Kirjan jälkeen

Avainsana: äitiys

  • Must’ on tullu, urheiluhullu

    Punttisalin hämärään toisten lähdettyä jään ja huokaan.

    Kuinka kummia ajatuksia päähäni tuokaan

    tuo toiveeni ainoa, että olla saan

    nuorempi ja laihempi ja lihaksikkaampi

    Vaikken sitä julkista, katson lätkää ja harrastan CrossFittiä!

    Mukaillen Eppu Normaali – Urheiluhullu

    Totta se on. Yritin yllyttää Ilkkaa CrossFitin on-ramp -kurssille, mutta päädyinkin sinne itse. Kai sitä on vähän hullu, kun lähtee sillä tavalla yllättäen rehkimään. Vastahan tässä reipas vuosi takaperin pyöräytin pojan maailmaan.

    Noh, muut äitit ovat jo kuntoutuneet ja palanneet entisen vaatevaraston äärelle, mutta minä se vaan olen tähän saakka porskuttanut Ilkan verkkareissa tai äitiysvaatteissa. Paino on jopa noussut sitten viime syksyn, kun Onni oli kolmen kuukauden ikäinen.

    Jotenkin sitä vielä haluaa taistella sitä totuutta vastaan, että läski olisi ikuista, vaikka kaikki hyvät yritykset kuntoilusta ovat kaatuneet aikataulupulaan. Keväällä kävin pari kertaa sählyssä, mutta sitten lähdettiinkin Espanjaan, ja kuntoilut loppuivat siihen. Sitten äiti osti vasta 35-vuotiaalle lapselleen kunnon lenkkarit, ja niillä tallasin pari viikkoa lenkkipolkuja, kunnes lähdettiin Vesannolle ja taas jäivät lenkit sikseen. Nyt yritän kolmatta nousua, ja tällä kertaa pitää hakea apua 150 euron kuukausimaksusta. Jos ei tuohon rahaan ala jotakin tapahtua motivaatiolle niin olkooon sitten läskit taakkana lopun ikää – joka tosin ei ehkä ole niin pitkä ajanjakso ottaen huomioon, että läski on löytänyt tiensä myös verisuonten seinämiin ja sisäelinten ympärille.

    Ehkei nyt vielä voi puhua ihan CrossFitin harrastamisesta, kun yhtäkään varsinaista harjoituskertaa ei ole ollut on rampin jälkeen. Mutta iso askel on jo otettu, sillä tänään harmitti vietävästi, kun illan WOD-tunti olikin jo täynnä eikä päässyt tositoimiin. Melkein siis olen jo ihailtu ja vihattu CrossFittaaja uusissa Roguen kamoissani (joita en ole ostanut).

    Eka metcon otti luulot pois

    Vielä pitää sananen kirjoittaa ensimmäisestä on rampin tunnista ja erityisesti ensimmäisestä harjoituksesta, metconista. Siinä rimpuiltiin viisi kertaa rengassoutua, kymmenen punnerrusta ja 15 kyykkyä ja niitä peräjälkeen kymmenen minuutin ajan niin monta kierrosta kuin ikinä vaan jaksoi. Ilkka toppuutteli kotona lähtiessä, että kannattaa varmaan ottaa aluksi hissukseen, ettei heti saa paikkoja jumiin. Pöljä kun olen, en uskonut.

    Revin itsestäni niin paljon irti, että makasin lopussa mahallani maassa ja vaikka kuinka yritin käsiä käskeä, en noussut enää yhteenkään punnerrukseen. Sain tulokseksi muistaakseni 7 kierrosta ja 11 toistoa. Punnerrukset olivat tiukin paikka, vaikka teinkin ne akkapunnerruksina.

    Seuraavana päivänä olin ihan täydellisessä jumissa. Etureisiin sattui kamalasti, kun yritin kökkiä alakertaan vaipanvaihtoon. Kädetkin huusivat tuskasta ja ainoa paikka, joka oli suurin piirtein kunnossa, olivat pohkeet.

    Jotain kehitystä sitten vissiin kuitenkin vajaassa kolmessa viikossa tapahtui, sillä kun sama metcon toistettiin, sain ihan suht helposti kasaan 11 kierrosta ja vielä muutamia toistoja sen päälle. Punnerruksetkin pitää seuraavalla kerralla tehdä jo reilusti miesmallisina. Ainoa, mikä vähän rasitti tulosta, oli sitkeä flunssa, johon sairastuin kurssin puolivälissä. Enkä tullut edes kovin hirveän kipeäksi!

     

  • Äitienpäivä Marbellassa

    Vietin ensimmäistä äitienpäivää täällä Espanjassa. Onni nukahti vielä toviksi sen jälkeen, kun annoin hänelle aamumaidon. Jossakin välissä Ilkka oli hiippaillut keittiöön, koska heräsin Onni kainalosta siihen, kun keittiöstä kuului kolinaa. Vaivihkaa vaihdoin Onnille vaipan ja jäin odottelemaan, mitä tuleman piti.

