Kategoria: Väikkäri

  • Go Kärpät!

    Kärpät voitti, JEEE!!!

    The image “http://www.betterbetter.fi/Karpat.jpg” cannot be displayed, because it contains errors.

    Käytiin eilen juhlimassa Kärppien erinomaisuutta ja Lipsasten synttäreitä Savonlinnan yöelämässä. Sattui hassu juttu, kun joku nuori nainen tuli vessassa kyselemään, että sinäkö olet täällä Ilkan kanssa. Eipä siinä sen kummempia. Myönsin olevani ja että olin juuri lähdössä pois. En jäänyt sen enempää asiasta haastelemaan. Olin vähän epäkohtelias, myönnetään.

    Kovasti oli baarissa puhetta sählynpeluusta. Olisin tosi tyytyväinen, jos Savonlinnasta löytyisi sählyä harrastava naisporukka. Ei minusta mihinkään salibandyjoukkueeseen ole, mutta harrastelijasählyä tykkäisin pelata. Tai ei minua haittaisi, vaikka se olisi miesporukkakin tai sekasakki, kunhan vaan saisi läpsiä sählyä aina silloin tällöin. Harmi kun Topilla ei ole naisten kakkosjoukkuetta tai jotain harrastelijavuoroa.

    Vaikka oltiin eilen kotosalla kolmen kieppeillä, nukuttiin tänään tosi pitkään ja nyt tarkoitan, että todella, todella pitkään. Kello oli melkein viisi, kun lopulta kammettiin itsemme sängystä. Voi olla, että tänään on vähän vaikea saada unta. En tiedä, mikä kumma meitä nukutti.

    En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne mitään ruokajuttuja. Ihan samaan tahtiin olen kuitenkin evästä tehnyt. Olen vieraillut monien kotikokkien ruokablogeissa ja testaillut heidän reseptejään. Esimerkiksi nyt on jääkaapissa marinoitumassa Limepippurin kaalisalaatti. Alkuperäinen resepti on Valiolta, mutta Lime ja Pippuri ovat varioineet sitä. Tiistaina selviää, tuliko pöperöstä niin hyvää kuin Lime ja Pippuri väittivät.

  • Mitäpä sitä positiivisella palautteella?

    Lukuseminaariabstrakti sai murskatuomion. Molemmat kommentaattorit olivat aluksi miettineet, ettei paperissa ole mitään kritisoitavaa. Ei heillä ollutkaan paljon mitään sanottavaa paitsi toinen heitti ilmaan ihmettelyn tutkimuskysymyksen laajuudesta. Paperi ei tietenkään ollut ihan näin valmis, mutta ei ehkä ihan niin huonokaan kuin mitä seuraavat puheenvuorot antoivat ymmärtää.

    Alettiin nimittäin puhua ensin kysymyksen laajuudesta. Oliko tutkimuskysymys niin laaja, ettei siihen voi edes vastata? Kysymys kuulemma myös eli tekstin edetessä, vaikka sitä en usko. Aineisto ei vastaa kysymykseen, mutta millaisia tuloksia kyseinen aineisto voisi edes tuottaa, ihmetteli joku.

    Ehdin onneksi kertoa, että käytimme Heidin kanssa sektori nimitystä koko Suomen bioalasta ja klusteria, kun puhuimme alueellisista keskittymistä. Päivi seuraavaksi olisi kuulemma väittänyt, että meillä oli käsitteet sekaisin. Tämä ero pitää tuoda esiin paperissa ja muutenkin pitää miettiä ja kirjoittaa auki pohdinta oikeasta määreestä. Päivin mielestä julkisessa keskustelussa puhuttiin ensin toimialasta, sitten biosektorista ja klustereiden kautta siirryttiin lopulta shokkeihin. Kysyin, ovatko shokit tosiaan tieteellinen termi, jota voi käyttää, mutta sitä Päivi ei tiennyt. Outoa, että hän nosti termin esiin, jos ei ole varma, voiko sitä edes käyttää tieteellisessä artikkelissa.

