Tänä juhannuksena jäimme Ilkan kanssa Savonlinnaan. Sää oli niin epävakaa, että moottoripyöräreissut ovat jääneet ainakin tähän saakka tekemättä, mitä nyt pikkuisen kävin harjoittelemassa Savagella ajelua Prisman parkkipaikalla.

Olihan se aika huteraa menoa, mutta silti ensi kerraksi talven jälkeen suoriuduin hommasta ihmeen hyvin. Aluksi minulla oli hukassa kytkin ja kaasu, eikä virta-avaimellekaan löytynyt paikkaa. Uusi maalipinta kuitenkin korvasi nämä pienet jaa vähäpätöiset murheet.

Onnistuin lähtemään kohtalaisesti liikkeelle ja jopa jarruttamaan, mutta se sama, viimekesäinen ongelma tuli taas eteen. Minä en uskalla kääntää Savagea. Ilkka pyöritteli pörisijää malliksi pikkuruisella alueella ja minulla ei tahtonut Prisman laaja parkkipaikka riittää yhteen ympyrään.

Jotenkin se pyörä tietyssä pisteessä tuntuu humahtavan nurin, vaikka Savage on kuitenkin kevyimmästä päästä moottoripyöriä. En vaan yksinkertaisesti luota siihen, ettei se kaadu. Otin varalta täyskaskonkin 90-luvun pyörään…

Vaikka ympyrän säde pieneni harjoituksen myötä, se oli silti niin suuri, että Ilkka sai ajaa Savagen kotiin. Minä ajelin pirssillä.

Jopolla kokolle

Seuraavaksi otettiin alle polkupyörät ja hurautettiin Poukkusalmen kokolle. En muista, että olisin koskaan nähnyt oikeaa juhannuskokkoa, mutta ehkä joskus Huttulassa poltettiin vähän nuotiota suurempaa roihua.

Poukkusalmessa syötiin makkarat ja muurinpohjalätyt. Lätyt saatiin sen jälkeen, kun Ilkka murahti lätynpaistajalle, että jokohan meidän vuoro olisi kohta puoliin, kun meidän jälkeen jonossa seisseet muorit olivat jo omat lättynsä syöneet.

Maisa otti meistä tällaisen Rakkaus roihuaa -kuvan juhannuskokkoa vasten.

Uusii baarei

Savonlinnaan on noussut uusii baarei. Tai ainakin ne olivat uusia tuttavuuksia meille molemmille. Polkaistiinkin sitten takaisin kaupunkiin Kukko-baarin kautta. Sehän olikin oikein viihtyisä lähiöbaari, joka yllätti positiivisesti.

Seuraavaksi  mentiin moikkaamaan Ullaa entisen Mimosan uudelle terassille, joka oli todella upea. Terassilta näki suoraan Saimaalle ja puiden välistä pilkottivat Olavinlinnan tornit. Terassin kruunasivat keskieurooppalaiseen tyyliin valaistut kukkapaasit ja muovirottinkikalusteet. Hieno paikka – suosittelen.

Sitten tultiinkin viluisina nakkikopin kautta kotiin. Sentään syötiin hampparit ja makkaraperunat puistossa Saimaata ihaillen. Nyt on muistona juhannusajelulta Ilkalla entistä pahempi nuha ja minulla orastava nuhan tapainen. Jussia jatketaan viltin alla sohvalla elokuvia katsellen.