    Hissillä kahvit sänkyyn

    Täällä Villa Magnassa eli siis talokompleksissa, jossa asumme, on hissi. Voi kuulostaa luksukselta, mutta asustelemme kolmessa kerroksessa, joten hissi tulee tarpeeseen.

    Kun hissi kilahti yläkertaan, Ilkka asteli sieltä tarjottimen kanssa. Oli keittänyt hyvät espanjalaiset kahvit ja taiteillut croissantit ja kaikki. Onnikin sai lisää maitoa.

    Laatuaikaa Välimeren maisemissa

    Ilkka vei pojan mennessään, joten sain nautiskella kahvit yläkerran parvekkeella. Meillä on periaatteessa kahdessa tasossa parveke, kun katollakin voisi löhöillä. Siellä tosin vain käväistiin katsomassa ensimmäisenä aamuna maisemia. Mutta kyllä hieno maisema oli alemmaltakin parvekkeelta, kun äitienpäiväkahvia siellä nautiskelin.

    Suomalaisena sitä kuitenkin kaipaa kotimaisia uutisia, joten Ilkka oli äitienpäivälahjaksi vielä ostanut Hesarin iPadiin. Vähän aiemmin luovuimme kokonaan Itä-Savon paperiversiosta, kun sitä ei tule koskaan luettua. Sähköinen versio on parempi, mutta ei tietenkään Itä-Savon. Se on ihan kökkö, sori nyt vaan.

    Paatti ja pirssi Marbellasta

    Päivä oli vähän pilvinen, joten hyppäsimme heti aamusta pirssiin, ja ajaa hurautimme Marbellaan. Olipa siellä komeita paatteja ja vielä komeampia autoja.

    Onni ihmetteli Andalucian Ferrari Clubin edessä punaisia auton tapaisia, mutta hymyili leveimmin Lamborghini Gallardo Superleggeran vieressä. Kulkee kuulemma reilusti yli 300 kilometriä tunnissa, mutta oli niin matala, ettei tämmöinen persjalkainen suomalaismuija sellaiseen kehtaisi vääntäytyä. Mieluummin ajan moottorikelkalla, mikä syö saman, minkä tuollainen valkoinen 300 000 euron matalalattiahenkilöauto.

    Tietullin kautta

    Meillä ei nyt ollut sellaisia pikkurahoja, että olisimme moiseen menopeliin täkäläisen vuokra-Opelimme vaihtaneet, joten suuntasimme lounaan jälkeen takaisin Fuengirolaan.

    Minä toimin täällä kartturina, ja ajattelin, että nopeammin päästään moottoritietä tai mitä lie autoviaa. Muuten hyvä, mutta AP-7, kuten muutkin P-kirjaimella merkityt tiet, kulkevat tietullien läpi. 4,50 euroa siitä hyvästä, että saimme ajaa hyvää tietä reippaasti, oli kuitenkin ihan ok varsinkin, kun olin unohtanut kaikki Onnin vaipat kotiin. Koti tarkoittaa täällä nyt tätä Villa Magnan asuntoa.

    Kannattaa kuitenkin ehkä ajella A-7 -tietä jatkossa. Siellä ei ole tietulleja, ja meillähän ei lomalla ole niin kiire, ettemmekö ehtisi ajella kuuttakymppiä.

     

  • Piristystä arkeen LPG-hoidosta

    Jalat turvoksissa raskaana
    Pari päivää ennen synnytystä jalat olivat tässä kunnossa.

    Kuka sanoi, että vauvat vain syövät ja nukkuvat? Taisi olla lapseton ääliö. Onni heräilee kolmen kuukauden kunniaksi parin tunnin välein yöllä syömään ja pari kertaa syöttöjen välissä. Päivällä saattaa olla syömättä kolmekin tuntia, mutta kitisee siinä välissä moneen otteeseen.

    Ilkka huusi minulle huutokaupasta lohdukkeeksi LPG-hoitosarjan Fysiokulmasta. Eilen kävin siellä ensimmäistä kertaa, ja hoidot tehnyt fysioterapeutti kauhisteli, kuinka turvoksissa minun jalat vielä ovat. Hoidoissa keskityttiinkin sitten jalkoihin ja laskimoverenkierron parantamiseen.

    Jalat turvoksissa
    Peukalon painauma oli näkyvissä vielä pitkään.

    Taivaalliset 75 minuuttia

    Voi, se oli ihanaa! Viimeiseen kolmeen kuukauteen ainoa lohduke tässä elämässä on ollut herkuttelu, mutta kyllä LPG-hoito herkut voittaa!

    Ihan ensin hoidettiin sektiohaavaa, ettei siihen jäisi kovin pahaa arpea. Se ei tuntunut oikein miltään, koska alamahassa minulla ei ole leikkauksen jäljiltä tuntoa. Laite vähän supsutteli ja imutteli, mutta ei muuta.

