Kirjan jälkeen

Avainsana: konferenssi

  • Estorilin Eden

    Yksi vuorokausi takana Portugalissa, ja monta matkailukokemusta rikkaampana. Pitihän se joskus käydä minullekin, että matkatavarat eivät saavu samalla koneella vaan jäävät jonnekin välille.

    Olin eilen illalla ihan raivoissani Lissabonin kentällä. Laukku ei tullut, löytötavaratoimiston vuoronumeroautomaatti hajosi, ja jouduin odottamaan kaksi tuntia ennen kuin pääsin edes selvittämään laukkujen katoamista.

    Heti onneksi selvisi, että laukku jäi välilaskulla Amsterdamiin. Tämä ei kuitenkaan anna kovin hyvää kuvaa KLM:stä, jolla lennän kahden viikon aikana yhteensä kahdeksan lentoa. Ensin tulin tänne Portugaliin Amsterdamin kautta, ja lauantaina palaan samaa reittiä takaisin. Maanantaina on sitten vuorossa Barcelona ja edelleen Amsterdamin kautta mennen tullen.

    KLM:n puolustukseksi pitää sanoa se, että yhtiö tarjosi ilmaiset välipalat ja juomat. Sai ottaa jopa santsikierroksen. välipala oli tietenkin valkoista huttuleipää, mutta oli kumminkin.

    Kiukun päälle kiukku

    Jos olin kiukkuinen eilen kentällä ja edelleen kiukkuisemmaksi tulin taksimatkalla, koska myöhästyin katoamisselvittelyjen takia ennakkoon maksetusta kuljetuksesta hotellille, ja jouduin ottamaan yöllä taksin (35 euroa), niin hotellilla kiukku jo laantui.

    Huone on ihan tavallinen, tosin paljon tavallista suurempi. Huoneen ykkkösjuttu on kuitenkin oma parveke merinäköalalla, ja nyt merinäköalaa ei tarvitse etsiä piipistämällä tai silmiä siristämällä vaan se avautuu katselijan eteen niin pitkälle kuin uskaltaa katsoa. Seisoin jo yöllä parvekkeella ihmettelemässä, voiko niin kaunista olla missään.

    View from the balcony of Hotel Estoril Eden

    Estorilissa voi olla. Niin ainakin Hotel Estoril Edenissä, joka saa näköalansa takia minulta suosittelut TripAdvisoriin. Tuo kuva on otettu aamuvarhain, jolloin aurinko ei vielä porottanut pilvettömältä taivaalta. Päivän mittaan sää parani niin, että kaula-aukon kohta poislukien kaulakoru ovat nyt ihan punaisena. Lisää kuvia tulee Flickriin jossain välissä.

    Esitystä ja shoppailua

    Tänään on sitten aamupäivä mennyt esityksen rakentelussa ja iltapäivä vaatteiden ostelussa. Piti ostaa ihan kaikki kengistä lähtien. Niissä tein säästöratkaisun ja ostin vain rantasandaalit. Elättelen edelleen toivetta, että matkalaukku ja kesäkengät olisivat täällä jo huomisaamuna. Parit housut ja muutama paita, alusvaatteet ja sukat. Siinäpä se ostoslista jo olikin. Takkia en ostanut, vaikka minulla on vain talvitakki. Ei sitä varmaan edes tarvitsisi, kun päivällä ollaan jo 20 lämpöasteessa. Kengät olisin tarvinnut, mutta en löytänyt pikaiselta ostosmarssiltani kenkäkauppaa.

