Kirjan jälkeen

Kategoria: Geokätköily

  • 130 löytöä – jiihaa!

    Meinasin perjantaina blogata 100. kätkön löytymisestä, mutta myöhästyin. Tänään tilille napsahti jo 130. löytö, joten aika haipakkaa kerättiin 30 kätköä. Siihen meni siis  perjantai-ilta, lauantai, sunnuntai ja vielä tänään saldo kasvoi kolmella. Kaiken kaikkiaan olemme löytäneet huimat 66 kätköä viimeisen yhdeksän vuorokauden aikana!

    Meillä oli Ilkan kanssa tavoitteena tänä kesänä 100 löydettyä kätköä, joten nyt ollaan reilusti yli tavoitteen. Virallisesti kesä kai loppuu huomenna. Jos tässä malttaisi pitää taukoa kirjoitushommista, voisi vielä muutaman ehtiä ennen syyskuuta.

    Korkeuksista siltojen alle

    Geokätköily on ihan mielettömän hauskaa! Lauantaina meillä oli mukana geoperhe ja meidän iskäkin kirmasi Muhoksella sillanrakenteisiin nuoruuden innolla pelkän pakasterasian perässä! Kaikkein mukavimpia kätköjä ovat ne, joita joutuu vähän etsiskelemään. Perjantaina ryömin Asta-myrskyn kaatamien puiden alle ja sotkin kaikki päällysvaatteet. Piti oikein kurvata takaisin kotiin vaihtamaan vaatteet, mutta hauskaa oli.

    Uusikaan vaatekerta ei pitkään pysynyt puhtaana. Matkalla Utajärvelle sorsametsälle piti vielä möngertää kaiken maailman laavuilla ja lintutorneissa taskulampun valossa. Lintujenkatselutornissa Ilkka esittelikin sitten kiipeilytaitojaan. Meillä on ihan hyvä kätköilytiimi. Ilkka kiipeilee puihin ja rakenteisiin, minä ryömin siltojen ja puiden alla!

    Savonlinnan viikon aikana ratkaisin iltapuhteina kolme paikallista mysteerikätköä ja ne ne vasta kivoja on! Tuntuu niin kuin olisi itse Hercule Poirot – maailman paras salapoliisi. Nyt olisi työn alla yksi Kakuro, joka pitäisi ratkaista ennen kuin Kakuro Challenge -kätkö aukeaa. Väitöskirjalle on ilmestynyt kova kilpailija!

    —

    Lisäys 14.9.2010

    Geokätköily on imaissut meidät nyt niin pahasti mukaansa, että tänä aamuna löytöjä oli jo 167. Ehkä tänään päästään jo yli 170 löytöön. Edellä mainittu kakurokin on nyt kohdannut ratkaisijansa.

    Varustelu on lisääntynyt sen verran, että molemmille on ostettu kumisaappaat, autoon kuminen matto kurakengille ja muovipussillinen tulevia kätköpurkkeja odottaa Prismalta kassillista silica-geeliä. Aiemmista hankinnoista maastokelpoinen auto ja tehokkaat taskulamput ovat saaneet haasteellisia hommia viime päivinä. Tärkein ja kaikkein hinnakkain hankinta pelkkää geokätköilyä silmällä pitäen – auto sentään hankittiin muista syistä – on tietenkin Ilkan silmäterä eli kunnollinen gepsi.

  • 50 geokätköä löydetty!

    Ei olla Ilkan kanssa mitään eilisen teeren poikia geokätköilyssä! Takana on 36 päivää geokätköilijöinä ja tänään saimme 50 löydettyä geokätköä täyteen! Sattui vielä niin mukavasti, että se 50. kätkö oli . Teemu ystävällisesti nappasi meistä kuvan Suolahden webbikameralla, ja kun kurvasimme mökin pihaan, piti heti rientää tekemään lokimerkintä.

    Oli tosi hieno päivä ajella moottoripyörällä kätköltä toiselle. Hellettä piisasi piirun verran alle 30 astetta. Minä yritin ensin ajaa Savagella ilman bensaa, mutta se ei näköjään onnistu. Ihmettelin, että mikähän kumma härveliin tuli, kun se äänsi vain öö-ö-ö ja pysähtyi. Ilkka oli kauhuissaan, että ajoin metsään jo ensimmäisellä pätkällä, mutta onneksi kyse oli paljon tavanomaisemmasta ongelmasta. Enhän minä voi tietää, että moottoripyörässä on joku varatankki. Kuka se nyt sinne varatankkiin on tankannut? En minä ainakaan. No sen varassa sitten köröttelin lähimmälle huoltamolle, ja matka jatkui.

    Reunalta myyränkololle ja näköalatornille

    Ensin poimimme yhden kätkön Savonmuan reonalta, ja sitten pari kätköä Konnevedeltä. Geokätköillessä ei pidä pelätä työntää kätensä myyränkoloon, sillä sieltäkin voi löytää aarteen! Konneveden satamassa kävimme sitten lohisopalla ja jatkoimme matkaa Suolahden kamerakätkön kautta Äänekoskelle jäätelölle. Äänekoskella yksi kätkö löytyi helposti, mutta toista etsittiin kauan aikaa, kunnes lopulta luovutettiin. Ei keksitty, mistä tie kääntyy jollekin lomamökeille. Vasta myöhemmin tuli mieleen, että olisikohan pitänyt kulkea päätien ali rantaa kohti.

