Tänään ratsastettiin toista kertaa pihalla. Jotakin olen tainnut viime aikoina oppia, sillä ratsastus meni hyvin nyt ja viime viikolla. Välissä ehdin käydä issikkavaelluksella Paunolanmäessä, mutta siitä myöhemmin.
Eilen oli ollut seuran sisäiset kisat, joten tänään ei hypätty. Alkulämmittelyssä ryhdyin noudattamaan niitä oppeja, joita Merja kertoi viime viikolla. Olen huomannut, että Pilkku pelaa ihan hyvin, jos jaksaa heti alusta alkaen ratsastaa sitä voimakkaasti eteen ja samalla kutitella vähän suusta.
Aluksi tehtiin taivutuksia raviympyröillä ja sitten pohkeenväistöä ravissa pääty-ympyrällä. Jostakin selittämättömästä syystä onnistun jotenkuten tekemään pohkeenväistön ympyrällä, mutta edelleen se tökkii suoralla. Pilkku taipuu minusta paremmin oikealle, mutta ympyrällä pohkeenväistö sujuu paremmin juuri toisinpäin.
Vastalaukkaa ja pohkeenväistöä
Sitten jatkettiin pohkeenväistöä pituushalkaisijalta ravissa. Toinen sivu mentiin vastalaukkaa. Oikea vastalaukka onnistui tosi hyvin ja vasenkin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ehkä Pilkku ehti vähän kuumua siihen mennessä, kun ehdittiin vasempaan vastalaukkaan.
Pohkeenväistö on minulle täyttä hepreaa. Vaikka miten yritän, se ei vaan onnistu. Jos onnistun lähtemään väistöön tosi hitaassa ravissa, ehdin saada muutaman askeleen hyvää väistöä, mutta sitten vauhti kiihtyy. Jos taas alussa mennään reipasta ravia, en saa sitä kuriin ja väistöä aikaan. Pää vain kääntyy niskasta liikaa ja hevonen kulkee mutkalla etuosa edellä.
Lisäykset ja siirtymiset nappiin
Kuolainten liikuttelu alusta asti saa aikaan sen, että Pilkku on kuuliainen siirtymisissä ja lisäyksissä. Siksi molemmat menivät hyvin ja onnistuin rauhoittelemaan vähän vastalaukka-pohkeenväistöharjoituksessa kuumentuneen Pilkun jopa laukkalisäyksiin.
Teimme ravista seis pituushalkaisijalle ja siitä ravi. Uralle tullessa myötälaukka, laukkaympyrä ja lävistäjällä laukan lisäys. Ja sitten sama toiseen suuntaan. Meni niin hyvin, että itsekin ihmettelin.
Sain Essiltä kiitosta myös raviympyröistä, joille Pilkku taipui hallitusti. Vielä kun saisi pohkeenväistöt onnistumaan, olisin tosi tyytyväinen ja valmiina uusiin haasteisiin.
Kevään viimeistä viedään
Olen melko tyytyväinen tämän kevään kehitykseeni, vaikka olen ollut aivan liikaa pois tunneilta. Minulle on sattunut monta työreissua maanantaille ja nyt tulevana maanantaina sattuu ensimmäistä kertaa oma reissu. Lähdemme silloin LimpBizkitin keikalle Helsinkiin.
Sinänsä on harmi, että juuri ensi viikon maanantai jää väliin. Se on viimeinen normaali tunti tänä keväänä, ja meidän ratsastusporukkamme hajoaa. Vain minä ja Kirsi aiomme jatkaa kesän ajan, mutta kesällä meidät laitetaan johonkin toiseen ryhmään ja toiselle päivälle. Eniten minua kuitenkin harmittaa se, että Vuohimäessä on kuulemma yleensä käyty kevään viimeisellä ratsastustunnilla maastossa ja se jää nyt minulta väliin.
Issikkavaellukselta tölttituntumaa
Sain kuitenkin käydä maastossa torstaina, kun olimme taas Kirsin kanssa issikkavaelluksella Paunolanmäessä. Sain mennä taas Hnokilla. Harmi, ettei Paunolanmäessä mennä enempää laukkaa. Silti reissu oli varsin vauhdikas, kun kokenut ratsastajaporukka tölttäsi keväisissä maisemissa.
Issikkavaellukset ovat minulle toissijainen juttu, sillä enemmmän kuin ratsastaa tykkäisin puuhailla hevosten kanssa niitä näitä. Pilkkuakin harjaisin vaikka koko tunnin!