    Vaikka tekisi mieli kertoa, miten hienoa täällä on, on pakko laittaa nukkumaan. Seuraavat kaksi päivää ovat tosi tiukkaa vääntöä aamusta iltaan eikä kolmas ehdi edes alkaa ennen kuin olen jo kotimatkalla. Lento Suomeen lähtee lauantaina jo seitsemän jälkeen aamulla. Pitää varmaan lähteä hotellilta puoli viiden aikaan. Hohhoijaa…

  • Pikku tyttö isossa maailmassa

    Takana on kaksi päivää CeBIT-messuja.Pieni pohjoissuomalainen ei voi käsittää, missä mittakaavassa maailmalla messuja järjestetään ennen kuin näkee omin silmin – tai kokee omin jaloin. Täällä on ilmeisesti yli 20 täyttä messuhallia näytteilleasettajia ja sen lisäksi puoli päivää luentoja jatkuvalla syötöllä. Jalat alkaa olla puhki ja pää sekaisin infotulvasta.

    Ollaan koettu nyt auringonpaiste, vesisade ja räntäsade saksalaisittain. Tuuli on navakka, vaikka aurinko paistaa. Pääsääntöises ilma on ihan kuin Suomessa huhtikuussa. Voi olla lämmin tai sitten kylmä, eikä kurkistus sisältä ulos kerro vielä yhtään mitään siitä, mitä pitäisi pukea ylle.

    Hyvähintainen verkko

    Ollakseen teknomessut, CeBITissä on luokattoman huonot nettiyhteydet. Konferenssisalissa on ilmainen verkkoyhtetys, mutta muualla se maksaa kympin tunnilta. Huhhuh. Yliopisto ei varmaankaan korvaisi niin kallista nettiä.

    Hotellissakin päivä maksaa 17 euroa, vaikka lupailivat etukäteen yhteyden ilmaiseksi. Nyt pitää siis blogata offline ja julkaista tuotoksensa jälkikäteen. Sori nyt vaan.

    240 euroa yöltä

    Copthorne-hotelli on hyvä. Pönttökin Villeroy-Bochia ja kylppäristä löytyy korvatopsyjä, kynsiviila ja ihon tupsuttelulaput yksittäin pakattuina. Hotellista löytyy myös suomalainen sauna, uima-allas ja solarium. Paha vaan, kun ollaan messujen jälkeen niin väsyneitä, että nukahdetaan heti, kun on potkaistu kengät nurkkaan. Eilenkin nukuttiin 12 tunnin yöunet eikä tehnyt edes tiukkaa.

    Tänään tultiin muka kovana messuilta kuuden kieppeillä, että lähdetään kaupungille. Höpsis töpsis. Kun pikkuisen erehtyy väsynyttä kehoa oikaisemaan, uni tulee heti silmään. Jäätiin siis hotellille eikä taideta mennä tänäänkään saunaan saatika sitten omaan ammeeseen.

    Hotellista pitää vielä sanoa se, että CeBIT-vieraan kannattaa ehdottomasti tulla tänne, vaikka yö maksaakin yli 200 euroa. Hotelli järjestää ilmaisen kyydityksen messuille ja takaisin eikä kävelymatkakaan ole pitkä, ehkä noin kilometri eteläiselle sisäänkäynnille.

    Aamiainen on niin runsas ja monipuolinen, että sillä jaksaa melkein koko messupäivän ja huoneet ovat tosi tilavat ja mukavat. Sänky on saksalaisittain kova, mutta tyyny ja peitto loistavat. Alakerrassa on mukava irkkupubi, josta saa myös pientä purtavaa, ja hotellin oma Bentley’s ravintola on saanut kehut Hannoverin kaupunkioppaassa.

  • Still alive

    Hengissä ollaan, vaikka mitään ei ole kuulunut. Ei saanut Casino-poni maanantaina minua sairaalaan eivätkä edes MAR-kurssilaiset tiistaina syöneet minua elävältä. On vaan ollut niin kovin kiire, etten ole ehtinyt blogata. Minulla olisi vielä viime viikon Helsingin seminaaristakin muistiinpanoja julkaisematta.

    Tässä työkiireiden lomassa lupaan, että julkaisen illalla viimeiset seminaarikirjoitukset, hevostelutarinaa ja kokemuksia Kuopion opetuskeikasta.

