Ollaan tehty Ilkan kanssa matkaa jo monta tuntia. Nyt ollaan kuitenkin vasta Kuopiossa, koska ensin Ilkalta unohtui kelkan rekisteriote Savonlinnaan ja piti palata hakemaan se. Sitten tuli niin nälkä, että oli pakko pysähtyä syömään.
Nyt Ilkka on kotonaan ja minä Technopoliksessa selvittelemässä työasioita. Tulipahan nekin hoidettua samalla kertaa.
Kohta jatketaan naudanmahapullakaupan kautta Utajärvelle ja huomenna Sauomulle.
— Post From My iPhone
Tehtiin viikonloppuna pikareissu Tallinnaan. Maisa ja Teemu olivat jo menneet perjantaina, mutta minä ja Ilkka vietimme romanttista perjantai-iltaa Helsingissä ja hypättiin Tallinnan lautalle vasta lauantaina.
Yritin varata koko porukalle kauneushoidot jo etukäteen, mutta en saanut yhtään aikaa. Harmitti vähän, mutta Maisan naamataulu silloin, kun me pölähdettiin vanhan kaupungin torille, kruunasi koko reissun. Ei niitä kauneushoitoja olisi enää edes tarvittu.
Oli tosi mukava reissu. Syötiin hyvin ja sitten mahat pystyssä kelloteltiin kylpylässä. Ihmetyttää, miten Tallink Spa & Conference -hotellin altaissa sai juoda drinkkejä. Aika irvokkaan näköistä, kun keskivartalolihava suomalaismies vetää kaljaa muovituopista ja sitten kuorsaa suu auki porealtaassa.
Ilkka tilasi meille Maisan kanssa Pina coladat ja itseänikin pelotti, että kookosliemi kippaa altaaseen ja jäljelle jää kiva vana kookoskokkareita. Toisaalta suihkulähteistä pärski vettä niin, että olutkin taisi laimeta ykköseksi, jos liian läheltä käveli.
Lillumisen jälkeen mentiin taas syömään 😉 Vaikka Tallinna oli pullollaan ööklubeja, oltiin koko porukka niin väsyneitä, että palattiin hotellille jo puolenyön jälkeen. Me nukahdettiin Ilkan kanssa molemmat vaatteet päällä. Ilkka otti ensin vaatteet nukkuvalta minulta ja minä sitten heräsin yöllä ja riisuin vaatteet nukkuvalta Ilkalta. Näin se yhteistyö pelaa!
Sunnuntaina oli sitten niin kaamea ilma, ettei kehdattu lähteä kaupungille. Käytiin vain pikaisesti kiertämässä Sadamarket. Omituisia veitsiä ja kaiken maailman tappovälineitä möivät ihan julkisesti. Suomessa ei saisi myydä sellaisia pelejä edes tiskin alta.
Pitää kehua, että Ilkka osti minulle iltapuvun! Tarvitsinkin mustan kokopitkän puvun ja nyt Ilkka sen minulle osti. On se ihana – molemmat.
Paluumatkalle lupailivat pienoista myrskyä ja minä petyin, koska laiva keinahtelikin rauhallisesti puolelta toiselle. Tai kyllä ihmiset kulkivat käytävillä laidasta laitaan, mutta kukaan ei törmäillyt, koska kaikki kulkivat jonossa samaan suuntaan. Ensin vasemmalle laidalle ja sitten oikealle ja taas kierros vasempaan ja niin edelleen.
Reissu oli tosi kiva ja voisin lähteä uudestaankin. Sitten pitää saada naamatauluun tupsutusta ja vartalolle kiinteytystä hoitolassa.
Lounaan jälkeen ohjelma jatkui Maija Hyötyläisen puheenvuorolla Best Western –ketjun Suomen ja Baltian yksiköstä. Hän kertoo, miten Best Westernin palkittuja sivuja kehitetään ja toteutetaan. Ketjun sivut on tiukasti ohjeistettu. Rakenteet, värit ja tyyli annetaan ylhäältä. Ainoastaan hotellikohtaiset omat sivut saa varioida.
Best Westernillä on kuitenkin yksi mielenkiintoinen ominaisuus sivuillaan. Heillä on suora linkki TripSayhin, jossa asiakkaat voivat kertoa mielipiteensä hotellista. Hyötyläinen sanoo, että esimerkiksi Baltian hotellin TripSay-linkissä kehutaan kovasti kilpailijaa, mutta se ei haittaa ketjua. Yhteisöllisyyden aikana edes maailmanlaajuinen Best Western –ketju ei voi eikä halua vaikuttaa mielipiteisiin.
Turvallisuusasiat puhuttavat myös Hyötyläistä. Intialainen hakkeri kaupitteli ihan vastikään kymmenen miljoonan Best Western –asiakkaan tietoja netissä. Todellisuudessa hakkeri oli asettanut troijalaisen viruksen saksalaisen hotellin koneelle ja sitä kautta hän oli saanut kymmenen asiakkaan tiedot. Tietoturva on kuitenkin todellinen ongelma myös matkailusektorilla.
Hyötyläisen mielestä hinta on ajanut asiakkaat nettiin. Kuitenkin liiketoimintastrategian pitäisi ohjata myös verkkokauppaa. Jos myy telttamajoitusta, asiakas voi pettyä, jos nettisivuilla annetaan kuva teknisistä hienouksista. Ei kannata pelätä sitä, jos kotisivut eivät ole teknisesti hienot, jos ne ovat yhtenäiset muun viestinnän kanssa ja tavoittavat asiakkaan.
Yleisöstä kysytään, kuinka paljon varauksista tulee netin ja kuinka paljon muita kanavia pitkin. Hyötyläinen ei osaa vastata kysymykseen. Hän kertoo, että suomalaisilla sivuilla käy noin kymmenen tuhatta kävijää kuukaudessa. Koko ketju tekee nettikauppaa kymmenellä miljoonalla dollarilla päivittäin.
”Meille ei kävijämäärä ole tärkeä vaan se, että saadaan myyntitavoite täyteen”, sanoo Hyötyläinen. Siinäpä konversiota kerrakseen.
Yhtä hyvät konferenssiyhteydet jatkuvat Haaga-Heliassa kuin esimerkiksi EBRF:ssä. Mikä tässä maksaa, kun ei yhdessä teknologian luvatussa maassa saada toimimaan langattomia verkkoja? Pääsen verkkoon aina välillä ja sitten taas tipahdan ulos.
Nyt kun seminaariin osallistujat jakaantuivat kahteen tilaan, tässä pienemmässä tilassa en pääse enää lainkaan nettiin. Pääsisin Haaga-Helian verkkoon, mutta sinne minulla ei ole tunnuksia. Aiemmin käytin Hotel Haagan verkkoa, jonne tiesin tunnukset.
Raivostuttaa.
Puolitoista kuukautta töitä takana ja viisi minuuttia sitten tapasin vihdoin lähimmän esimieheni, Kauppisen Ilkan. Flunssassa tuntui käpristelevän. Tukka oli tällä kertaa kammattu, joten siinä mielessä oli vastassa vähän erilainen mies kuin hän, jonka olen Skype-ruudulla nähnyt.
Eipä siinä montaa sanaa ehtinyt vaihtaa. Samaan syssyyn piti paiskata kättä myös Löppösen Jaakon kanssa. Ei tullut kerrottua, että käyttelen hänen perintökonettaan ja eilen vein hänen lainaamiaan kirjoja kirjastoon. Arjan terveisetkin unohdin kertoa.
Avoimin mielin edelleen. Matka alkaa verkosta -seminaari alkaa.