Meinasi eilen aamulla usko loppua, kun lähdettiin mökin pihasta kelkkailemaan. Reitti oli niin patikkoa, etten koskaan ole sellaista nähnyt. Paikat irtosivat hampaista, kun kelkka kipusi patilta toiselle. Isällä sitten illalla irtosikin yksi hammas, kun oli vissiin löystynyt patikossa.
Sitten kun vihdoin päästiin vähän kauemmas Leviltä, alkoi aivan mahtava baana! Ihan kuin olisi pöytää pitkin ajanut. Matka taittui sutjakkaasti niin, että kohta oltiinkin jo Sodankylässä.
Sinivuokot kukkivat
Täällä pelotellaan kelkkailijoita oikein urakalla. Tarina kertoo, että poliisi oli muistanut kokonaista parinkymmenen saksalaisturistin kööriä sakkolappusella. Kelkkavuokraamossakin sanoivat Ilkalle, että virkavalta tekee tehokasta työtä tällä suunnalla, ja että nopeusrajoituksia kannattaa noudattaa.
Pikkuisen se on vaikeaa, kun reitillä on leveyttä kuusi metriä ja lana koulii reittiä jatkuvasti parempaan kuntoon. Miten siinä sitten ajelet kuuttakymppiä?
Ryypättiin kahvit Erämaakeitaassa, ja siellä tiesivät sanoa, ettei poliisia paljon kairalla näy. Ilmeisesti partioivat enimmäkseen Levikeskuksen liepeillä, ja täällä tietenkin riittääkin populaa ihan eri tahtiin kuin kauempana. Meitäkin vastaan ajeli eilen vain kymmenkunta kelkkailijaa, vaikka keli oli aivan loistava.
Piukka Paula
Käytiin illalla Hullu Poro -areenalla kuuntelemassa Paula Koivuniemeä. Täytyy sanoa, että Paula oli huippuhyvä! Porukkaa oli kuin pipoa, joten tanssimisesta ei tullut mitään.
Kun käveltiin Ilkan kanssa takaisin mökille, löydettiin isä ja äiti portailta istumasta. Olivat sytyttäneet lämpimikseen nuotion etupihalle, kun eivät olleet osanneet ottaa avainta piilostaan. Hetakin oli varmaan vähän ihmetellyt, mitä ukko ja muori pihalla touhuavat, kun eivät tule sisälle. Makkaraako ne siellä paistaa?