Avainsana: 3 kk

Onnilla oli eilen syntymäpäivä. Mittariin napsahti kokonaiset kolme kuukautta. Onnin mielestä 3-kuukautissynttärit olivat paskimmat ikinä.

Takapuoli nimittäin tuli kipeäksi, kun neuvolan täti tujautti molempiin kankkuihin isolla neulalla rokotukset. Tai reisiinhän ne luiskahti, mutta silti. Suuhunkaan Onni ei saanut kakkua vaan tehosteannoksen rotavirusta.

Voi lapsi raukkaa. Itkuhan siitä tuli. Ensin poika meni tulipunaiseksi,  ja sitten parahti itkemään. Onneksi oltiin vaunuilla liikkeellä, joten hurja vauhti teki tehtävänsä, ja poika nukahti.

Suppo pyllyyn

Illalla itku hyytyi vasta supon myötä. Niitä on nyt mennyt kokonainen paketillinen, mutta ei Onni vielä lääkehuuruissa täällä ole. Kaksi meni siihen, kun heti supon laiton jälkeen tuli kakka. Näin siis kaksi eri kertaa. Kolmas suli minun käsiin, kun en yöllä pimeässä löytänyt supolle oikeaa osoitetta. Pari muuta löysivät oikean kolosen ja ilmeisesti myös auttoivat.

Aamulla poika oli lähestulkoon entinen oma itsensä – mitä nyt heräsi yöunilta vasta puoli yhdeksältä.

Suun kaivelua

Tyhmä neuvolan täti sanoi, ettei Onnille vielä voi tulla hampaita, vaikka se kaivelee kovasti suutaan. Minä hölmöläinen olin lukenut jostakin, että ensimmäiset hampaat tulevat eteen alas, ja tietenkin olen kokeillut tähän saakka vain alahampaita. Maisa onneksi valaisi asiaa, että maitohampaat voivat tulla mihin vaan.

Tänään sitten työnsin sormen pojan suuhun, ja kävin läpi kaikki ikenet. Siellähän se nökötti maitohampaan kärki! Oikea kulmahammas oli jo tullut pikkuisen läpi.

Nyt kun mietin jälkeenpäin, niin Onni kaiveleekin nimenomaan oikeaa puolta suustaan. Olisi pitänyt taas uskoa omia äidin silmiään eikä kaikenlaisia neuvolan eukkoja. Tämä meidän eukko onkin oikea noita-akka, mutta ei siitä sen enempää.

Onni täyttää huomenna kolme kuukautta ja eilen mentiin ensimmäistä kertaa vauvauintiin. Minua jännitti ihan hirveästi etukäteen. Mietin melkein koko yön, milloin Onnin pitää herätä, milloin syödä, tuleeko kakka ennen uintia ja ehtiikö tulla väsy ennen kuin päästään hallille.

Ihan turhaan jännitin. Onni söi reilu tunti ennen uintia ja sitä ennen kakkasi. Vaikka poika nukahti automatkalla, silmät aukesivat viimeistään isän kanssa suihkussa. Ilkka hoiti Onnin altaalle ja sieltä pois. Se olikin hyvä juttu, sillä naisten pukuhuone oli tupaten täynnä turvakaukaloita ja toisiaan pälyileviä vauvoja.

Uudet uikkarit
Äiti toi torstaina Onnille uudet uikkarit. Vähän reilut olivat, mutta kai ne olisivat kakan pitäneet, jos vahinko olisi tullut. Savonlinnassa ei saa käyttää uimavaippaa, vaan ihan pelkällä uikkarilla mentiin.

Savonlinnan lastenallas kävi ahtaaksi, kun vauvoja äiteineen ja isineen oli yli kymmenen. Onni oli tietenkin porukan nuorin vesipeto ja ainoa ensikertalainen. Jälkikäteen ihmeteltiin Ilkan kanssa sitä, miten pieniä ja velttoja monet kuusikuukautiset olivat Onniin verrattuna. On tainnut vellit ja soseet tehdä tehtävänsä, mutta sitä ei kerrota neuvolassa.

Polskis ja loiskis

Aluksi leikittiin joku hyppelyleikki, ja Onni katseli silmät ymmyrkäisinä kanssasisariaan. En ole itsekään nähnyt niin paljon vauvoja yhtä aikaa.

Leikin jälkeen ohjaaja tuli opettamaan meille erilaisia otteita. Onnin lemppari taisi olla uintiote. Pari kertaa vesipeto läiskäytti naaman veteen, kunnes tajusi, että pää pystyssä näkee toisia vauvoja ja jaloilla polskutellen pääsee lujempaa. Siinä sitä sitten mennä huristeltiin jalat hienosti ojennettuina allasta ympäriinsä.

Onnia ei näyttänyt kiinnostavan lelut tai tutut naamat ollenkaan. Riitti, että mentiin vauhdilla eikä pysähdelty halimaan. Hymyä ei vielä naamalle tullut, mutta ei tullut itkuakaan ennen kuin nälkäitku pukuhuoneessa.