkin saattaneet tulla banaaneistakin. Ötökät ovat pienempiä kuin ne, jotka olen nähnyt kömpivän sienten onkaloista.

Lajituntemus retuperällä

Tänään tallustin taas sienimetsään. Nyt olin varustautunut oikein iPadin kanssa. Sen sieniohjelmasta onkin tullut korvaamaton apu, mutta tänään iski epävarmuus. Löytyisikö sieltä ruudun toiselta puolelta yhtään sieniasiantuntijaa?

Tämä mukava mukelo lienee känsätuhkelo. Siitä irtoaa himpun verran ruskeaan vivahtavia nyppysiä ihan vaan, kun pikkuisen pintaa silittää. Todellisuudessa sieni on valkoisempi kuin kuvassa. Kuten kuvasta näkyy, se on noin tulitikkuaskin kokoinen ja sisältäkin valkoinen. Sisus tuntuu ihan vaahtokarkilta! Kun poimin sienen maasta, sen mukana nousi pieni lahonnut puunpala, mutta se oli niin laho, etten tunnistanut, mistä puusta oli kyse. Sieni kuitenkin kasvoi sankassa kuusimetsässä.

Tähän saakka olen varonut koskemasta kaikkiin valkoisiin sieniin, mutta uskaltauduin nappaamaan muutaman tällaisen mukaan. iPadista arvuuttelin, että se voisi olla jauhosieni. Meniköhän arvaus oikein? Sieni tuoksuu ihan selvästi perunajauhoille. Jalka oli tosi lyhyt ja heltat vivahtavat punaiseen. Löysin vain nämä kolme sientä ja nekin kasvoivat muutaman metrin päässä toisistaan.

Olen lukenut sienioppaita jo niin paljon, että uskaltauduin ottamaan mukaani muutaman haperoksi otaksumani sienen, mutta tarkempi lajitunnistus puuttuu. Mikähän lienee tämä ompunpunainen  mutta ei kuitenkaan kovin iso sieni? Hapero se lienee, koska varsi napsahtaa hauskasti katketessaan, heltat ovat kuin mantelilastuja ja lakin pinta lähtee helposti reunasta lakin puoliväliin saakka irti. Jalka oli valkoinen ja lakin keskusta selvästi reunoja tummempi. Muille paitsi äidille ja Ilkalle tiedoksi, että kun kielenkärjellä sientä kosketin, se tuntui pikkuisen kirpeältä.

Onkohan tämä toinen keltahapero? Sillä on melkein sitruunankeltainen lakki ja se oli isompi kuin nuo muut. Jalka napsahtaa tälläkin hassusti ja murenee kumimaiseksi muruksi. Heltat ovat valkoisia mantelilastun näköisiä ja jälleen lakin pinta lähtee helposti reunasta irti. Haperoja en ole koskaan syönyt, mutta luulisin, että myös nuo mantelimaiset heltat syödään. Enpä ole vielä uskaltanut maistaa.

Metsässä oli myös hieman tummemman keltaisia tai oransseja haperoita. Voisikohan ne olla kangashaperoita? Otin yhden sellaisen mukaan, mutta se oli niin huonossa kunnossa, että nakkasin sen kuvan ottamisen jälkeen roskiin. Kooltaan tämä yksilö oli keltaisen haperon kanssa samaa luokkaa, mutta olen aiemmin löytänyt pienempiäkin.

Ja sitten tämä karvareunainen sieni suoraan kuusen alta. Kuvassa sieni näyttää liian keltaiselta. Oikeasti sen väri oli kauniin punertava. Sellainen oranssin persikkainen. Löysin näitä kahden kuusen alta metsänreunasta. Jos olisin löytänyt koivun alta, olisin pitänyt varmasti karvarouskuna, kun tuolla  on punertava jalkakin. Kaikilla noilla sienillä oli ontto jalka. Poimin myös yhden vähän samannäköisen vanhemman sienen, mutta en uskaltanut ottaa sitä ollenkaan. Se värjäsi sormet ihan punaiseksi ennen kuin huomasinkaan, ja sienessä näytti olevan vihertäviä kohtia. Olisiko se voinut olla kuusenleppärousku?

Hyllylle varmistusta odottamaan

Tuon tuhkelon syöminen kiinnostaisi, mutta uskallankohan ennen kuin joku vahvistaa epäilykseni? Silppuan kaikki nuo löytämäni sienet, ja paistan tai keitän ne yksitellen sen mukaan, mitä luulen niiden olevan. Mutta en syö ennen kuin joku vahvistaa tai kumoaa epäilykseni. Voi kunpa täällä olisi joku sieniasiantuntija, jonka voisi raahata metsään sieniretkelle!