Kirjan jälkeen

Avainsana: omena

  • Hiiren hiljaa

    Nyt hävettää. Siitä, kun olen viimeksi blogannut, on kulunut jo viikko. Sitä ennenkin elin monta päivää hiljaiseloa.

    Syy on kokonaan uudessa työssä. En tajua ollenkaan, miten naiset ikinä pystyvät yhdistämään uran ja perheen. Olen täällä aiemminkin märehtinyt, miten työ imee minusta kaikki mehut ja sitten pitäisi vielä hoidella kotihommat ja jossakin välissä myös viettää yhteistä laatuaikaa.

    Olen tehnyt tänäänkin vain ihan normaalin työpäivän. Silti tälläkin hetkellä luen kirjoittamaani vain yhdellä silmällä niin kuin aina väsyneenä. En jaksa tarkentaa katsettani niin, että voisin lukea sujuvasti kahdella silmällä. Helpompi siristellä näin. Ilkasta se näyttää omituiselta 😉

    Eilen laittelin sitten vielä töiden jälkeen omenoita. Keittelin niistä omenasosetta, mutta nyt en jaksanut panostaa ulkonäköön vaan surautin kuorimattomat omenat monitoimikoneen läpi soseeksi ja keitin hilloksi. Älkää missään nimessä tehkö omenasosetta hillosokeripussin ohjeen mukaan. Siinä neuvotaan laittamaan kahteen kiloon omenoita kilo hillosokeria. Minulla oli kolme kiloa omenoita ja laitoin kilon ja sata grammaa hillosokeria. Tuli aivan liian makeaa. Varmaan sose on ihan hyvää piirakkaan tai muuhun sellaiseen, mutta puurossa se oli tänä aamuna liian äklöä. Vaniljajugurtilla sain kuitenkin leikattua turhaa makeutta pois.

    Omenoita olisi vieläkin pari kiloa. Meinasin tehdä niistä tänään nektaria, mutta väsyttää niin kovasti, ettei millään kehtaa. Omenasouvin sijaan ajateltiin piipahtaa vähän ulkoilemassa, kun ollaan taas molemmat jökötetty koko päivä sisällä.

    Minä yritän nyt parantaa tapani ja kirjoitella tänne edes jotain. Väitöskirjahan ei tietenkään ole edistynyt viime aikoina yhtään. Eikä edisty riviäkään tänä syksynä, pelkään.

  • Omenapiirakka, piimäversio

    Taas tuli eilen kuorittua omenoita. Jo aiemmin etsiessäni hyvää piirakkaohjetta törmäsin piimälliseen versioon, jota halusin joskus kokeilla. Arvaahan sen, että kun en laittanut sivua mihinkään muistiin, se katosi jonnekin bittiavaruuteen eikä enää löytynytkään. Pitää varmaan perustaa del.icio.usiin oma leivontatagi.

    Löysin sitten kuitenkin jotain. Tein omenapiirakan Paakari.netin ohjeen mukaan. Minni kehui sen maasta taivaaseen ja uskoin häntä. Vaan eipä tullutkaan yhtä hyvää kuin pohjankan kaikkien kehumasta piirakasta.

    Tein tällä kertaa pellillisen piirakkaa ja pinna oli koetuksella kahteen kertaan. Taikinasta tuli hirmuista jankkia, jonka pellille levittämiseen meni tosi kauan. Ohjeen mitat oli annettu sekaisin desilitroina ja laseina. Ehkä minun lasini oli tilavampi kuin ohjeen tekijän ja taikinasta tuli siksi niin paksua. Seuraavaksi hermo oli koetuksella, kun kuorin pikkuruisia suomalaisia omenoita.

    Piirakkaa on nyt ainakin riittävästi. Ehkä sitä voisi viedä yliopistollekin makusteltavaksi. Siitä ei kuitenkaan tullut ihan niin hyvää kuin toivoin ja siksi vähän arveluttaa syöttää sitä toistaiseksi tuntemattomille työkavereille.

  • Omput säilöön

    Kukkonen-Palo-ojan pikku perheessä harrastetaan säilöntää talven varalle. Ilkka kuori sinnikkäästi kilon Ailan ja Erkin tuomia kotimaisia omenoita. Minä pääsin helpommalla, kun vain lohkoin omenat kattilaan. Olisihan sitä tietenkin Ilkkakin voinut päästä helpommalla, jos olisin vain surauttanut omenat soseeksi, mutta halusin kuitenkin struktuuria omenahilloon. Samalla kiehautin jääkaapissa olleet karviaiset hillokkeeksi.

    Enpä ole ennen moista hommaa tehnytkään. Omenapuut ovat Utajärvellä harvassa ja jostain kumman syystä ainoa marja, jota meillä on säilötty muutoin kuin pakastamalla on puolukka ja siitäkin tehtiin aina survosta, ei hilloa. Äiti tekee tietenkin kaikista mahdollisista marjoista nami-nami-mehua.

    Minun piti ensin käydä hakemassa säilöntäoppia Kotimaiset kasvikset ja Rajamäen -sivuilta. Sellaisen pienen lisäyksen tein, että lirautin vajaan teelusikallisen hillon päälle Sisu-viinaa. Ilkka epäili, että meinaan tehdä hilloista huppelimallia, mutta vannon, että aikomukseni oli vain ja ainoastaan estää homekasvusto.

    Eilen tein pienen omenapiirakan samaisista Ailan ja Erkin omenoista. Eipä turhaan sanonut pohjanka piirakkaansa kaikkien kehumaksi. Tuli tosi hyvää ja sopivan kokoinen annos pienelle perheelle. Lämmin piirakka oli tosi hyvää vaniljajäätelön kanssa ja maistuu se mainiolle kylmänäkin kahvin kera.