Blogin teeman uusiminen aika ajoin piristää kummasti. Ilkka teki kovasti hommia, jotta blogi näyttäisi taas tuoreelta.
Teeman vaihtaminen on iso homma. Ensin pitää kahlata satamäärin vaihtoehtoja, ottaa niistä alas pari ja kokeilla, ja sittenkin sopiva löytyy vasta, kun ryhtyy tositoimiin. Suurin osa blogin uudistuksesta ei edes näy päällepäin.
Mutta tässä on nyt tulos. Tykkäätkö?
Kesä tuli ja meni, ja nyt on aika aloittaa syksyn blogiuurastus. Kirjoittelen kesäkuulumisia sitä mukaa, kun niitä mieleen tupsahtaa. Välillä taarinaa tulee ajankohtaisistakin asioista. Pitää jossakin välissä pohtia myös bloggaamiseni kehitystä, sillä tänä syksynä blogitouhujen aloituksesta tulee kuluneeksi kaksi vuotta.
Testailtiin tänään ristiinpostauksia Facebookiin. Jos kaikki toimii, tämän viestin pitäisi näkyä myös naamakirjassa.
Stand-upia kevätmasennukseen
Huomenna ei sitten ehdikään olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Vaikka ratsastus jää väliin, uskoisin, että pikkuisen nakrattaa illalla. Menemme nimittäin katsomaan Pablo Franciscoa Lahteen. Yötä ollaan Ilkan kaverin, Maken, luona.
Et varmaan uskoisi, että minä olen tehnyt nämä sivut ihan itse. Aivan oikein. En olekaan. Ilkkahan se teki minulle omatekoisen joululahjan! Minä olin vain nyökyttelemässä päätäni ja ihmettelemässä. Ja opinhan minä yhden uuden asian! Tuolta vaan koodista poimii englanninkielisiä termejä ja kääntää ne suomeksi ja tuiskis, tekstit tulevatkin suomen kielellä tänne blogiin!
Samalla otettiin käyttöön 2.7 versio WordPressistä. Ilkka on tekemässä Railin kukka -blogia tädilleen ja minä kirjoittelin sinne mallitekstejä, joten siltä osin 2.7 versio on tuttu. Uuden version käyttöönotto tuntuu jännittävältä ja aina kehitystyössä ei mennä eteenpäin, vai onko kukaan tullut sinuiksi uuden del.icio.us -designin kanssa?
Toivottavasti tästä uudesta omasta blogistani tulee parempi kuin edeltäjänsä. Ilkka pisti parastaan teknisen toteutuksen ja designin kanssa ja nyt on minun vuoroni rustailla tänne lukemisen arvoisia tekstejä. Teen parhaani – katsotaan, mihin se riittää.
Täällä Outin ideat -blogissa odotellaan nyt blogien jäsentymistä. Mieli tekisi kirjoittaa ratsastuksesta ja muista kivoista puuhista, mutta toisaalta haluaisin keskittyä puhtaasti ammatilliseen kirjoittamiseen. Nyt kun blogini on saanut lukijoita ja kommentoijia myös ammatilliselta puolelta, tuntuu hölmöltä tarjota heille samassa blogissa myös uutisia Pilkku-ponista.
Tuntuu, että kirjoitanpa kummasta tahansa aihepiiristä, petän joka tapauksessa puolet lukijoistani. Nyt varmaan Suvi ja Satu ja muut ovat jo lopettaneet blogini seuraamisen, koska heille se ei ole tarjonnut pitkään aikaan mitään. Jos tätä hiljaiseloa jatkuu pitkään, häipyvät myös muut lukijat.
Mitähän tässä olisi syytä tehdä? Ilkka on kovasti kannustanut minua bloggaamaan ihan säännöllisesti niin, että voisin kutsua itseäni bloggaajaksi. Se olisi kivaa ja haluaisin niin tehdäkin, mutta kun omatunto ei anna periksi blogata työaikana työasioistakaan ja kotona sitten taas ei enää jaksa ajatella työasioita ja tarttua kannettavaan.
Kadehdin niitä ihmisiä, jotka ehtivät lukea toisten blogeja ja kommentoida niitä. Eniten kadehdin niitä, jotka ehtivät kirjoittaa itse jäsenneltyjä ja ajankohtaisia blogiviestejä. Minä pystyn siihen näköjään vain matkoilla, mutta silloin tekstin tuottaminen tuntuukin sitten todella helpolta.
Työhuoneeni on lasiseinäinen terraario, ja minusta tuntuu, että ihmiset katselevat nenänvarttaan pitkin, jos tietokoneen ruudulla ei näy wordiä tai exceliä. Eivät he varmaan niin tee, mutta tuntumiset eivät ole järjenasioita. On hölmöä, että joutuu perustelemaan itselleen ja joskus myös muille, että jos yrittää tutkia sosiaalista mediaa, on välillä pakko tutustua siihen itsekin. Kaikki Second Life -tutustumiset on pakko jättää siihen, että muut ovat lähteneet töistä. Sarjakuvamainen ympäristö ei ole helpoin pala akateemisen yhteisön nieltäväksi.
Mutta valoisin mielin tässä edetään uutta vuotta kohti. Unohtui juhlia bloggaamisen vuosipäivää, joka oli muistaakseni joskus syyskuussa. Ehkä ensi vuonna sitten on uusi uljas blogi ja voin järjestää syksyllä 2009 kunnon blogipirskeet kaksivuotisen taipaleen kunniaksi! Siihen asti pitää tyytyä uusiin kokeiluihin eli videokuvaan, jota varten Ilkka antoi minulle aikaisen joululahjan – Creative Vadon. Tässäpä siis Pilkku-poni!