  • Best Western antaa asiakkaalle vallan TripSay’ssä

    Lounaan jälkeen ohjelma jatkui Maija Hyötyläisen puheenvuorolla Best Western –ketjun Suomen ja Baltian yksiköstä. Hän kertoo, miten Best Westernin palkittuja sivuja kehitetään ja toteutetaan. Ketjun sivut on tiukasti ohjeistettu. Rakenteet, värit ja tyyli annetaan ylhäältä. Ainoastaan hotellikohtaiset omat sivut saa varioida.

    Best Westernillä on kuitenkin yksi mielenkiintoinen ominaisuus sivuillaan. Heillä on suora linkki TripSayhin, jossa asiakkaat voivat kertoa mielipiteensä hotellista. Hyötyläinen sanoo, että esimerkiksi Baltian hotellin TripSay-linkissä kehutaan kovasti kilpailijaa, mutta se ei haittaa ketjua. Yhteisöllisyyden aikana edes maailmanlaajuinen Best Western –ketju ei voi eikä halua vaikuttaa mielipiteisiin.

    Turvallisuusasiat puhuttavat myös Hyötyläistä. Intialainen hakkeri kaupitteli ihan vastikään kymmenen miljoonan Best Western –asiakkaan tietoja netissä. Todellisuudessa hakkeri oli asettanut troijalaisen viruksen saksalaisen hotellin koneelle ja sitä kautta hän oli saanut kymmenen asiakkaan tiedot. Tietoturva on kuitenkin todellinen ongelma myös matkailusektorilla.

    Hyötyläisen mielestä hinta on ajanut asiakkaat nettiin. Kuitenkin liiketoimintastrategian pitäisi ohjata myös verkkokauppaa. Jos myy telttamajoitusta, asiakas voi pettyä, jos nettisivuilla annetaan kuva teknisistä hienouksista. Ei kannata pelätä sitä, jos kotisivut eivät ole teknisesti hienot, jos ne ovat yhtenäiset muun viestinnän kanssa ja tavoittavat asiakkaan.

    Yleisöstä kysytään, kuinka paljon varauksista tulee netin ja kuinka paljon muita kanavia pitkin. Hyötyläinen ei osaa vastata kysymykseen. Hän kertoo, että suomalaisilla sivuilla käy noin kymmenen tuhatta kävijää kuukaudessa. Koko ketju tekee nettikauppaa kymmenellä miljoonalla dollarilla päivittäin.

    ”Meille ei kävijämäärä ole tärkeä vaan se, että saadaan myyntitavoite täyteen”, sanoo Hyötyläinen. Siinäpä konversiota kerrakseen.

  • Konferenssijärjestelyjen vaikeus

    Yhtä hyvät konferenssiyhteydet jatkuvat Haaga-Heliassa kuin esimerkiksi EBRF:ssä. Mikä tässä maksaa, kun ei yhdessä teknologian luvatussa maassa saada toimimaan langattomia verkkoja? Pääsen verkkoon aina välillä ja sitten taas tipahdan ulos.

    Nyt kun seminaariin osallistujat jakaantuivat kahteen tilaan, tässä pienemmässä tilassa en pääse enää lainkaan nettiin. Pääsisin Haaga-Helian verkkoon, mutta sinne minulla ei ole tunnuksia. Aiemmin käytin Hotel Haagan verkkoa, jonne tiesin tunnukset.

    Raivostuttaa.

  • Virus EBRF:ssä

    Marko Torkkeli Lappeenrannasta jatkoi virusmarkkinoinnista. Esitys meni ihan hyvin ja keskustelu kävi valtoimenaan lähinnä terminologiasta. Minua itseäni alkoi kovasti kiinnostaa käsitteiden sekamelska. Marko kertoi esimerkin, jossa muistaakseni hollantilainen laulaja julkaisi laulujaan netissä ja sai aikaan niin kovan nettikiinnostuksen, että sai lopulta levytyssopimuksen. Markon mielestä tämä oli esimerkki virusmarkkinoinnista, mutta minusta siinä hiottiin enemmänkin buzz-markkinoinnin pörinää. (Nyt joku voisi kertoa, kenelle kuuluu kunnia buzzin suomentamisesta pörinäksi…)

    Olen ymmärtänyt, että virusmarkkinointi on sellaista, joka leviää ilman, että sanoman levittäjä on siitä edes tietoinen. Näin esimerkiksi hotmail-sähköpostia käyttävä levitti aikoinaan jokaisessa viestissään hotmail-sähköpostitilin ilosanomaa.

