Kirjan jälkeen

Vuosi: 2011

  • Tasaista paanaa Levillä

    Meinasi eilen aamulla usko loppua, kun lähdettiin mökin pihasta kelkkailemaan. Reitti oli niin patikkoa, etten koskaan ole sellaista nähnyt. Paikat irtosivat hampaista, kun kelkka kipusi patilta toiselle. Isällä sitten illalla irtosikin yksi hammas, kun oli vissiin löystynyt patikossa.

    Sitten kun vihdoin päästiin vähän kauemmas Leviltä, alkoi aivan mahtava baana! Ihan kuin olisi pöytää pitkin ajanut. Matka taittui sutjakkaasti niin, että kohta oltiinkin jo Sodankylässä.

    Sinivuokot kukkivat

    Täällä pelotellaan kelkkailijoita oikein urakalla. Tarina kertoo, että poliisi oli muistanut kokonaista parinkymmenen saksalaisturistin kööriä sakkolappusella. Kelkkavuokraamossakin sanoivat Ilkalle, että virkavalta tekee tehokasta työtä tällä suunnalla, ja että nopeusrajoituksia kannattaa noudattaa.

    Pikkuisen se on vaikeaa, kun reitillä on leveyttä kuusi metriä ja lana koulii reittiä jatkuvasti parempaan kuntoon. Miten siinä sitten ajelet kuuttakymppiä?

    Ryypättiin kahvit Erämaakeitaassa, ja siellä tiesivät sanoa, ettei poliisia paljon kairalla näy. Ilmeisesti partioivat enimmäkseen Levikeskuksen liepeillä, ja täällä tietenkin riittääkin populaa ihan eri tahtiin kuin kauempana. Meitäkin vastaan ajeli eilen vain kymmenkunta kelkkailijaa, vaikka keli oli aivan loistava.

    Piukka Paula

    Käytiin illalla Hullu Poro -areenalla kuuntelemassa Paula Koivuniemeä. Täytyy sanoa, että Paula oli huippuhyvä! Porukkaa oli kuin pipoa, joten tanssimisesta ei tullut mitään.

    Kun käveltiin Ilkan kanssa takaisin mökille, löydettiin isä ja äiti portailta istumasta. Olivat sytyttäneet lämpimikseen nuotion etupihalle, kun eivät olleet osanneet ottaa avainta piilostaan. Hetakin oli varmaan vähän ihmetellyt, mitä ukko ja muori pihalla touhuavat, kun eivät tule sisälle. Makkaraako ne siellä paistaa?

  • Oiva lohisoppa

    Jari Wickström oli kehitellyt oivan lohisoppareseptin, ja kun meillä sattui olemaan oikein kermaa mämmin syönnistä, päätin pyöräyttää kermaisen lohisopan. Jouduin vähän soveltamaan Jarin reseptiä, kun lohi oli pakastekuutioina, mutta muuten mentiin melkein sillä. Vaikka vähensin kerman ja voin määrää, maku oli aivan mahtava! Kannattaa kokeilla.

    Ainekset

    800 g perunoita
    1 sipuli
    300 g lohikuutioita pakasteena
    2 kalaliemikuutiota
    1,5 dl kuohukermaa
    1 rkl voita
    1 rkl tilliä

    Keitin sipulit pienenä silppuna, mutta perunat melko isoina kuutioina. Jarin reseptin puikulaperunat olisivat tietenkin olleet parempia, mutta nyt oli kaapissa jotain ihan tavallista potaattia. Hyvät perunat alkavat olla täälläpäin vähän hakusessa. Rupisia, kolhuisia ja pehmeitä perunoita kyllä löytyy, ja aika monessa on vähän vihreää vivahdetta. Harmittaa, kun en aikoinaan älynnyt olla kiitollisempi siitä, kun mummo sinnikkäästi kitki ja multasi perunamaata.

    Jari neuvoi keittämään perunoita kymmenen minuuttia ja lisäämään sitten lohen ja keittämään vielä toiset kymmenen minuuttia. Kalan lisäämisen jälkeen riittää kuitenkin reilusti ainakin puolta lyhyempi aika. Pakastekuutiot vaativat noin seitsemän minuuttia. Sitten vain lopuksi lisätään kerma, nokare voita ja tilliä oman maun mukaan.

    Annoksesta riittää reilusti kolmelle ja normaalit annokset siitä saa neljälle. Ja ei kun syömään!

  • Jääteetä kahvinkeittimellä!

