Ilkka toi minullekin Savonlinnasta vuokravehkeet sukellushommiin, ja nyt on koluttu Vesijärven pohjaa ihan urakalla. Homma toimii päivä päivältä paremmin, mutta kyllä se vielä aika räpiköintiä on.
Tänään minun piti sitten ilmoittaa, että nyt on pidettävä rokulipäivä. Jalat on niin puhki, etten ole päässyt juoksemaankaan kokonaiseen viikkoon. Räpyläuinti sattuu uidessa nilkkoihin ja seuraavana aamuna takareisiin. Sanoivat minulle jo PK1-kurssin aikaan, että koneessa olisi tehoa vaikka kuinka, mutta räpylään asti se ei välity. En vissiin osaa potkutella oikein tai ainakin korjaillussa jalassa räpylä tuppaa kääntymään potkun aikana sivuttain ja tehohan siitä häviää.
Rapurosvot
Tehoja tarvitsisi ainakin mertojen kanssa uimiseen. Löydettiin heti ensimmäisellä sukelluksella kolme mertaa ja niitä löytyy aina vain lisää, kun sukellusalue laajenee. Eilenkin napattii kaksi samalta sukellukselta. Luulisi, ettei pieni muovimerta paljon haittaa uimista, mutta kun eilen halusin kantaa korteni kekoon ja otin Ilkalta toisen merran, vauhti loppui kuin seinään. Vaikka kuinka potkin ja räpistelin, niin en vain päässyt eteenpäin.
Veden alla pitää näköjään olla tosi nainen ja antaa miehille kantamuksensa. Muuten ehtii loppua pullosta happi ennen kotisatamaa. Jännä sinänsä, että jokaisessa niissä kuudessa löydetyssä merrassa on ollut myös rapuja ja ihan eläviä vieläpä. Ilmeisesti aina uusi tulokas syö edellisen ja siksi kaikki elävät ravut ovat olleetkin tosi isoja. Kaikki ravut on tietenkin päästetty lähellä kotirantaa vapauteen, ja moikattu lähtiessä, että Emilin syntymäpäivän jälkeen nähdään!
Muuten tähänastinen saalis on ollut heikko. Mertojen lisäksi vain yksi kaljapullo. Toisaalta me ollaan Ilkan kanssa sukellettu varsin varovaisesti: yleensä parinkymmenen minuutin pulahduksia ja kolmen metrin maksimisyvyydessä. Oltaisiinko kahdesti käyty neljässä metrissä?
Vesilelu
Löytyihän se minullekin sopiva vesilelu. Viime kesänä kokeilin vesisuksia ja sekin oli ihan jees, mutta nyt kiisin veneen perässä uimarenkaalla! Jiihaa, kun oli mukavaa! Siinä olisi Hakkarainenkin ihmetellyt, että minareetinko ne rakensivat Vesannollekin, jos olisi ollut kuulemassa minun kiljahtelujani. Ilkka ja Erkki kokeilivat samaa rengasta, mutta selvästi rengas on tyttöjen juttu.
Blogihiljaisuuden aikana Heta on ehtinyt käymään täällä Vesannolla pariinkin kertaan, ja Hetan lempivesilelu on ehdottomasti frisbee. Heta hakisi sitä vaikka koko päivän, jos vain joku jaksaisi heittää. Pitääkin laittaa jossakin välissä kuvia Hetan leikeistä.
Savage ja Saab tulille
Harri on melkoinen kuningas, kun korjasi Savagen valot yhdessä yössä! Haettiin Savage päivähoidosta Kuopiosta maanantaina, ja samalla minulle tuli kesän ensimmäiset kilometrit mittariin. Olen nyt melkein motoristi, kun takana on viitisenkymmentä kilometriä. Etäisyys Kuopiosta mökille on tietenkin vähän pidempi, mutta kun en heti uskaltanut hypätä puikkoihin… Ilkka ajoi soratien ja vähän sen jälkeenkin.
Ihan hyvinhän tuo sujui ja uskalsin sitten ajaa mökkitien reissun päätteeksi. Siinä meinasin viime vuonna kaatua ja sille tielle Savage-kruisailut viime vuodeltä jäivätkin, kun en uskaltanut yrittää uudestaan. Nyt meni ihan mallikkaasti takajarru kuumana.
Saab sanoi työsopimuksensa irti ennen juhannusta. Auton arvo viisinkertaistunut, kun siihen tehtiin kytkinremontti. Niin minä ainakin haluan uskoa. Nyt syntisen punainen Saab on entistä ehompi. Silläpä on hyvä pyyhkiä vaikka geokätköilemään.