    Pörinämarkkinoinnissa sen sijaan tarkoituksena on luoda hässäkkä jonkin tuotteen tai ilmiön ympärille. Markkinointimuotona pörinä on aika riskibusiness, sillä hässäkkä ja kova kiinnostus eivät tarkoita sitä, että kukaan ensinnäkään tunnistaisi, mistä pöristään, ja toiseksi kiinnostus ei välttämättä muutu rahaksi. Hyvä, klassinen esimerkki on Blair Witch Project, josta ei varmaankaan olisi tullut mitään ilman hurjaa videokuuluisuutta netissä. Suomalaisittain hyvä esimerkki on Star Wreck -scifiparodia.

    Näin oli asian ymmärtänyt myös Suorannan Mari Jyväskylästä. Hän näytti minulle artikkelin, jossa oli jo tehty analyysiä, miten uudet markkinointitermit voidaan luokitella ja määritellä. Pitääkin muistaa etsiä se artikkeli.

    Tommi lisäsi keskusteluun vielä mobiilimarkkinoinnin ja mobiili virusmarkkinoinnin ja Heikki muistutti vielä mobiilimainontamisen käsitteestä. Se, että lisätään keskusteluun uusi markkinointikanava, ei minusta muuta vielä asian ydintä. Markkinointia voidaan nimetä tsiljoonalla eri tavalla, jos uusi markkinointikanava luo tarpeen uudelle termille.

    Mari muistutti meitä siitä, ettei virusmarkkinointi ole sama kuin word-of-mouth -markkinointi. Ei niin olekaan. Mielestäni vain ensimmäinen viruksen levittäjä tietää levittävänsä virusmarkkinoinnin sanomaa, mutta WoMissa jokainen asian eteenpäin puhuja, kirjoittaja tai millä tahansa keinolla asian esittäjä tietää, mitä tekee. Ehkä Markon esityksen musiikin suosittelijat ovat WoM-markkinoijia, mutta eivät virusmarkkinoijia. He tietävät, mitä tekevät, ja Markon tutkimuksen mukaan myös haluavat siitä jonkin palkkion.

    Käsitekaaos olisi mielenkiintoinen probleema ja ansaitsisi selvitystyötä myös suomeksi. Pitää heti etsiä Marin artikkeli ja tutustua aiheeseen.

  • Risteilyn pakolliset kuviot

    Tommin esitys oli päivän viimeinen esitys ja seuraavaksi kipaisin tax free –ostoksille. Ihastuin Armanin Diamonds –tuoksuun, mutta en vielä uskaltanut tehdä ostopäätöstä. Myyjäkin totesi, että on ihan hyvä nuuskutella rauhassa tuoksua omalla ihollaan ja ostaa tuoksu seuraavana päivänä, jos se vielä miellyttää. Diamondsia oli enää yksi jäljellä, joten myyjä sujautti sen piiloon minua varten.

    Äitille ostin heti Kanebon ripsivärin. Itselle en ostanut vielä mitään muuta kuin vettä, limpparia ja pähkinöitä. Niin ja myönnettäköön, että myös kaksi siideriä.

    Tax freestä kipaisin suoraan viinibaariin ja halusin maistella jotain hyvää ja uutta viiniä. Pettymys oli suuri. Kallis hinta ei kyllä ainakaan viineissä takaa hyvää makua. Hirmu kitkerää mehua ja sanoin siitä tarjoilijallekin. Hän oli vasta avannut pullon, joten ehkä viinin maku ei ollut vielä ehtinyt tekeytyä.

