Välillä tankataan ihmiset ja pirssi.
Kuinkahan uuden BlogPressin kautta julkaistut kuvat näkyvät tietokoneella?
— Post From My iPhone
Kategoria: Matkailu
-
Matkalla Suomulle
Ollaan tehty Ilkan kanssa matkaa jo monta tuntia. Nyt ollaan kuitenkin vasta Kuopiossa, koska ensin Ilkalta unohtui kelkan rekisteriote Savonlinnaan ja piti palata hakemaan se. Sitten tuli niin nälkä, että oli pakko pysähtyä syömään.
Nyt Ilkka on kotonaan ja minä Technopoliksessa selvittelemässä työasioita. Tulipahan nekin hoidettua samalla kertaa.
Kohta jatketaan naudanmahapullakaupan kautta Utajärvelle ja huomenna Sauomulle.
— Post From My iPhone
-
Snowcrossia Kerimaassa
Tämän viikonlopun ohjelmassa oli kelkkacrossin EM-osakilpailut Kerimaassa. Löydettiin Ilkan kanssa tosi hyvät katselupaikat ja siitä osoituksena paljon Ilkan ottamia valokuvia ja videoita.
Jurvelinin Janne oli tietenkin ihan ylivoimainen kaikissa kolmessa startissa. Naapurinmies Jonne Tynkkynen kaasutti hienosti toiseksi ensimmäisessä lähdössä, mutta muut kaksi menivät vähän heikommin. Tässä kuitenkin Jonnen iloiset tuuletukset kakkossijan varmistuttua.
Kerimaassa ovat onnistuneet rakentamaan yleisöystävällisen radan, koska mekin näimme melkein koko radan yhdellä silmäyksellä. Harmi vain, ettei makkaranpaisto ja kahvinkeitto oikein onnistuneet eikä yleisö löytänyt paikalle. Kerimaan hienolle radalle olisi mahtunut reilusti enemmän katsojia.
-
Blogi käymistilassa
Täällä Outin ideat -blogissa odotellaan nyt blogien jäsentymistä. Mieli tekisi kirjoittaa ratsastuksesta ja muista kivoista puuhista, mutta toisaalta haluaisin keskittyä puhtaasti ammatilliseen kirjoittamiseen. Nyt kun blogini on saanut lukijoita ja kommentoijia myös ammatilliselta puolelta, tuntuu hölmöltä tarjota heille samassa blogissa myös uutisia Pilkku-ponista.
Tuntuu, että kirjoitanpa kummasta tahansa aihepiiristä, petän joka tapauksessa puolet lukijoistani. Nyt varmaan Suvi ja Satu ja muut ovat jo lopettaneet blogini seuraamisen, koska heille se ei ole tarjonnut pitkään aikaan mitään. Jos tätä hiljaiseloa jatkuu pitkään, häipyvät myös muut lukijat.
Mitähän tässä olisi syytä tehdä? Ilkka on kovasti kannustanut minua bloggaamaan ihan säännöllisesti niin, että voisin kutsua itseäni bloggaajaksi. Se olisi kivaa ja haluaisin niin tehdäkin, mutta kun omatunto ei anna periksi blogata työaikana työasioistakaan ja kotona sitten taas ei enää jaksa ajatella työasioita ja tarttua kannettavaan.
Kadehdin niitä ihmisiä, jotka ehtivät lukea toisten blogeja ja kommentoida niitä. Eniten kadehdin niitä, jotka ehtivät kirjoittaa itse jäsenneltyjä ja ajankohtaisia blogiviestejä. Minä pystyn siihen näköjään vain matkoilla, mutta silloin tekstin tuottaminen tuntuukin sitten todella helpolta.
