Kirjan jälkeen

Avainsana: kesä

  • Kalakuhina

    Julistin sodan lokeille. Taistelemme kaloista. Ihmettelin aamupäivällä rannasta kantautuvaa parsallusta. Luulin ensin, että lokit kiusaavat vesilintuja, mutta siellä olikin kalamarkkinat. Ilmeisesti kaikki Iso vesijärven kalanpoikaset ovat päätyneet tänään Rapurantaan. Rannassa käy hurja kuhina, ja järvi on mustanaan pikkukaloja. Puhelimella ei oikein saa kunnon kuvaa, eikä kuvasta kunnon käsitystä kalojen määrästä. Niitä on tuhansia!

    Yritin ottaa kalaparvesta videokuvaa Vadolla. Ehkä liikkuva kuva kertoo asian paremmin.

    — Post From My iPhone

  • Rentoa elämää Savonlinnassa

    Sitä voisi kuvitella, että minua harmittaisi olla töissä. Päinvastoin. On mukava tulla kotiin, kun Ilkka on puuhaillut  päivän ja keittänyt kaffet työn raskaan raatajalle.

    Eilen saattoi olla yksi elämäni täydellisimmistä päivistä. Töissä on alkanut sujua hyvin ja ehdin vielä päivän päätteeksi puoleksitoista  tunniksi sählyyn. Pääsin Empun kyydissä kotiin ja menin heti uimareissulle.

    Onneksi älysin ottaa mukaan vesijuoksuvyön. Oli tosi lämmintä ja hurjan kivaa. Juoksin parikymmentä minuuttia enkä millään olisi malttanut nousta vedestä.

    Silloin huomasin, että Ilkka askarteli paikoilleen ostamaani riiippumattoa. Jiihaa, kipsaisin portaat nopsaan ylös ja menin laiskottelemaan riippumattoon hetkeksi. Ilkka toi vielä kylmän lonkeron.

    Rennosti kesällä

    Kuhaa ja kavereita

    Olimme sopineet, että menemme Empun luo varjotupareihin illalla. Siinä sitten haasteltiin kaveriporukassa mukavia. Emppu oli laittanut pientä purtavaa, mutta illan päätteeksi menimme vielä Majakkaan syömään.

    Majakassa en ole juuri muuta syönyt kuin kuhaa. Kerran kokeilin lammasta, mutta siitä tuli vatsanpuruja. Kuha sen sijaan on erinomaista! Harmi, että Majakassa muuttivat kuha-annoksen kastikkeen joskus alkuvuodesta. Aiemmin kastike oli loistavaa ja silloin annokseen kuului ohrakasvislisäke. Nyt mukana on perusröstiä ja perushollandaisea, vaikka olen melko varma, että nykyinenkin kastike on hieman sovellettu versio perinteisestä.

    Meillä oli Empun kanssa työpäivä edessä, joten lähdimme hyvissä ajoin kotiin. Minä hain unohtuneen Jopon Puistokadulta ja sitten polkaistiin Ilkan kanssa kotiin viilenevässä kesäillassa. Matkalla löydettiin hylätty Savage sillankupeesta. Liekö kuskille maistunut olunen tai mihin lie hänet oli siepattu.

  • Juhannusajelua

    Tänä juhannuksena jäimme Ilkan kanssa Savonlinnaan. Sää oli niin epävakaa, että moottoripyöräreissut ovat jääneet ainakin tähän saakka tekemättä, mitä nyt pikkuisen kävin harjoittelemassa Savagella ajelua Prisman parkkipaikalla.

    Olihan se aika huteraa menoa, mutta silti ensi kerraksi talven jälkeen suoriuduin hommasta ihmeen hyvin. Aluksi minulla oli hukassa kytkin ja kaasu, eikä virta-avaimellekaan löytynyt paikkaa. Uusi maalipinta kuitenkin korvasi nämä pienet jaa vähäpätöiset murheet.

    Juhannus09

    Onnistuin lähtemään kohtalaisesti liikkeelle ja jopa jarruttamaan, mutta se sama, viimekesäinen ongelma tuli taas eteen. Minä en uskalla kääntää Savagea. Ilkka pyöritteli pörisijää malliksi pikkuruisella alueella ja minulla ei tahtonut Prisman laaja parkkipaikka riittää yhteen ympyrään.

    Jotenkin se pyörä tietyssä pisteessä tuntuu humahtavan nurin, vaikka Savage on kuitenkin kevyimmästä päästä moottoripyöriä. En vaan yksinkertaisesti luota siihen, ettei se kaadu. Otin varalta täyskaskonkin 90-luvun pyörään…

    Vaikka ympyrän säde pieneni harjoituksen myötä, se oli silti niin suuri, että Ilkka sai ajaa Savagen kotiin. Minä ajelin pirssillä.