    Hytissä sitten suihkuttelin ja valmistauduin buffet-illalliselle. Viereeni istahti konferenssin puheenjohtaja Nina Helander Tampereelta. Muutoin oltiin taas lappeenrantalaisseurassa, kun Harri ja Olli tulivat toiselle puolelle. Illan aikana ei juuri keskusteltu tutkimusasioista. Mitä nyt vähän sivuttiin tiedustelupalvelun päällikön esitystä ja kommentoitiin lyhyesti joita kuita muita esityksiä. Suurin uutinen oli kai se, että Ryynäsen Harri kertoi asuneensa aikoinaan Savonlinnassa Miekkoniemellä.

    Tommi houkutteli väkeä hyttiinsä ennen kuin mentäisiin porukalla yökerhon puolelle. Tommilla oli tarjolla Jägermeisteria. Pedro hauskuutti portugalilaiseen tapaansa koko porukkaa jopa niin, että joku kävi pyytämässä, josko olisimme vähän hiljempaa. Emme me mitään huudelleet, mutta käytävän ovi oli auki, ettei happi lopu pienestä hytistä.

    Meillä oli Tommin kanssa hytit samalla käytävällä. Ihan kivat ikkunalliset hytit. Pikku hytissäkin tuntuu olevan hyvin tilaa, kun siellä asustelee yksikseen. Pedro raukka ei ollut osannut avata edes sänkyään, kun se oli nostettu seinälle niin kuin laivoissa yleensä.

    Minä en pitkään viihtynyt yökerhossa. Lähdin yhden tienoilla nukkumaan. Pää oli jo tyynyssä, kun tuli yhtäkkiä ihan hurjan hyvä tunne siitä, että Ilkka on olemassa ja tassuttelee samaan suuntaan yhtä matkaa tätä elämää. Piti laittaa tekstari.

    Yön nukuin aika levottomasti. Olisi ollut mahdollisuus kahdeksan tunnin uneen, mutta heräilin monta kertaa. Ilmeisesti laiva saapui Maarianhaminaan ja lähti sieltä ja heräsin moottorinpauhuun, vaikka yöllä en sellaista osannut miettiä. Heräilin vaan.

    Aamupalalla naamani oli virkeimmästä päästä. Muut olivat tirponeet kolmeen ja jotkut jopa neljään. Kiertoajelulle raahautui ainakin suurin piirtein se porukka, jonka sinne pitikin tulla. Muutamat jäivät laivaan tohtoriopiskelijoiden seminaariin. Minä en edes ollut hoksannut moista ennen konferenssia!

    Sain vieruskaverikseni mukavan amerikkalaisrouvan Roberta Brodyn New Yorkista. Paljastui, että hänen kauttaan olisi mahdollisuus saada kontakti sensemaking-teoriaa omassa tutkimuksessaan käyttäviin amerikkalaistutkijoihin. Roberta antoi minulle jopa kotiosoitteensa, jos hän voi jotenkin minua työssäni auttaa.

    Roberta ehti ottaa tirsatikin kiertoajelun aikana, mutta ei ollut takuulla ainoa. Kiertoajelu oli ihan ookoo, mutta aika turha. Kierrettiin siellä täällä eikä ajelulla tuntunut olevan mitään suunnitelmaa. Kiva kaupunkihan se Tukholma on, ei voi muuta sanoa. Roberta ainakin jaksoi ihastella veden paljoutta ja puistoja ja vanhoja rakennuksia.

    Hän aikoi tehdä samankaltaisen kierroksen myös Helsingissä konferenssin jälkeen. Eniten häntä kuitenkin kiinnosti suomalainen ooppera ja voi vain kuvitella, miten hän hihkui, kun kerroin asuvani Savonlinnassa! Ihmeellistä, ett Savonlinna tunnetaan maailmalla niin hyvin.

