Kirjan jälkeen

Avainsana: kelkkailu

  • Levin parhaat

    Paluu arkeen on koittanut, mutta nyt on aika järjestellä Flickrissä kuvia ja videoita. Suurin osa videoista odottaa edelleen editointia ainakin lyhyemmäksi, mutta eiköhän sieltä Flickristä jotain löydy. Flickr-kuvien täggäys, kuvatekstien kirjoittaminen ja henkilöiden nimeäminen vievät ihan tuhottomasti aikaa. Hermo oli mennä jo muutaman kuvan jälkeen.

    Kävin Levillä viimeksi vuonna 2001 ja sen jälkeen Levistä oli kasvanut pieni kaupunki. Vuodepaikkoja löytyy tätä nykyään 23 000, ja ravintoloita on varmasti kymmeniä. Pitääkin tällä viikolla kirjoittaa kynä sauhuten arvioita TripAdvisoriin.

    Testaan tässä samalla uutta lisäosaa. Toivottavasti slideshow toimii.

    [slickr-flickr tag=”bestoflevi” items=”20″ type=”slideshow” captions=”on” descriptions=”on”]

    —
    EDIT 7.4.2011 Eihän se toimi enää wp:n päivityksen jälkeen. Odottelen päivitystä lisäosaan. Malttia.

  • Tasaista paanaa Levillä

    Meinasi eilen aamulla usko loppua, kun lähdettiin mökin pihasta kelkkailemaan. Reitti oli niin patikkoa, etten koskaan ole sellaista nähnyt. Paikat irtosivat hampaista, kun kelkka kipusi patilta toiselle. Isällä sitten illalla irtosikin yksi hammas, kun oli vissiin löystynyt patikossa.

    Sitten kun vihdoin päästiin vähän kauemmas Leviltä, alkoi aivan mahtava baana! Ihan kuin olisi pöytää pitkin ajanut. Matka taittui sutjakkaasti niin, että kohta oltiinkin jo Sodankylässä.

    Sinivuokot kukkivat

    Täällä pelotellaan kelkkailijoita oikein urakalla. Tarina kertoo, että poliisi oli muistanut kokonaista parinkymmenen saksalaisturistin kööriä sakkolappusella. Kelkkavuokraamossakin sanoivat Ilkalle, että virkavalta tekee tehokasta työtä tällä suunnalla, ja että nopeusrajoituksia kannattaa noudattaa.

    Pikkuisen se on vaikeaa, kun reitillä on leveyttä kuusi metriä ja lana koulii reittiä jatkuvasti parempaan kuntoon. Miten siinä sitten ajelet kuuttakymppiä?

    Ryypättiin kahvit Erämaakeitaassa, ja siellä tiesivät sanoa, ettei poliisia paljon kairalla näy. Ilmeisesti partioivat enimmäkseen Levikeskuksen liepeillä, ja täällä tietenkin riittääkin populaa ihan eri tahtiin kuin kauempana. Meitäkin vastaan ajeli eilen vain kymmenkunta kelkkailijaa, vaikka keli oli aivan loistava.

    Piukka Paula

    Käytiin illalla Hullu Poro -areenalla kuuntelemassa Paula Koivuniemeä. Täytyy sanoa, että Paula oli huippuhyvä! Porukkaa oli kuin pipoa, joten tanssimisesta ei tullut mitään.

    Kun käveltiin Ilkan kanssa takaisin mökille, löydettiin isä ja äiti portailta istumasta. Olivat sytyttäneet lämpimikseen nuotion etupihalle, kun eivät olleet osanneet ottaa avainta piilostaan. Hetakin oli varmaan vähän ihmetellyt, mitä ukko ja muori pihalla touhuavat, kun eivät tule sisälle. Makkaraako ne siellä paistaa?

  • Kallis kelkkailupitäjä

    Savonlinnaa pidetään ykkösluokan matkailukohteena, mutta moottorikelkkailijalle Savonlinnan seutu on vain keskinkertainen kohde. Maastot ovat hyviä ja reitit nopeita, mutta hinta-laatu -suhde on surkea. Kävimme eilen Ilkan kanssa eilen hulppeassa auringonpaisteessa pienellä kelkkareissulla. Ilokalliolta pääsee sutjakkaasti Kerimäelle asti, ja löytyypä reitin varrelta pisto Kerimaahankin, jossa voisi kuvitella muutamien kelkkaporukoiden joskus majoittuvan.

    Kerimäeltä pääsee hienosti Villalan suuntaan, mutta jotenkin viehättäisi kelkkailla Punkaharjun harjumaisemissa. Eilen löydettiin vahingossa reitti Kerimäeltä Harjunportille, mutta siitäpä ei sitten päässytkään mihinkään.

    Seurattiin vähän aikaa jäällä jotakin pilkkiporukan kelkkajälkeä, mutta eipä se tainnut johtaa lopulta mihinkään. Ehdottomasti pitäisi löytyä reitti Punkaharjulta Kerimaahan. Kerimäki-Punkaharju -väli oli merkitty, mutta mielenkiinnoton. Körryyteltiin melkein koko matka jäällä.

    180 euroa kausi

    Hintaa ei eilisen reissulle tullut juuri mitään verrattuna siihen, jos olisimme lipsahtaneet Keski-Karjalan puolelle. Itä-Savon Moottorikelkkailijoiden alueella Savonlinnassa, Kerimäellä ja Punkaharjulla kausilupa maksaa 60 euroa. Kerimäeltä lähdettäessä on yhdessä vilauksessa Kesälahdessa eli Keski-Karjalan puolella, ja siellä kausiluvasta saa pulittaa 120 euroa!

    Eipä savonlinnalaista paljon lohduta, että 120 eurolla saa ajella koko Pohjois-Karjalan alueella.

    Pohjoispohjanmaalaisesta nämä hinnat tuntuvat kohttuuttomilta. Jos meillä päin on jotain pitänyt maksaa, se on Villin Pohjolan kausilupa, joka on 34 euroa. Tietenkin uralupa on ihan jees, jos ja kun reittejä pidetään kunnossa. Reitit ovat olleet Savonlinnan suunnalla ihan ok, mutta eivät siltikään mitään huippukuntoisia. Ne reissut, joita ollaan tehty Karjalan reiteille niin eivätpä ole olleet 120 euron väärtejä.

    Huolto pelaa

    Huoltoasemia on ihan kiitettävästi reitin varrella. Villalan Nesteeltä saa jopa kelkkaan ja kuskille varaosio kypäristä variaattorinremmeihin.

    Täällä päin tosin voisivat ottaa opiksi Lapin tavasta merkata joka ikinen kotakahvila jo kymmenen kilometriä etukäteen. Siinä alkaisi kahvihammasta kolottaa mukavasti, ja kohta kelkankeula kurvaisi kaffepaikan pihaan.

    Paikallisen on helppo liikkua Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, ja niin on tietenkin ulkopuolisenkin, koska reitit on hyvin merkattu. Matkailijan kannalta olisi kuitenkin parempi, että samalla luvalla saisi ajella laajemmalla alueella ja huoltoasemille ja majapaikkoihin olisi kunnon opasteet.