    Päivin mielestä meiltä puuttuu perusteet koko tutkimusasetelmalle. Meillä oli väitteitä ilman perusteluja. Mihin perustamme väitteemme, että sektorin muotoutuminen on hidasta? Mihin perustamme väitteemme, että julkinen tuki edistää sektorin muotoutumista? Miksi näin olisi? Jos voimme perustella nämä sisäänrakennetut väitteemme, tutkimuskysymys on aiheellinen ja kiinnostava, muuten se on vain tuulesta temmattu ja raflaava. Siten voisimme myös perustella tarkastelutason, kansallinen vai alueellinen.

    Meillä on kuulemma sellainen lähtökohtaoletus, että julkinen tuki alueittain on erilainen, jolloin aluetason tarkastelu olisi järkevää. Päivi penäsi, mistä tämä oletus tulee, mutta en osannut vastata siihen. Minusta meillä ei ole sellaista oletusta. Eikä meillä myöskään ole sellaista ennakko-oletusta, että suomalaiset bioklusterit olisivat poliittisesti edistettyjä vaan se on mielestäni yksi paperin tulos. Päivin mielestä se oli jo ennakko-oletus, mutta perustelematon sellainen.

    Otsikointi oli epäonnistunut eikä vastannut paperin sisältöön. Päivi myös ehdotti, että kirjoittaisimme sittenkin väikkäriimme osan tai luvun. Tyytyisimme kuvailemaan Kuopion bioklusterin tai -shokin syntyhistorian ja that’s it.

    Muiden papereista löytyi Päivin mielestä jotain hyvääkin, mutta meidän paperista ei nostettu esiin mitään positiivista. Kritiikki tuntui julmalta ja mieli musteni entisestään. Niinpä vedän täällä keksejä suoraan paketista eikä se ainakaan paranna oloa. Pitää kuitenkin jättää tämä muhimaan hetkeksi ja palata asiaan muutaman päivän päästä. Yleensä kritiikkiä on helpompi antaa valmiiksi mietitystä paperista kuin sellaisista kyhäelmistä, jollaisia aika moni muu tänään käsitelty paperi oli. Kritiikistä on varmasti hyötyä, mutta nyt sitä on hankala hahmottaa. Harmitti vietävästi, että jouduin kokemaan kaiken palautteen yksin tyyliin ”sinä sanot näin”, vaikka minä en ollut sanonut mitään. Yhdessä kuitenkin seistään paperin takana.

  • Harmaita hiuksia

    … ja hammasten kiristystä. Etusivu uusiksi ja miehet kannelle! Maata ei ole näkyvissä vaan uneton yö levittää varjonsa ylleni. Mieli mustenee ja kyynel pyrkii silmäkulmaan.

    Huomasin, että huomiselle lääkeliiketoiminnan kurssille on annettu kauhistuttavan paljon ennakkolukemista. Lukemistoa ei oltu vielä lisätty, kun minä – kerrankin hyvissä ajoin – kävin viime viikolla tsekkaamassa kurssin sivut. Silloin tehtävänä oli vain pohtia alustavasti innovaation kustannuksia. Minä yritin saada ryhmäni pohtimaan niitä, mutta kun kustannuksia ei kuulemma ole! Herranen aika sentään! Aina on kustannuksia. Aina tulee yllätyksiä. Voi elämä!

    Miksi minä imbesilli ilmoittauduin tälle hirveälle kurssille! Olisinhan minä voinut osallistua pelkille luennoille.

  • Musta tulee julkkis;)

    Päivi pyysi minut lounaalle lääkeliiketoiminnan kurssin tauolla, kun yliopistolehden toimittaja on tulossa tekemään kurssista juttua. Voin kuulemma samalla ”mainostaa” omaa väitöskirjatutkimustani.

    Nyt kun hoidan tämän hyvin, joku voi jopa kiinnostua tutkimuksestani. Tarkoitan siis Kuopion yliopiston sisällä. Pitää miettiä torstaiksi tosi hyvin, mitä asioita haluaisin painottaa. Toimittaja itse ratkaisee sitten, mitä kirjoittaa.

    Olen päättänyt, että muita en morkkaa. On koko laitoksen etu, jos meistä saadaan hyvä kuva eikä erimielisyyksiä saa tuoda esiin lehtijutussa. Tosi hyvä, että lääkeliiketoiminnan kurssi kiinnostaa. Se onkin oikeasti Päivin, ei minun, idea, joten Päivi saakoon kunnian.