  • Ikäihmiset arvostavat ravintolapalveluita

    Tommi mietiskeli alkuun, miten hänen esittelemänsä tutkimus liittyy konferenssin teemaan, mutta hoksasi, että muutoksestahan se on kyse silloinkin, kun väestö ikääntyy. Toisaalta turismi on suurin työnantaja koko maailmassa. Tommi puhuu kuin pappi: hitaasti ja huolellisesti artikuloiden. Hän kertoilee tutkimuksen lähtökohdista, jotka taitavat todellisuudessa syntyneet kauan datan keräämisen jälkeen. He kiinnostuivat selvittämään iäkkäämpien turistien kriteereitä, kun nämä valikoivat mieleistään majoitusta Lapin hiihtokeskuksissa.

    Aineisto on ilmeisesti Raijan keräämää. Dataa on huimasti, peräti 1626 vastausta! Silti jotain jäi minusta puuttumaan. Analyysi oli aloitettu faktorianalyysillä, mikä ei minusta tiivistänyt dataa lainkaan. Mukana olivat kaikki 13 muuttujaa ja olisin osannut tehdä saadut faktorit itse ihan vain kynällä ja paperilla. Tommi kuitenkin vastasi ihmettelyyni, että faktorianalyysillä saatiin ainakin todennettua, että väittämät taatusti kuuluvat samaan tekijään. Tekijöitä oli ravintolapalvelut, laatu, sijainti ja hinta.

    Ei se mitään, että faktorianalyysiä oli käytetty, mutta myös muut olivat ihmetelleet, miksi faktoreita ei kuitenkaan käytetty jatkossa. Faktoreista oli selvitetty vain se, että laatu on kaikille ikäryhmille tärkein valintakriteeri. Seuraavat analyysit tehtiinkin sitten väittämä kerrallaan, vaikka minusta luonnollisinta olisi ollut käyttää faktoreita.

    Tulokset ovat ihan mielenkiintoisia. Vanhemmat turistit arvostavat nuoria enemmän sitä, että aamiainen kuuluu hintaan, ravintolapalvelut ovat laadukkaita ja Lapin herkkuja on saatavilla. Lisäksi vanhemmille on tärkeää, että säännölliset asiakkaat saavat kanta-asiakasetuja. Nuoret sen sijaan arvostivat sitä, että majoitus oli lähellä kauppaa, tanssipaikkaa ja ravintolaa.

    Näistä tiedoista saisi rakennettua hyvän segmenttikohtaisen markkinointisuunnitelman. Aika helposti voisi rakentaa kanta-asiakasjärjestelmän ja tarjota lappilaisia herkkuja ravintolassa. Nämä Tommikin toi esiin omassa esityksessään.

    Olin jo etukäteen kirjannut ylös kysymyksen siitä, verrattiinko kyselyn tuloksia todelliseen tarjontaan. Kysely kuitenkin tehtiin viidessä eri hiihtokeskuksessa, joten olisi mielenkiintoista selvittää, onko jokin näistä erityisesti ikäihmisten suosiossa ja jos on, löytyvätkö sieltä todella ikäihmisten arvostamat ravintolapalvelut ja kanta-asiakkuudet. Voihan olla, ettei näin edes ole, mutta mikä silloin onkaan kriteeri, jonka perusteella asiakkaat ovat todellisuudessa valinneet kyseisen kohteen?

    Dataa on tosi paljon, joten se antaa hyvät mahdollisuudet jatkotutkimuksille. Pitää vaan osata kysyä oikeita kysymyksiä.

  • Konferenssin mielenkiintoisin esitys

    Seuraavaksi vuorossa oli Jane McKay-Nesbitin, Malcom Smithin ja Marjorie Delbaeren esitys, jossa he käsittelivät uuden tiedon syntymistä noviisien ja eksperttien yhteisössä. Tutkimusta ei ole vielä testattu empiirisesti, mutta Janen atribuutioteoria on tosi mielenkiintoinen tiedon syntymiseen. Hän olettaa, että jos noviisit kokevat, että eksperttien osaaminen on vain kyky, he eivät hyväksy sitä ja ovat jopa kateellisia. Silloin ei synny uutta tietoa. Jos noviisit kokevat, että eksperttien osaaminen onkin toimintoihin liittyvää, heidän on helpompi hyväksyä se.