    Jopolla kokolle

    Seuraavaksi otettiin alle polkupyörät ja hurautettiin Poukkusalmen kokolle. En muista, että olisin koskaan nähnyt oikeaa juhannuskokkoa, mutta ehkä joskus Huttulassa poltettiin vähän nuotiota suurempaa roihua.

    Juhannus09

    Poukkusalmessa syötiin makkarat ja muurinpohjalätyt. Lätyt saatiin sen jälkeen, kun Ilkka murahti lätynpaistajalle, että jokohan meidän vuoro olisi kohta puoliin, kun meidän jälkeen jonossa seisseet muorit olivat jo omat lättynsä syöneet.
    Juhannus09

    Maisa otti meistä tällaisen Rakkaus roihuaa -kuvan juhannuskokkoa vasten.

    Uusii baarei

    Savonlinnaan on noussut uusii baarei. Tai ainakin ne olivat uusia tuttavuuksia meille molemmille. Polkaistiinkin sitten takaisin kaupunkiin Kukko-baarin kautta. Sehän olikin oikein viihtyisä lähiöbaari, joka yllätti positiivisesti.

    Seuraavaksi  mentiin moikkaamaan Ullaa entisen Mimosan uudelle terassille, joka oli todella upea. Terassilta näki suoraan Saimaalle ja puiden välistä pilkottivat Olavinlinnan tornit. Terassin kruunasivat keskieurooppalaiseen tyyliin valaistut kukkapaasit ja muovirottinkikalusteet. Hieno paikka – suosittelen.

    Sitten tultiinkin viluisina nakkikopin kautta kotiin. Sentään syötiin hampparit ja makkaraperunat puistossa Saimaata ihaillen. Nyt on muistona juhannusajelulta Ilkalla entistä pahempi nuha ja minulla orastava nuhan tapainen. Jussia jatketaan viltin alla sohvalla elokuvia katsellen.

  • Kesä ja kesänmerkit

    Kesäkuu on lähtenyt rivakasti käyntiin. Lupasin itselleni uida jokaisena kesän päivänä. Kesä alkaa virallisesti ainakin minun mielestäni kesäkuussa, joten tämän kuun saldo on kaksi uimareissua.

    Eilen kävin oikeaoppisesti virkistävässä (l. hyisessä) Saimaassa jo aamulla. Tänään kömmin peiton alta viiden aikaan enkä suurin surminkaan lähtenyt uimaan! Kun lähdin kuudeksi töihin, naapurin emäntä tuli omalta uimareissultaan vastaan…

    Silti olen oikein ylpeä omasta, vaatimattomasta suorituksestani. Tänä kesänä olen uinut tuossa meidän rannassa jo kerran enemmän kuin viime kesänä.

    Sähläsin ihan hyvin – tytöksi

    Lieneekö syy pintaverenkiertoa herättelevässä uimisessa vai missä, mutta sähly kulki tänään ihmeen hyvin. Meitä oli tosin yksi pelaaja enemmän kuin vastapuolella, mutta silti sanoisin, että Palo-ojakin rimpuili kentällä ihan ookoo.

    Vanhuus on tullut ja sen huomaa viimeistään sählyssä. Lonkat napsahtelee koloissaan ja silmä-käsi -koordinaatio ei toimi. Tänään jopa kaaduin, mutta siitä ei tullut mustelmia. Muuten mustelmia tuli niin paljon, ettei kesäjuhlilla tarvitse tällä menolla tummia sukkahousuja.

    Ensimmäiset palovammat riesana

    Sehän on oikeastaan ihan hyvä, jos jalkoihin tulee tummuutta. Muuten minulla on lakananvalkoiset kanankoivet, kun muilla sääret ruskettuvat silmissä.

    Se on oikein tyylikästä, kun tallustelen valkoisissa koipeloissa ja punaisissa käsivarsissa – naama ei onneksi ole vielä laikuttunut keltaisista pilkuista. Käsivarsia kohtasi nimittäin sunnuntain helteissä työtapaturma.

    Tein koko päivän WebCheck-wikiä ja suuren osan ajasta istuin parvekkeella. Vaikka pää ja kone olivat markiisin varjossa, en hoksannutkaan, että toinen käsivarsi jäi aurinkoon. Niinpä sain kivan punaisen käsivarren, jonka paistoasteesta kannibaalit olisivat oikein tyytyväisiä.

    Rusketusta rannalta

    Minä olen ottanut askeleen kohti täydellistä rusketusta, sillä ostin rantalentopallon! Rusketus ei tule kuitenkaan siitä, että kekkuloisin bikineissä ihmisten ilmoilla.

    Kun syöksähtelen pelikentällä hyvin matalana – kyntäminen lienee täsmällisempi termi – pinta ruskettuu mahtavasti. Harmi, että se rusketus säilyy korkeintaan siihen seuraavaan uimareissuun.

    Vielä pitäisi löytää pelikavereita…