    Toisaalta toivoisin, ettei Tutkasta olisi mukana muita kuin minä, sillä muiden tutkimusaiheiden yhteyttä tutkimuksen kaupallistamiseen on ehkä vähän vaikea hahmottaa ainakin yleisellä tasolla.

  • Boxista pinkkiin

    Ilme muuttui pinkin värin myötä iloisemmaksi ja viehkeän naiselliseksi, kiitos murun:) Värimuutos aiheuttaa vähän lisätöitä, kun näyttää muru laittaneen näkyville myös julkaisut-sivun, johon ei ole mitään täytettä. Jospa joskus lukuseminaariabstrakti kehittyisi oikeaksi julkaisuksi.

    Salitreeni jäi taas väliin, kun intouduin jatkamaan hommia vielä illalla. Nyt jyskyttää päätä eikä uni tule. Ehdin kuitenkin vilkaista ja alustavasti miettiä lääkeliiketoiminnan harjoitusta ensi viikolle. En ole ainoa kauppatieteilijä ryhmässä, mutta näyttää olevan todella hankala iskostaa muille ryhmäläisille päähän, että uusi palvelu maksaa aina jotain jollekin. Tuntuvat ajattelevan, että eihän uudesta liikeideasta mitään kuluja ole…

    Meidän pitäisi miettiä rahoitusta ja hinnoittelua eivätkä kumpikaan ole minun erityisvahvuuksiani. Pitää yrittää keksiä jotain, mutta en todellakaan aio ottaa vastuuta koko ryhmän kaupallistamissuunnitelmasta. Edelleen kiroan sitä, kun menin ilmoittautumaan koko kurssille. Turhaa työtä, mutta luennot ovat tähän saakka olleet ihan ok.

    Laitoin avoimeen yliopistoon laskun ikääntyvien yliopiston luennoista eli tämän päivän raha-anomusten kiintiö on nyt täynnä. Yksi Liikesivistysrahastoon, yksi laitokselle ja yksi avoimeen yliopistoon.

    Jatkoin vielä illalla 30Boxes-kalenterin päivitystä. Olen painellut varmasti kaikkia nappuloita enkä ole enää yhtään varma, saako koko maailma nyt seurailla omaa kalenteriani. Eipä siellä mitään salaista ole.

    Kalenteria täyttäessäni huomasin, että EBRF:n lopullinen paperi pitää lähettää marraskuun loppuun mennessä. EMAC:iin en viime kerralla päässyt, mutta voisihan sitä kokeilla ensi keväänä uudestaan, kun se järjestetään tutussa kaupungissa Bristolissa. EMAC:iin ottavat mieluummin määrällisiä tutkimuksia, joten voisi miettiä Jarin kanssa yhteistä paperia. Pitäisi ehtiä jossakin välissä lukea Jarin työ. Ja Annen gradu. Ja Tuulan paperi. Voi ei…:(

    Yritin epätoivoisesti järkätä itselleni illalla sellaisen mikä lie -teknokotkotus jotain RSS ja sellaista. Minulla on muutamia journaleja ja uutisryhmiä, joita yritän seurailla parhaani mukaan. Olisi tosi helppoa, jos ne kaikki löytyisivät samasta paikkaa ja voisi yhdellä vilkaisulla nähdä uusimmat päivitykset. Ilkka yritti neuvoa puhelimessa ja minä yritin itse selvitellä asiaa, mutta jyskytys kävi päässä liian voimakkaaksi. En tajunnut.

    Lopulta en muuta keksinyt kuin kokeilla parilla journalilla Google Readerissa. Olisin halunnut kaikki oikeastaan omille sivuilleni Googleen, mutta se näytti tosi hölmölle. Bloglinea en tajunnut ollenkaan. Syöttelin sinne muka joitakin mitä lie -syötteitä, mutta se narisi jatkuvasti, ettei siellä ole mitään näytettävää. Sen yhden Ilkan ehdottaman lukijan nimen ehdin jo unohtaa ennen kuin kokeilinkaan. Se olisi ollut suomenkielinen, joten olisin voinut ehkä ymmärtää edes kielen. Nyt tämä tyttö tuntee itsensä tosi tyhmäksi, mutta ehkä ”kunnon kuuden tunnin” yöuni selvittää pään ja ongelman.