Onni täyttää huomenna kolme kuukautta ja eilen mentiin ensimmäistä kertaa vauvauintiin. Minua jännitti ihan hirveästi etukäteen. Mietin melkein koko yön, milloin Onnin pitää herätä, milloin syödä, tuleeko kakka ennen uintia ja ehtiikö tulla väsy ennen kuin päästään hallille.

Ihan turhaan jännitin. Onni söi reilu tunti ennen uintia ja sitä ennen kakkasi. Vaikka poika nukahti automatkalla, silmät aukesivat viimeistään isän kanssa suihkussa. Ilkka hoiti Onnin altaalle ja sieltä pois. Se olikin hyvä juttu, sillä naisten pukuhuone oli tupaten täynnä turvakaukaloita ja toisiaan pälyileviä vauvoja.

Uudet uikkarit
Äiti toi torstaina Onnille uudet uikkarit. Vähän reilut olivat, mutta kai ne olisivat kakan pitäneet, jos vahinko olisi tullut. Savonlinnassa ei saa käyttää uimavaippaa, vaan ihan pelkällä uikkarilla mentiin.

Savonlinnan lastenallas kävi ahtaaksi, kun vauvoja äiteineen ja isineen oli yli kymmenen. Onni oli tietenkin porukan nuorin vesipeto ja ainoa ensikertalainen. Jälkikäteen ihmeteltiin Ilkan kanssa sitä, miten pieniä ja velttoja monet kuusikuukautiset olivat Onniin verrattuna. On tainnut vellit ja soseet tehdä tehtävänsä, mutta sitä ei kerrota neuvolassa.

Polskis ja loiskis

Aluksi leikittiin joku hyppelyleikki, ja Onni katseli silmät ymmyrkäisinä kanssasisariaan. En ole itsekään nähnyt niin paljon vauvoja yhtä aikaa.

Leikin jälkeen ohjaaja tuli opettamaan meille erilaisia otteita. Onnin lemppari taisi olla uintiote. Pari kertaa vesipeto läiskäytti naaman veteen, kunnes tajusi, että pää pystyssä näkee toisia vauvoja ja jaloilla polskutellen pääsee lujempaa. Siinä sitä sitten mennä huristeltiin jalat hienosti ojennettuina allasta ympäriinsä.

Onnia ei näyttänyt kiinnostavan lelut tai tutut naamat ollenkaan. Riitti, että mentiin vauhdilla eikä pysähdelty halimaan. Hymyä ei vielä naamalle tullut, mutta ei tullut itkuakaan ennen kuin nälkäitku pukuhuoneessa.