Tämän kesän ainoa ulkomaanmatkamme suuntautui naapuriin Venäjälle. Vietimme oikein mukavan pitkän viikonlopun Pietarissa. On uskomatonta, että lähempänä kuin Helsinki sijaitsee miljoonakaupunki, jonka kulttuuritarjonta ylittää vilkkaimmankin mielikuvituksen. Käveleepä missä tahansa, katukuvassa kohoaa toinen toistaan upeampia palatseja, kirkkoja, museoita ja patsaita.
Pietari on elämys, jota on vaikea sanoin kuvata. Kaupunkina se on kuin mikä tahansa muu miljoonakaupunki. Ohitse kiitää upeita miljoona-autoja perässään todella surkeita ruosteläjiä. Ihmisistä puolet pukeutuvat Pradaan ja Gucciin; puolet kirpparilöytöihin. Yksi erottava tekijä löytyy. Olipa naisella boutique-asut tai itseommellut kamppeet jalasta ainakin löytyy taivaita hipovat korkkarit.
Linja-autossa on tunnelmaa
Pietari on parinsadan kilometrin päässä Savonlinnasta, mutta meidän matkamme lähti ihan eri suuntaan. Kiersimme nimittäin linja-autolla ensin Mikkeliin ja vasta sieltä Lappeenrannan kautta Venäjän puolelle. Matka meni oikein mukavasti. Nukuttiin melkein koko matka tullimuodollisuuksiin asti.
Tullissa menikin sitten vähän aikaa, mutta yllättävän nopsaan päästiin siitäkin. Laukut piti kävelyttää tullin läpi, vaikka kukaan ei niitä katsellut tai läpivalaissut. Koska meillä oli ryhmäviisumi, meidän piti mennä viisumin osoittamassa järjestyksessä tarkastukseen. Eipä siinä mitään. Ystävälliset tullitädit – melkein kaikki olivat naisia – katsahtivat naamatauluun ja lyödä pläjäyttivät leiman passiin.
Linja-autokin saatiin melko pian tullista läpi ja sitten matka jatkui. Pari kertaa meidät pysäytettiin ja tullitädit kävivät taas vilkaisemassa, onko passin leima kuivunut ja linja-autossa edelleen sama määrä matkustajia.
Saimaan kanavaa Venäjän puolella
Saimaan kanava on upean näköinen rajan molemmin puolin. Laivaväylä on merkitty Venäjän puolella jopa paremmin kuin Suomessa. Ilkka alkoi jo haaveilla, jos joskus veneilisimme Saimaan kanavan päästä päähän omalla paatilla.
Heti rajan tuntumassa pysähdyimme Juustilan valintaan. Aluksi meinasin ostaa naposteltavaa ja limpparia, mutta sitten tajusin, että kaikki muut ostavat vähintäänkin olutta jos ei kirkkaita. Niinpä sitten tarttui minunkin kassiini pari tölkkiä Ilkalle ja yksi minulle. Minä sain suuremman!
Muutama kilometri Juustilan valinnan jälkeen meidät ohitti farmari-Mersu, jonka kuski viittilöi meidät pysähtymään. Mersun varustelu oli hieman tavallisuudesta poikkeava. Jopa suksiboksi oli tungettu täyteen pulloja.
Kauppatieteilijänä minun oli ihan pakko tutustua tähän motorisoituun katukaupan muotoon. Saaliina oli hieman ylihinnoiteltu, mutta loistolöydöksi osoittautunut kartta ja pullo vaaleanpunaista shampanjaa.
Terijoen maisemissa
Jos Suomi vielä omistaisi Terijoen alueen, se olisi täynnä upeita kesämökkejä. Nyt Terijoen hiekkarannat ovat melkein luonnontilassa. Rannalle on rakennettu vain muutama hulppea huvila ja jokunen hotelli. Onneksi meillä oli sen verran ylimääräistä aikaa, että linja-autokuski ehdotti rantatietä Pietariin. Muuten olisi jäänyt näkemättä, miten laaja tarjonta Venäjällä on matkailumarkkinoille.
Paluumatka tultiinkin sitten Viipurin kautta. On vähän vaikea kuvitella, että Terijoki ja Viipuri ovat edes samaa maata saatika sitä, että niiden etäisyys ei kuitenkaan ole kuin muutamia kymmeniä kilometrejä. Viipurin irvokkuus näkyi kauppahallissa, jossa piraatti CD-levyjen vieressä lötkötti naudan kieli ja seuraavassa kojussa jo myytiin kristallivaaseja.
Vodkaturistit maailmalla
Meillä perinteinen Venäjän kokemus eli Vodka jäi vähän vähiin. Yhtenä iltana Ilkka tilasi parasta vodkaa, mitä ravintolasta löytyy. Irvistyksestä päätellen lasillinen kylmää maitoa olisi maistunut paremmalta.
Venäjän makuelämyksiä olivat leivokset. Niitä naposteltiin joka päivä yksi mieheen. Erityisesti ensimmäisen illan tiramisu oli suussa sulavaa, mutta Ilkka onnistui valinnoissaan senkin jälkeen. Minulla oli aina vähän heikompaa leivosta syötävänä. Se johtuu ainoastaan siitä, että melkein kaikki leivokset oli pilattu suklaalla, ja minähän en tunnetusti suklaata syö.
Pietarin kokemuksista riittää blogattavaa koko syksyksi. Lisää on siis tulossa.
