Vuosi: 2009

  • Kesä ja kesänmerkit

    Kesäkuu on lähtenyt rivakasti käyntiin. Lupasin itselleni uida jokaisena kesän päivänä. Kesä alkaa virallisesti ainakin minun mielestäni kesäkuussa, joten tämän kuun saldo on kaksi uimareissua.

    Eilen kävin oikeaoppisesti virkistävässä (l. hyisessä) Saimaassa jo aamulla. Tänään kömmin peiton alta viiden aikaan enkä suurin surminkaan lähtenyt uimaan! Kun lähdin kuudeksi töihin, naapurin emäntä tuli omalta uimareissultaan vastaan…

    Silti olen oikein ylpeä omasta, vaatimattomasta suorituksestani. Tänä kesänä olen uinut tuossa meidän rannassa jo kerran enemmän kuin viime kesänä.

    Sähläsin ihan hyvin – tytöksi

    Lieneekö syy pintaverenkiertoa herättelevässä uimisessa vai missä, mutta sähly kulki tänään ihmeen hyvin. Meitä oli tosin yksi pelaaja enemmän kuin vastapuolella, mutta silti sanoisin, että Palo-ojakin rimpuili kentällä ihan ookoo.

    Vanhuus on tullut ja sen huomaa viimeistään sählyssä. Lonkat napsahtelee koloissaan ja silmä-käsi -koordinaatio ei toimi. Tänään jopa kaaduin, mutta siitä ei tullut mustelmia. Muuten mustelmia tuli niin paljon, ettei kesäjuhlilla tarvitse tällä menolla tummia sukkahousuja.

    Ensimmäiset palovammat riesana

    Sehän on oikeastaan ihan hyvä, jos jalkoihin tulee tummuutta. Muuten minulla on lakananvalkoiset kanankoivet, kun muilla sääret ruskettuvat silmissä.

    Se on oikein tyylikästä, kun tallustelen valkoisissa koipeloissa ja punaisissa käsivarsissa – naama ei onneksi ole vielä laikuttunut keltaisista pilkuista. Käsivarsia kohtasi nimittäin sunnuntain helteissä työtapaturma.

    Tein koko päivän WebCheck-wikiä ja suuren osan ajasta istuin parvekkeella. Vaikka pää ja kone olivat markiisin varjossa, en hoksannutkaan, että toinen käsivarsi jäi aurinkoon. Niinpä sain kivan punaisen käsivarren, jonka paistoasteesta kannibaalit olisivat oikein tyytyväisiä.

    Rusketusta rannalta

    Minä olen ottanut askeleen kohti täydellistä rusketusta, sillä ostin rantalentopallon! Rusketus ei tule kuitenkaan siitä, että kekkuloisin bikineissä ihmisten ilmoilla.

    Kun syöksähtelen pelikentällä hyvin matalana – kyntäminen lienee täsmällisempi termi – pinta ruskettuu mahtavasti. Harmi, että se rusketus säilyy korkeintaan siihen seuraavaan uimareissuun.

    Vielä pitäisi löytää pelikavereita…

  • Muutetaan veneeseen

    Ollaan etsitty uutta kotia ja nyt yksi vaihtoehto seuraa perässä. Paatti muuttaa Saimaalle pienen ehostuksen jälkeen.


    — Post From My iPhone

  • Joutsenten kanssa lomalla

    Ollaan ansaitulla minilomalla Vesannon mökillä. Täällä luonnonhelmassa sielu lepää ja voi kotirannasta seurailla joutsenten elämää.

    Tänä aamuna laiturin ohi lipui 26 joutsenen seurue. Vaikka sanotaan, ettei samalle järvelle mahdu useampia joutsenpariskuntia, Vesannolla taitaa olla ihan omat, sopuisat sääntönsä.

    Harmi kun meille ei sattunut mukaan hyvää kameraa, mutta ehkä kuvasta voi juuri ja juuri erottaa muutaman linnun.


    — Post From My iPhone

  • Pilkulla pihalla

    Tänään ratsastettiin toista kertaa pihalla. Jotakin olen tainnut viime aikoina oppia, sillä ratsastus meni hyvin nyt ja viime viikolla. Välissä ehdin käydä issikkavaelluksella Paunolanmäessä, mutta siitä myöhemmin.

    Eilen oli ollut seuran sisäiset kisat, joten tänään ei hypätty.  Alkulämmittelyssä ryhdyin noudattamaan niitä oppeja, joita Merja kertoi viime viikolla. Olen huomannut, että Pilkku pelaa ihan hyvin, jos jaksaa heti alusta alkaen ratsastaa sitä voimakkaasti eteen ja samalla kutitella vähän suusta.