    Kokovartalopukuun

    Sitten minun piti kiskoa ylleni kokovartalosukka. Reipas puolitoistametrinen vartaloni vaatii nykyään koon L, jotta mikään vaate mahtuisi päälle. Onneksi minun ei tarvinnut änkeytyä pukuun kokonaan, vaan ainoastaan ahtaa jalat housuosaan.

    Puvun tarkoituksena oli estää LPG-laitteen rullien kosketus paljaaseen ihoon, etteivät hiki ja kitka hankaloittaisi laitteen käyttöä.

    Jos leikkaushaavan hoito oli kevyttä supsuttelua, hoitaja antoi jaloille kunnon kyytiä. Tuntui tosi hyvältä, kun alipaine kiskoi reisiläskit kahden rullan väliin höykkyytettäväksi.

    Hoitaja rullaili reisiä vuorotellen muutaman kerran ensin etupuolelta ja sitten takapuolelta. Melkein heti alkoi tulla pissihätä, kun nesteet lähtivät liikkeelle.

    Reisien lisäksi myös pohkeet käsiteltiin. Minun pohkeet ovatkin ihan kivikovat, mutta eivät suinkaan lihaksista vaan nesteestä, joka on pakkautunut alaraajoihin. Ehkä ne hieman pehmenivät rullailun vaikutuksesta.

    Tuhkimohoito

    Koska huutokaupan tarjouksessa oli varattu yhteen hoitokertaan 75 minuuttia, hoitaja antoi minulle myös LPG-hoidon kasvoille. Hän sanoi sitä tuhkimohoidoksi, koska kuulemma monet käyvät pikahoidossa ennen tärkeää juhlaa.

    Kun katsoin ensimmäisen kerran peiliin hoidon jälkeen, olin ihan varma, että roikkunut leukalinja oli hiukan kohonnut, ja väsymyksestä veltto ilme pikkuisen kirkastunut. Harmi vaan, että Onni piti viime yönä huolen, ettei muutos ollut pysyvä.

    LPG-hoitoja kaikille naisille

    Nyt miehet, pistäkääpä korvan taakse tulevaa äitienpäivää varten LPG-hoitosarja. Kallishan se varmasti normaaliin hintaan on, mutta kaikki naiset ovat ansainneet edes vähän luksusta arjen harmauteen.

    Hoidon jälkeen illalla tuntui melkein kuin olisi syntiä tehnyt. Jalat olivat koko illan lähes yhtä kevyet kuin ennen raskautta, ja leukakin tuntui taas löytyneen. Tänään sitten puputan keksejä ja pullaa, mutta ehkä taas ensi viikolla koen uudelleen 75 minuutin hurmoksen.

     

  • Ensimmäinen työpäivä

    Moni naureskeli, kun kerroin ennen pojun syntymää, käyväni töissä vajaat pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Tänään oli se päivä, kun ensimmäistä kertaa olin neljä tuntia opetushommissa Mamkissa. Ilkka oli sillä aikaa kotona lapsen kanssa.

    Kaikki meni tosi hyvin. En osaa kuvitellakaan, millaista olisi ollut, jos poika olisi täysimetyksessä. Osaisiko tuo juoda pullosta edes pumpattua maitoa? Varmaan ensimmäistä kertaa olen tosi tyytyväinen pullolapsesta, vaikka pullojen pesu ottaakin välillä päähän.

    Viiden pullon kierto

    Tuttipulloista tuli mieleen pari vinkkiä tuleville äideille. Ensinnäkin jos joutuu antamaan korviketta pitkin päivää, tuttipulloja on hyvä olla ainakin viisi. Jos pesee pullot aamuin illoin, neljä riittää usein normaali ruokailuihin ja varalla on vielä yksi.

    Kannattaa ehdottomasti lukea Pullonpyörittäjien opas, josta saa tietoa imetyksestä ja erityisesti korvikkeen käytöstä. Sieltä selviää esimerkiksi se, että lämmitetty maito säilyy pullossa juontikelpoisena kaksi tuntia, jos pullo ei vielä ole käynyt suussa, ja tunnin, jos on. Enpä tiennyt ennen moista.

    Omaa elämää olisi helpottanut huomattavasti, jos olisin tiennyt, ettei rintapumppua tarvitse keittää kuin kerran päivässä. Opuksessa nimittäin neuvotaan huuhtomaan osat ja sen jälkeen säilyttämään pumppu jääkaapissa. Itse keitin pumpun joka käytön jälkeen ja siihenpä se maidontuotannon manipulointi oikeastaan kaatuikin.

    Toki silläkin oli osansa, että kerran väsyneenä unohdin lisätä mikrosteriloijaan vettä, ja sen seurauksena sulatin joitakin pumpun osia käyttökelvottomiksi muoviklönteiksi.