Mitä jäi käteen?

Viimeinen ilta Kanadassa, ja ajatukset jo kotona niin tukevasti, että vahingossa laitoin hiustenmuotoilugeeliä hammasharjaan. Ei ollut hyvää eikä maku tahdo lähteä pois edes purkkaa jauhamalla. Nyt alkaa olla tilinteon hetki. Mitä tästä reissusta jäi käteen? Ainakin kevät ehti saapua myös Kanadaan tämän ensimmäisenä päivänä ottamani kuvan jälkeen. Junat kulkevat samaan suuntaan Kun on pitkästä aikaa poissa kotiympyröistä ihan itsekseen, joutuu kohtaamaan vieraita ihmisiä ihan eri tavalla. Minulla ehti tämän kuukauden aikana olla neljä erilaista kämppistä. Ensimmäinen oli tummaihoinen amerikkalaismies, toinen

Continue Reading

Nöyräksi vetää

Blogin julkaisutahti hiipuu sitä mukaa, kun päivät vähenee ja kiire kasvaa. Neljä viikkoa – yli neljä viikkoa – tuntuivat tänne tullessa iäisyydeltä, jonka aikana pystyisi helposti kirjoittamaan kolme artikkelin runkoa, analysoimaan kevään mittaan kerätyn aineiston, lukemaan metrin pinon kirjoja ja toisen artikkeleita, tapaamaan ihan kaikki tärkeät tyypit täällä Halifaxissa ja naapurikaupungeissa ja siinä sivussa vielä tutustumaan nähtävyyksiin. Ei onnistu ei. Professori Albert Mills, joka on siis syy, miksi olen juuri Saint Mary’sissä, kutsui minut osallistumaan lähinnä ensimmäisen vuoden jatko-opiskelijoiden kursseille

Continue Reading

Pyykkipäivä ulkomailla

Pyykinpesu vieraassa maassa on aina vähän jännittävää. Muistan, kuinka Bristolin kuukausien aikana sain kaikki vaatteet ihan nyppyisiksi, kun jouduin pesemään niitä itsepalvelupesulassa. Onneksi pesularintamalla on tapahtunut kehitystä sitten vuoden 2000. Kaikkialla sanottiin, että pesulakortti maksaa viisi dollaria, mutta minä sain sen ilmaiseksi ja siinä oli vieläpä 3,5 dollaria arvoa ladattuna. Onnistuin melkein ilman vastoinkäymisiä lataamaan siihen kymmenen dollaria lisää. Sitä ennen olin tietenkin käynyt katsomassa pesulan hinnat. Koneellinen pyykkiä maksoi kaksi dollaria ja toiset kaksi sitten kuivausrumpuun. Kylmää, kuumaa ja

Continue Reading

Kampuskissa karkuun

Täällä Saint Marysissä on akateemisesti kouluttautunut kampuskissa nimeltään Carlton. Luulin, että kissa on pelkkä myytti, kunnes tänä aamuna kävelin yliopistolla ja törmäsin suoraan Carltoniin. (Huom. tämä tapahtui oikeasti eilen, mutta minulla oli netin kanssa vaikeuksia, enkä voinut julkaista artikkelia aiemmin.) Ilmeisesti kissa on opetellut suomea, sillä ihan hyvin se ymmärsi, kun kysyin, halusiko se ulos. Halusi. Ja minä päästin. Tuosta videosta voisi ehkä päätellä, että Carlton osaa laittaa oven kiinni, mutta se menee kylläkin automaattisesti… Kuulemani mukaan Cartlon pötköttelee milloin

Continue Reading

Site Footer