Tänään suihkittiin ladulla. Ihan pisteltiin hiihtäen eikä tuhottu kelkalla latuja. Ihmeellistä, miten Levin maisemissa jaksaa hiihtääkin ihan eri malliin kuin kotosalla. Vauhti ei päätä huimannut. Ensin puuttui luisto, sitten meni pito ja lopulta alkoi mennä hermokin.
Onneksi lykittiin yhden lenkin jälkeen Levikeskukseen ja voidekaupoille. Ilkka laittoi vähän pikapitoa pohjaan, ja niin matka jatkui paljon aiempaa rivakammin.
Mikäpä se on hienoissa maisemissa lykkiä? Mukavaa, kun aina voi ottaa sellaisen muutaman kilometrin etapin, että hiihdetäänpä vielä tuonne, ja kohta onkin sitten vahingossa tullut hiihtäneeksi monta kilometriä. Ei tässä parane alkaa kilometreillä kehuskelemaan, mutta sen verran kuitenkin suihkittiin, että sama kalorimäärä paloi hiihtäen kuin tiistaina kelkalla.
Todisteaineistoa
Pysähdeltiin välillä Ilkan kanssa kuvaamaan suihkimista. Porukat lähtivät jo kotia kohti, joten piti ottaa todistusaineistoa siitä, että nuoriso todella kävi hiihtämässä. Äiti ei ollut edes uskaltanut laskea yhtä laskua, mutta me sivakoitiin Ilkan kanssa se sama mäki kahteen kertaan. Eikä kaaduttu.
Siitä ei otettu todisteita, että sivakoitiin gondolihissiltä suoraan V’inkkari-baariin rommi/minttukaakaolle. On se vaan niin mukavaa hiihdellä leppoisasti, ja pysähtyä välillä ottamaan lämmikettä. Eikä otettu todisteita siitäkään, että kotiin palattiin skibussilla, mutta niinhän sitä lomalla pitääkin.
Levi kepittää Saimaan seudun
Ollaan oltu täällä Levillä kohta viikko, ja täytyy sanoa, ettei Savonlinnaa kannata tämän jälkeen enää kovin kummoisena matkailupitäjänä pitää. Eihän siellä ole matkailijalle kuin yksi keskiaikainen kivikasa. Täällä matkailija on kuningas kaikkialla muualla paitsi Hullu Poron baaritiskillä. Siellä tiukka täti laittoi asiakkaat melkein parijonoon ennen kuin suostui tarjoilemaan. Muilla tuntuu olevan hissipojista, jotka oikeasti olivat ihan aikamiehiä ja -naisia, lähtien kaikilla hymy herkässä. Moit ja hyvn matkan toivotukset napsahtivat jokaiselle hissimatkalle.
Eilen taas Vanhassa Hullu Porossa tarjoilija toimi esimerkillisesti palvelutyössään. Muistutti, että lomalla voikin ottaa tupla-annoksen viiniä, ja oli pahoillaan, kun ruoka vähän viipyi. Se pöperö, jota lopulta saimme, oli aivan ensiluokkaista ruokaa. Ilkka muisteli vielä tänäänkin, kuinka hyvää evästä sieltä saatiin.
Parasta täällä on kuitenkin se, että jokaiselle löytyy jotain sopivaa tekemistä ihan jokaiselle päivälle. Löytyy hemmottelua, tiukkaa kuntoilua, kauppoja jokaiseen tarpeeseen, ja tietenkin ruokaa ja juomaa sushista Lapin herkkuihin. Mitä turistille tarjotaan Savonlinnassa? Oopperaa heinäkuussa, mutta eipä paljon mitään sen jälkeen.