    Kyseenalaistin paperin peruslähtökohdan siitä, että tiedon siirtäminen on yksisuuntaista. Esittäjät itsekin käyttivät sanoja, kuten sosiaalinen prosessi, tiedon jakaminen (sharing), joten ehkä uutta tietoa syntyy vain, kun myös noviisit kokevat antavansa jotakin eksperteille.

    Jane oli huomannut saman ongelman paperissaan ja Malcolm lisäsi, ettei uutta tietoa todellakaan synny, jos noviisit vain omivat eksperttien vanhan tiedon. Vain yhdessä keskustelemalla syntyy todella uutta tietoa.

    Näinhän se on, mutta ihmetyttää, miten kolme tohtoria eivät osaa kirjoittaa sitä paperiinsa. Joka tapauksessa Janen, Malcolmin ja Marjorien paperi oli yksi konferenssin mielenkiintoisimmista. Olisin halunnut keskustella asiasta enemmänkin, mutta aika loppui taas kesken ja Jane ja Malcolm olivat tiiviisti oman seurueensa – ilmeisesti molemmilla oli avecit mukanaan – kanssa, ettei sopivaa tilaisuutta jutusteluun tullut.

  • Kumpi oli ensin, data vai malli?

    Aija Tapaninen, Marko Seppänen ja Heini Järvenpää Tampereen teknillisestä yliopistosta tutkivat innovaatioiden adaptaatiota. Heidän esimerkkinsä tulee pelletin käyttöönotosta lämmitysmuotona. Järvenpää esittää ja aloittaa kertomalla puupelletin teknologiasta. Melkoisen huonot kalvot ovat rakentaneet. Teksti on pientä tihrua ja tavaraa on paljon yhdellä kalvolla. Järvenpään esityksestä paistaa läpi, ettei hän oikein tiedä asiasta, sillä paperi on kirjoitettu Tapanisen väitöskirjatutkimuksesta.

    Käyttöönottoteorian taustoista tässä tutkimuksessa keskitytään vain aiempaan toimintaan ja todettuihin tarpeisiin. Innovatiivisuus ja sosiaaliset normit jätettiin pois, koska niiden mittaamiseen ei keksitty ratkaisua.

    Data oli kerätty Hämeenlinnan asuntomessuilta, mutta datan keräämiseen liittyi ongelma, joka täytyi ottaa tuloksissa huomioon. Datan kerääjä seisoi asuntomessuilla pellettilämmitystä esitelleellä kojulla ja kysely tehtiin vain niiden kävijöiden kesken, jotka kojulle tupsahtivat. Siksi jo data itsessään on vino.

    Tutkimuksessa on aika suuria ongelmia. Jäi epäselväksi, millaisia taustatietoja oli kysytty, mikä oli varsinainen innovaatio, kumpi tuli ensin, ongelma, johon pelletti oli vastaus vai vaihtoehto, jonka pelletti avasi, jne.

    Stuart MacDonald teilasi tutkimuksen täysin. Minusta ihan aiheellisesti hän kyseenalaisti datan koon (en muista enää aineiston kokoa) ja erityisesti datan ja testatun mallin yhteyden. Olen ihan samaa mieltä siinä, ettei ainakaan esityksessä annettu vastausta, oliko ensin ollut malli, jota haluttiin koetella tällä tutkimuksella, vai hankittiinko ensin aineisto ja sitten väkivalloin ympättiin se yhteen malliin.

    Yllättävin tulos oli kuitenkin minusta se, että nekin, jotka eivät ole kohdanneet ongelmia nykyisen lämmitysjärjestelmänsä kanssa, kertoivat harkitsevansa pellettiin siirtymistä. Olisiko tässä näkyvissä väestön huoli ilmastonmuutoksesta ja halu käyttää ekologisempia lämmitysvaihtoehtoja vai ihan raadollisesti siitä, että muut lämmitysmuodot kuten öljy ja sähkö ovat kallistuneet? Nämä olivat omia ajatuksiani esityksen kuluessa.