Taas tuli eilen kuorittua omenoita. Jo aiemmin etsiessäni hyvää piirakkaohjetta törmäsin piimälliseen versioon, jota halusin joskus kokeilla. Arvaahan sen, että kun en laittanut sivua mihinkään muistiin, se katosi jonnekin bittiavaruuteen eikä enää löytynytkään. Pitää varmaan perustaa del.icio.usiin oma leivontatagi.

Löysin sitten kuitenkin jotain. Tein omenapiirakan Paakari.netin ohjeen mukaan. Minni kehui sen maasta taivaaseen ja uskoin häntä. Vaan eipä tullutkaan yhtä hyvää kuin pohjankan kaikkien kehumasta piirakasta.

Tein tällä kertaa pellillisen piirakkaa ja pinna oli koetuksella kahteen kertaan. Taikinasta tuli hirmuista jankkia, jonka pellille levittämiseen meni tosi kauan. Ohjeen mitat oli annettu sekaisin desilitroina ja laseina. Ehkä minun lasini oli tilavampi kuin ohjeen tekijän ja taikinasta tuli siksi niin paksua. Seuraavaksi hermo oli koetuksella, kun kuorin pikkuruisia suomalaisia omenoita.

Piirakkaa on nyt ainakin riittävästi. Ehkä sitä voisi viedä yliopistollekin makusteltavaksi. Siitä ei kuitenkaan tullut ihan niin hyvää kuin toivoin ja siksi vähän arveluttaa syöttää sitä toistaiseksi tuntemattomille työkavereille.