Työhuoneeni on lasiseinäinen terraario, ja minusta tuntuu, että ihmiset katselevat nenänvarttaan pitkin, jos tietokoneen ruudulla ei näy wordiä tai exceliä. Eivät he varmaan niin tee, mutta tuntumiset eivät ole järjenasioita. On hölmöä, että joutuu perustelemaan itselleen ja joskus myös muille, että jos yrittää tutkia sosiaalista mediaa, on välillä pakko tutustua siihen itsekin. Kaikki Second Life -tutustumiset on pakko jättää siihen, että muut ovat lähteneet töistä. Sarjakuvamainen ympäristö ei ole helpoin pala akateemisen yhteisön nieltäväksi.
Mutta valoisin mielin tässä edetään uutta vuotta kohti. Unohtui juhlia bloggaamisen vuosipäivää, joka oli muistaakseni joskus syyskuussa. Ehkä ensi vuonna sitten on uusi uljas blogi ja voin järjestää syksyllä 2009 kunnon blogipirskeet kaksivuotisen taipaleen kunniaksi! Siihen asti pitää tyytyä uusiin kokeiluihin eli videokuvaan, jota varten Ilkka antoi minulle aikaisen joululahjan – Creative Vadon. Tässäpä siis Pilkku-poni!
-
Hipiä kiiltää
Tehtiin viikonloppuna pikareissu Tallinnaan. Maisa ja Teemu olivat jo menneet perjantaina, mutta minä ja Ilkka vietimme romanttista perjantai-iltaa Helsingissä ja hypättiin Tallinnan lautalle vasta lauantaina.
Yritin varata koko porukalle kauneushoidot jo etukäteen, mutta en saanut yhtään aikaa. Harmitti vähän, mutta Maisan naamataulu silloin, kun me pölähdettiin vanhan kaupungin torille, kruunasi koko reissun. Ei niitä kauneushoitoja olisi enää edes tarvittu.
Oli tosi mukava reissu. Syötiin hyvin ja sitten mahat pystyssä kelloteltiin kylpylässä. Ihmetyttää, miten Tallink Spa & Conference -hotellin altaissa sai juoda drinkkejä. Aika irvokkaan näköistä, kun keskivartalolihava suomalaismies vetää kaljaa muovituopista ja sitten kuorsaa suu auki porealtaassa.
Ilkka tilasi meille Maisan kanssa Pina coladat ja itseänikin pelotti, että kookosliemi kippaa altaaseen ja jäljelle jää kiva vana kookoskokkareita. Toisaalta suihkulähteistä pärski vettä niin, että olutkin taisi laimeta ykköseksi, jos liian läheltä käveli.
Lillumisen jälkeen mentiin taas syömään 😉 Vaikka Tallinna oli pullollaan ööklubeja, oltiin koko porukka niin väsyneitä, että palattiin hotellille jo puolenyön jälkeen. Me nukahdettiin Ilkan kanssa molemmat vaatteet päällä. Ilkka otti ensin vaatteet nukkuvalta minulta ja minä sitten heräsin yöllä ja riisuin vaatteet nukkuvalta Ilkalta. Näin se yhteistyö pelaa!
Sunnuntaina oli sitten niin kaamea ilma, ettei kehdattu lähteä kaupungille. Käytiin vain pikaisesti kiertämässä Sadamarket. Omituisia veitsiä ja kaiken maailman tappovälineitä möivät ihan julkisesti. Suomessa ei saisi myydä sellaisia pelejä edes tiskin alta.
Pitää kehua, että Ilkka osti minulle iltapuvun! Tarvitsinkin mustan kokopitkän puvun ja nyt Ilkka sen minulle osti. On se ihana – molemmat.
Paluumatkalle lupailivat pienoista myrskyä ja minä petyin, koska laiva keinahtelikin rauhallisesti puolelta toiselle. Tai kyllä ihmiset kulkivat käytävillä laidasta laitaan, mutta kukaan ei törmäillyt, koska kaikki kulkivat jonossa samaan suuntaan. Ensin vasemmalle laidalle ja sitten oikealle ja taas kierros vasempaan ja niin edelleen.
Reissu oli tosi kiva ja voisin lähteä uudestaankin. Sitten pitää saada naamatauluun tupsutusta ja vartalolle kiinteytystä hoitolassa.