Kuinkas sitten kävikään? Viikonloppu vierähti, eikä uusi blogini edennyt riviäkään. Eipä edennyt väikkärikään. Syy on niinkin naisellinen kuin metsästys.
Lauantaina oli hirviporukan palaveri ja talkoot, ja siinä ampumalavaa rakennellessani sain tietenkin lapiollisen sahanpurua silmään. Ammuin vielä silmäpuolena harjoituksissa elämäni ensimmäisen kerran liikkuvaa (pahvi)hirveä, ja jopa osuin kohtalaisesti. Silmää kuitenkin kaihersi niin paljon, että isä ja Suvi yrittivät vuoron perään kääntää silmäluomeani ympäri ja tutkailla, mikä moska siellä näköelintä vaivasi. Illalla piti sitten jo käydä paikallisen vanhainkodin akuuttiosastolla. Ei auttanut. Silmään jäi pöpö.
Hyvällä omalla tunnolla jätin artikkelien lukemisen sunnuntainakin väliin ja lähdin lintumetsälle. Lieneekö vika ollut puutteellisessa näköaistissa, vai miksi en nähnyt linnun lintua koko päivänä? Hirvikoirapentu Awa löysi parhaimmillaan toisen metsänaisen, Airin, mutta hirviä se ei löytänyt. Onneksi on vielä pari viikkoa aikaa harjoitella ennen hirvenmetsästystä.