    Ennen Viitasaarta Ilkka vielä muisti yhden kätkön Ilmolahden urheilukentällä, jossa ei taida käydä juuri ketään muita kuin geokätköilijöitä. Minun piti viedä purkki paikoilleen nahkatakki päällä ja kypärä päässä, kun paikalla pörräsi niin kiukkuisia ampiaisia.

    Viitasaarella jännitti sitäkin enemmän. Ajoin moottoripyörällä ensimmäistä kertaa tosi jyrkkää rinnettä ylös ja alas. Puntti tutisi, mutta niin vain löytyi kätkö sieltäkin.

    Savageen 55 000 kilometriä

    Sitten alkoi taas Savagelle tulla nälkä, joten hurautimme Nesteelle etsimään vielä yhden kätkön ja ruokkimaan pyörät. Siinä pyörien ruokailua katsellessa tuli itsellekin nälkä, ja piti palata ABC:lle syömään. Minä olin jo niin väsynyt, että ajoin kiertoliittymästä kohti Oulua. Onneksi tajusin heti, ja tekaisin tiukan uukkarin vastoin poliisisetien neuvoja.

    Nyt on takapuoli kipeänä ajelusta, mutta hyvä mieli löydöistä. Savagen mittariin ehti tällä reissulla tulla 55 000 kilometriä, joten melkoisen matkan on sekin jo kulkenut.

  • Löytämisen riemua

    Olin Ilkan kanssa aarrejahdissa! Ja minä löysin sen – maailman parhaan pienen aarteen! Tai siltä se pieni pakasterasia ainakin tuntui.

    Ollaan jo kauan puhuttu geokätkennästä, ja nyt sitten eilen ryhdyttiin sanoista tekoihin. Ensimmäiseksi haasteeksi otettiin aarre tästä läheltä, eikä muutenkaan heti hakeuduttu erityisen haastavien kohteiden pariin.

    Silti ensin kurkisteltiin väärään paikkaan – Ilkka oikeastaan kurkkasi heti oikeaan paikkaan, muttei hoksannut rasiaa. Polvet kastuivat märässä maassa mönkiessä, mutta se ei ollenkaan haitannut löytämisen riemua.

    Aarrearkussa oli rintanappi, harppi ja joku kiertävä kolikko. Kun nimet oli raapustettu lokikirjaan, työnsimme aarteen visusti samaan paikkaan. En kerro, mihin, ettette löydä ilman etsimistä!

    Oiva tapa kuljettaa turisti sinne minne ei muuten löytäisi

    On harmillista, ettei geokätkentää ole enempää hyödynnetty matkailussa. Sunnuntaiaamupäivän asiaan vihkiytyminen paljasti, että geokätkennän parista löytyy lukuisia kiinnostuneita, jotka ovat valmiita poikkeamaan viivasuorilta valtateiltä pienille kärrypoluille vain kätkön perässä. Se olisi mainio tapa opastaa ihmisiä uusiin ja erilaisiin paikkoihin.

    Selvitin jo itselleni tärkeimpien paikkakuntien kätköt, ja onneksi Savonlinnasta niitä löytyy useita. Utajärveltäkin löytyy aivan mielettömän hienoja paikkoja. Parasta kätköissä on kuitenkin se, että kätkön omistaja eli hän, joka purkin piilotti, on joutunut miettimään, mihin piilonsa tekisi. Osa on halunnut kuljettaa etsijät upeiden maisemien pariin, osa johonkin kulttuurihistorialliseen kohteeseen.

    Geokätköön liittyy aina kuvaus. Toiset tietenkin ovat viitseliäämpiä ja taitavampia kirjoittajia, mutta parhaimmillaan geokätkön avulla voi siirtää kansanperinnettä sukupolvelta toiselle. Esimerkiksi Utajärveltä löytyy kätkö paikasta, jossa tarinan mukaan paimentyttö pakeni epäonnisesti sonnia, ja Savonlinnasta löytyy tietenkin linnan ympäriltä useampiakin purkkeja mukavine tarinoineen.

    Minä aloin tietenkin heti kehitellä omia piilopaikkoja. Olisi mukava laittaa jonnekin tiettömän taipaleen taakse metsämiesten löydettäväksi tai jonkin upean kelkkareitin varteen.

    Annoin pikkusormen, se vei koko käden

    Nyt kädet syyhyää ja Savagen renkaat sauhuaa. Pitäisi päästä uudelleen aarrejahtiin. Heti kun menen taas kotiin, vien varmasti Ilkan vaikka väkisin etsimään paikallisia kätköjä. Ensi viikonloppuna sitten voidaankin katsastaa Helsingin purkit, kun mennään kuuntelemaan Guns N’ Rosesia. Miltähän mahtaa Axl näyttää lavalla kypsemmällä iällä? Ehkä akselilla on kätkö lavan takana piilossa.

    —

    Lisäys 17.6.2010

    Geokätköily on tähän saakka saanut minut kiipeämään ihan itse ilman apuvoimia (Ilkkakaan ei ollut mukana) kahden metrin korkeudelle liikennemerkkiin, kömpimään mutaisen sillan alle ja kurkistamaan peltisen kurjen takapuoleen.

    Olen ihan haltioissani! Pieni Hercule Poirot heräsi minussa siellä liikennemerkillä, kun aloin ihmetellä, miten liikennemerkissä voi olla niin korkealla ihan selvä kengänjälki. Kengänjälki se vei minut sinne sillankin alle. Jos et halua leimautua erittäin lapselliseksi ja keskenkasvuiseksi kurapolveksi, suosittelen jättämään geokätköilyharrastuksen kokeilematta!