    Aluksi tehtiin taivutuksia raviympyröillä ja sitten pohkeenväistöä ravissa pääty-ympyrällä. Jostakin selittämättömästä syystä onnistun jotenkuten tekemään pohkeenväistön ympyrällä, mutta edelleen se tökkii suoralla. Pilkku taipuu minusta paremmin oikealle, mutta ympyrällä pohkeenväistö sujuu paremmin juuri toisinpäin.

    Vastalaukkaa ja pohkeenväistöä

    Sitten jatkettiin pohkeenväistöä pituushalkaisijalta ravissa. Toinen sivu mentiin vastalaukkaa. Oikea vastalaukka onnistui tosi hyvin ja vasenkin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ehkä Pilkku ehti vähän kuumua siihen mennessä, kun ehdittiin vasempaan vastalaukkaan.

    Pohkeenväistö on minulle täyttä hepreaa. Vaikka miten yritän, se ei vaan onnistu. Jos onnistun lähtemään väistöön tosi hitaassa ravissa, ehdin saada muutaman askeleen hyvää väistöä, mutta sitten vauhti kiihtyy. Jos taas alussa mennään reipasta ravia, en saa sitä kuriin ja väistöä aikaan. Pää vain kääntyy niskasta liikaa ja hevonen kulkee mutkalla etuosa edellä.

    Lisäykset ja siirtymiset nappiin

    Kuolainten liikuttelu alusta asti saa aikaan sen, että Pilkku on kuuliainen siirtymisissä ja lisäyksissä. Siksi molemmat menivät hyvin ja onnistuin rauhoittelemaan vähän vastalaukka-pohkeenväistöharjoituksessa kuumentuneen Pilkun jopa laukkalisäyksiin.

    Teimme ravista seis pituushalkaisijalle ja siitä ravi. Uralle tullessa myötälaukka, laukkaympyrä ja lävistäjällä laukan lisäys. Ja sitten sama toiseen suuntaan. Meni niin hyvin, että itsekin ihmettelin.

    Sain Essiltä kiitosta myös raviympyröistä, joille Pilkku taipui hallitusti. Vielä kun saisi pohkeenväistöt onnistumaan, olisin tosi tyytyväinen ja valmiina uusiin haasteisiin.

    Kevään viimeistä viedään

    Olen melko tyytyväinen tämän kevään kehitykseeni, vaikka olen ollut aivan liikaa pois tunneilta. Minulle on sattunut  monta työreissua maanantaille ja nyt tulevana maanantaina sattuu ensimmäistä kertaa oma reissu. Lähdemme silloin LimpBizkitin keikalle Helsinkiin.

    Sinänsä on harmi, että juuri ensi viikon maanantai jää väliin. Se on viimeinen normaali tunti tänä keväänä, ja meidän ratsastusporukkamme hajoaa. Vain minä ja Kirsi aiomme jatkaa kesän ajan, mutta kesällä meidät laitetaan johonkin toiseen ryhmään ja toiselle päivälle. Eniten minua kuitenkin harmittaa se, että Vuohimäessä on kuulemma yleensä käyty kevään viimeisellä ratsastustunnilla maastossa ja se jää nyt minulta väliin.

    Issikkavaellukselta tölttituntumaa

    Sain kuitenkin käydä maastossa torstaina, kun olimme taas Kirsin kanssa issikkavaelluksella Paunolanmäessä. Sain mennä taas Hnokilla. Harmi, ettei Paunolanmäessä mennä enempää laukkaa. Silti reissu oli varsin vauhdikas, kun kokenut ratsastajaporukka tölttäsi keväisissä maisemissa.

    Issikkavaellukset ovat minulle toissijainen juttu, sillä enemmmän kuin ratsastaa tykkäisin puuhailla hevosten kanssa niitä näitä. Pilkkuakin harjaisin vaikka koko tunnin!

  • Kelkkakauden päätös

    Paluumatka alkoi jo. Oli korkea aika lähteä kotia kohti. Taivaalta tuli aamulla reippaasti vettä, ja kelkkareitit sulivat silmissä. Taitaa olla kelkkailut tältä kaudelta
    kelkkailtu.

    Yhteensä meille taisi tulla joku 540 kilometriä tällä reissulla. Aika vähän, mutta Suomu ei sittenkään ollut mikään kelkkailijan mekka. Ei ollut edes reittikarttoja tarjolla.

    Parina päivänä saatiin ajella kauniissa säässä. Äitikin ajoi eilen! Otettiin eilen äitin sukkahousut parempaan käyttöön ja tehtiin niistä kypäräkameran teline. Sidoin Ilkan antaman Vadon kypärään ja filmasin muutaman pätkän äitinkin ajoa.

    Nyt ajellaan kohti Kuusamoa ja sieltä Kuopion kautta kotiin. Erkin kelkka köröttelee kärryllä perässä.

    — Post From My iPhone