Ei olla Ilkan kanssa mitään eilisen teeren poikia geokätköilyssä! Takana on 36 päivää geokätköilijöinä ja tänään saimme 50 löydettyä geokätköä täyteen! Sattui vielä niin mukavasti, että se 50. kätkö oli . Teemu ystävällisesti nappasi meistä kuvan Suolahden webbikameralla, ja kun kurvasimme mökin pihaan, piti heti rientää tekemään lokimerkintä.
Oli tosi hieno päivä ajella moottoripyörällä kätköltä toiselle. Hellettä piisasi piirun verran alle 30 astetta. Minä yritin ensin ajaa Savagella ilman bensaa, mutta se ei näköjään onnistu. Ihmettelin, että mikähän kumma härveliin tuli, kun se äänsi vain öö-ö-ö ja pysähtyi. Ilkka oli kauhuissaan, että ajoin metsään jo ensimmäisellä pätkällä, mutta onneksi kyse oli paljon tavanomaisemmasta ongelmasta. Enhän minä voi tietää, että moottoripyörässä on joku varatankki. Kuka se nyt sinne varatankkiin on tankannut? En minä ainakaan. No sen varassa sitten köröttelin lähimmälle huoltamolle, ja matka jatkui.
Reunalta myyränkololle ja näköalatornille
Ensin poimimme yhden kätkön Savonmuan reonalta, ja sitten pari kätköä Konnevedeltä. Geokätköillessä ei pidä pelätä työntää kätensä myyränkoloon, sillä sieltäkin voi löytää aarteen! Konneveden satamassa kävimme sitten lohisopalla ja jatkoimme matkaa Suolahden kamerakätkön kautta Äänekoskelle jäätelölle. Äänekoskella yksi kätkö löytyi helposti, mutta toista etsittiin kauan aikaa, kunnes lopulta luovutettiin. Ei keksitty, mistä tie kääntyy jollekin lomamökeille. Vasta myöhemmin tuli mieleen, että olisikohan pitänyt kulkea päätien ali rantaa kohti.
Ennen Viitasaarta Ilkka vielä muisti yhden kätkön Ilmolahden urheilukentällä, jossa ei taida käydä juuri ketään muita kuin geokätköilijöitä. Minun piti viedä purkki paikoilleen nahkatakki päällä ja kypärä päässä, kun paikalla pörräsi niin kiukkuisia ampiaisia.
Viitasaarella jännitti sitäkin enemmän. Ajoin moottoripyörällä ensimmäistä kertaa tosi jyrkkää rinnettä ylös ja alas. Puntti tutisi, mutta niin vain löytyi kätkö sieltäkin.
Savageen 55 000 kilometriä
Sitten alkoi taas Savagelle tulla nälkä, joten hurautimme Nesteelle etsimään vielä yhden kätkön ja ruokkimaan pyörät. Siinä pyörien ruokailua katsellessa tuli itsellekin nälkä, ja piti palata ABC:lle syömään. Minä olin jo niin väsynyt, että ajoin kiertoliittymästä kohti Oulua. Onneksi tajusin heti, ja tekaisin tiukan uukkarin vastoin poliisisetien neuvoja.
Nyt on takapuoli kipeänä ajelusta, mutta hyvä mieli löydöistä. Savagen mittariin ehti tällä reissulla tulla 55 000 kilometriä, joten melkoisen matkan on sekin jo kulkenut.