    Voi mikä onnenpäivä! Sain ison paketin Dolce Gusto -kapseleita! Nyt on mistä sumpit keittää. Uutena makuna kaappiin tulivat Mocha ja  Cafe au lait, johon ensi kosketus oli mukavan kotoisa. Ei ollut liian makeaa iltapäiväkahviksi.

    Todellinen löytö on kuitenkin persikanmakuinen jäätee. Voi äly! Kahvinkeitin, joka keittää kylmää teetä! Olen melkein yhtä ihmeissäni kuin aiemmin tänään, kun huomasin, että EBSCOhostissa on akateemisia artikkeleita saatavana koneluettuina mp3-versioina.

    Ohjeen mukaan lasiin pitäisi nakata jääpaloja, ja vasta sitten loruutella ”kylmät teet”, mutta minä oikaisin jääpalojen kohdalla. Eihän tuo ehkä ihan kesähelteissä vilvoittavaa jääteetä ollut, mutta kyllä teki gutaa tunnin vesijuoksu- ja uintipyrähdyksen jälkeen.

    Olen minä melko maalainen, kun tykkään tuosta pikkuruisesta kahvinkeittimestä. Ympäristörikollinenkin taidan olla, kun keittelen päiväkahvini kapseleista. Sivistyneet ihmiset keittelevät kahviaan tunti tolkulla ja sitä varten testailevat satoja kahvilaatuja. Minä se vaan nakkaan keittimeen muovisen kapselin ja lorautan vettä kannuun, ja kohta jo maiskuttelen kelpo kahvilla kotosalla. Siinä ei kerkiä kissaa sanoa!

  • Pyllylleen pyllähti pyöräilijä

    Kevät tuli, lumi suli. Minä iloisena siitä pyörällä sotkemaan, ja Ilkka ikkunasta jopoilijaa katsomaan. Kuinkas sitten kävikään?

    Ilkka antoi minulle synttärilahjaksi lahjakortin hierontaan. Lahjakortissa oli yksi fysioterapiakäynti, ja sain siihen ajan viime torstaiksi. Kun olin jo vähän myöhässä, sain kuningasajatuksen, että polkaisenkin pyörällä keskustaan. Ilkka kaivoi varaston uumeniin piilotetun jopon päivänvaloon, ja pumppasi ilmaa renkaisiin.

    Minä ponkaisin pyörän päälle ja lähdin viilettämään kohti kaupunkia. Kaksi mummoa tassutteli oikein varovaisesti meidän ikkunan alla jalkakäytävällä, ja minä siitä oikein seisaaltaan ajamaan ja ohittamaan hitaammin liikkuvia.

    Ei olisi pitänyt. Eturengas lähti alta, ja minä pyllähdin pyllylleen mummojen viereen. Oikein liu’uin pitkän matkaa jopon kanssa. Mummot tietenkin huolestuivat, kävikö mitenkään, mutta eihän siinä mitään käynyt, kun on takapuolessa sen verran pehmusteita. Nauratti niin kovasti, etten meinannut päästä pystyyn, ja tietenkin Ilkkakin nauroi ikkunassa koko touhulle.

    Kineesioteippaus selkään

    Kun lopulta pääsin perille – puolet matkasta talutin pyörää – sain kuulla tosi hyvän uutisen. En minä ole mikään mummovaivainen. Fysioterapeutti luki lääkärin lausunnon, ja sanoi, että minulla on ”tyypillisiä kolmekymppisen vaivoja”. Harvalta vain otetaan asiasta oikein röntgen-kuvat. Hermo kuulemma oli pikkuisen pinteessä, ja sitä nyt alettaisiin manipuloida auki.

    Liikeradat olivat hyvät jo entuudestaan, ja manipuloinnin jälkeen ne kasvoivat entisestään. Minulla on kuulemma jänteet selässä nikamien välissä vähän venytystilassa, ja kun ne pääsisivät hetkeksi lepoon, kivutkin katoaisivat. Painelujen ja muljautusten jälkeen fysioterapeutti laittoi selkääni kineesioteipin muistuttamaan oikeasta selän asennosta. Pyrstö pitäisi olla kuin Iines Ankalla, ja jos selkä vähänkään pyöristyisi, teippi kiristäisi takapuolesta muistuttamaan vääristä liikkeistä.

     

    Teippi selästä takapuoleen

    Kotijumppaohjeiksi sain viisi minuuttia päivässä lantion notkistelua. Sellaista napatanssijoiden muljuutusta. Näyttää ihan torvelolta, ja on tosi vaikeaa. Tuntuuhan tuo toimivan.

    Teippi kireällä kumarteluja

    Eilen kävin pelaamassa sulkapalloa teippi selässä. Muuten meni hyvin, mutta piti aina mennä kyykkyyn poimimaan palloa maasta. Oikeassahan se fysioterapeutti oli, kun sanoi, että minä taidan turhaan nostella tavaroita selälläni. Jopa niitä kevyimpiä kuten sulkapalloja. Nopeissa liikkeissä sitten tuleekin tehtyä liikkeet oikein.

    Melkein vaikeinta on ollut kengännauhojen sitominen. Pitää nostaa jalka tuolille ja kumartua sitten selkä suorana sitomaan. Nehän on sellaisia mallipyllistelyjä. Tiedä vaikka tässä kasvaisi Palo-ojan tytöstä nainen, eikä näyttäisi enää sellaiselta maatalon emännältä arkiaskareissaan. Huomasin nimittäin heiluttavani takapuolta, kun eilen kävelin pariin otteeseen kaupungin ja kodin väliä. Ihmeellistä on elämä.

  • Kallis kelkkailupitäjä

    Savonlinnaa pidetään ykkösluokan matkailukohteena, mutta moottorikelkkailijalle Savonlinnan seutu on vain keskinkertainen kohde. Maastot ovat hyviä ja reitit nopeita, mutta hinta-laatu -suhde on surkea. Kävimme eilen Ilkan kanssa eilen hulppeassa auringonpaisteessa pienellä kelkkareissulla. Ilokalliolta pääsee sutjakkaasti Kerimäelle asti, ja löytyypä reitin varrelta pisto Kerimaahankin, jossa voisi kuvitella muutamien kelkkaporukoiden joskus majoittuvan.

    Kerimäeltä pääsee hienosti Villalan suuntaan, mutta jotenkin viehättäisi kelkkailla Punkaharjun harjumaisemissa. Eilen löydettiin vahingossa reitti Kerimäeltä Harjunportille, mutta siitäpä ei sitten päässytkään mihinkään.

    Seurattiin vähän aikaa jäällä jotakin pilkkiporukan kelkkajälkeä, mutta eipä se tainnut johtaa lopulta mihinkään. Ehdottomasti pitäisi löytyä reitti Punkaharjulta Kerimaahan. Kerimäki-Punkaharju -väli oli merkitty, mutta mielenkiinnoton. Körryyteltiin melkein koko matka jäällä.

    180 euroa kausi

    Hintaa ei eilisen reissulle tullut juuri mitään verrattuna siihen, jos olisimme lipsahtaneet Keski-Karjalan puolelle. Itä-Savon Moottorikelkkailijoiden alueella Savonlinnassa, Kerimäellä ja Punkaharjulla kausilupa maksaa 60 euroa. Kerimäeltä lähdettäessä on yhdessä vilauksessa Kesälahdessa eli Keski-Karjalan puolella, ja siellä kausiluvasta saa pulittaa 120 euroa!

    Eipä savonlinnalaista paljon lohduta, että 120 eurolla saa ajella koko Pohjois-Karjalan alueella.

    Pohjoispohjanmaalaisesta nämä hinnat tuntuvat kohttuuttomilta. Jos meillä päin on jotain pitänyt maksaa, se on Villin Pohjolan kausilupa, joka on 34 euroa. Tietenkin uralupa on ihan jees, jos ja kun reittejä pidetään kunnossa. Reitit ovat olleet Savonlinnan suunnalla ihan ok, mutta eivät siltikään mitään huippukuntoisia. Ne reissut, joita ollaan tehty Karjalan reiteille niin eivätpä ole olleet 120 euron väärtejä.

    Huolto pelaa

    Huoltoasemia on ihan kiitettävästi reitin varrella. Villalan Nesteeltä saa jopa kelkkaan ja kuskille varaosio kypäristä variaattorinremmeihin.

    Täällä päin tosin voisivat ottaa opiksi Lapin tavasta merkata joka ikinen kotakahvila jo kymmenen kilometriä etukäteen. Siinä alkaisi kahvihammasta kolottaa mukavasti, ja kohta kelkankeula kurvaisi kaffepaikan pihaan.

    Paikallisen on helppo liikkua Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, ja niin on tietenkin ulkopuolisenkin, koska reitit on hyvin merkattu. Matkailijan kannalta olisi kuitenkin parempi, että samalla luvalla saisi ajella laajemmalla alueella ja huoltoasemille ja majapaikkoihin olisi kunnon opasteet.