Kirjan jälkeen

Avainsana: treeni

  • Pakkanen musertaa

    Viimeviikkoinen SEFE-päivien reissu veti mielen synkeäksi. Reissussa oli ihan kivaa, ei siinä mitään, mutta sen jälkeen ei ole huvittanut kuntoilla. Mieliala aaltoilee näköjään niin kuin pahimmissakin kaksisuuntaisissa mielialahäiriöissä.

    Huuli meni mutrulle siksi, että päätin SEFE-päivien iltaohjelmassa tipattoman tammikuuni, ja söin viinin kanssa. Pari tai no okei, kolme lasia viiniä teki sen, ettei seuraavana aamuna tehnyt mieli lähteä testaamaan hotellin juoksumattoa. Jo aikaisemmin olin korvannut pakkasen takia yhden lenkin lumitöillä katolla. Sitten jäi väliin sunnuntain pitkä lenkki, mutta sen kyllä kävin juoksemassa maanantaina. Ja vaikka vielä tiistainakin kävin pakkasessa sauvakävelemässä, nyt olo on kuin kaikki työ olisi mennyt hukkaan.

    Täällä minä vain olen istunut sisällä ja katsellut ihanan aurinkoista ulkoilukeliä ikkunasta. Tai kävelinhän minä torstaina ekonomien kokoukseen ja tänään kauppaan, mutta niistä ei ole kuntoilumielessä mitään hyötyä. Harmittaa.

    CeBIT-bloggaaja

    Sain eilen kuulla, että pääsisin CeBITiin bloggaaja-statuksella. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta CeBITissä olisi. Viime vuonna kävin siellä ensimmäistä kertaa, ja reissu oli tosi mielenkiintoinen. Tällaiselle meikäläisen tasoiselle tekno-wannabeelle messuilla ei ole tarjota muuta kuin kiinalaisia härpäkkeitä, mutta Ilkan kyljessä pääsin tutustumaan tosi hienoihin uusiin ideoihin. Ilkka tuntee kentän niin hyvin, että bongaa satojen ellei tuhansien messuständien joukosta helmet.

    Mutta CeBITissä olisi kuntoilijalle mielenkiintoinen testauspaikka CeBIT RUN. Siinä juostaan 1-6 kertaa kolmen ja puolen kilometrin mittaista lenkkiä messuhallien läpi. Viime vuonna ehdin nähdä muutaman kilpailijan ja juoksu näytti tosi kivalta. Olisi hienoa juosta CeBITissä. Sitä ei moni tyttö tai poika teekään.

    Taitaa kuitenkin jäädä Saksan keikka väliin. Majoitus on näin myöhään kiven (veneen) alla ja lennotkin taitavat olla vähissä. Pitänee katsoa konferenssiesitykset netistä, ja blogata niistä kotona. Ehkä kuitenkin käyn juoksemassa viikon päästä keskiviikkona kympin ihan kunnon vauhtia. Jos siis virkistyn tästä matalapaineesta.

    Minä oon niin huono!

  • On se suomalainen hullu!

    Pakkanen paukkuu, mutta minä se vaan naama kuurassa lenkillä hipsuttelen! Eilen taittui juosten puolitoista tuntia ja tänään vierähti sauvakävellen tunteroinen.

    Eilen oli jopa niin hassu tilanne, että meinasin käydä kesken lenkin kotona vähentämässä vaatetta, kun alkumatkasta tuli niin kuuma. Tänään jätin villahousut kotiin. Seurauksena se, että kotona suihkussa takapuolta kipristeli, kun valkoinen laardi ei olekaan niin hyvä eriste kuin lintujen ruskea vastaava.

    Uinti jäi väliin

    Tänään olisi ollut avantouinti- ja vesijuoksupäivä. Illalla Tuula tekstasi, että muut aikoivat hannata, joten minäkin päätin nukkua vähän pidempään. Suunnitelmissa oli, että olisin mennyt aamupäivällä ainakin vesijuoksemaan.

    Seitsemältä mittari näytti -29 astetta pakkasta. Ilkka aikoi lähteä yliopistolle, joten napsautin auton lämmitykseen. Ajattelin saavani siinä samalla kyydin uimahallille.

    Vaan kohta napsautin lämmityksen pois. Mitä järkeä siinä olisi ollut, että olisi ensin lämmitetty autoa pari tuntia, ajettu viisi kilometriä, jätetty pirssi päiväksi pihalle jäätymään, ja sama ruljanssi uudelleen iltapäivällä? Ei mitään. Siispä Ilkka jäi kotiin etätöihin, ja minä jätin vesijuoksut ja avannot väliin.

    Levoton sielu

    Olin loppuviikosta SEFE-päivillä Helsingissä, ja sitten olikin jo niin kylmä, ettei viikonloppunakaan tullut urheiltua. Levottomuus alkoi jäytää mieltä samaa tahtia kipenevän selän kanssa, joten eilen oli ihan pakko lähteä lenkille.

    Sama juttu tänään. Ensin lapioitiin yhdessä takapihalla lunta, ja sitten otin sauvat, ja pinkaisin lenkille. Naapurit pitivät hulluna, kun kömmin ripset jäässä kotiin. Eipä noilla itselläänkään ihan järkitouhut olleet. Seisoivat katolla lumihommissa.

    Suomalainen on niin hullu, että kun ulkoilukärpänen puree, lapioi sisulla vaikka lunta katolla 30 asteen pakkasessa.

    Minua jäi lopulta harmittamaan se, etten käynyt aamulla avannossa. Olisihan se ollut eksoottista. Olisi ollut edes jälkipolville jotain kerrottavaa. ”Silloin kun minä olin nuori, hiihdettiin kesät, talvet kouluun, ja vesijuostiin pipo päässä pakkasessa.”

  • Mieli virkistyy, keho kevenee

    Tätä vuotta on kulunut pian kuusi viikkoa. Pieni perheemme on ottanut niskalenkin huonoista elintavoista, ja karistanut yhteensä palttiarallaa kuusi kiloa turhaa fläsää taivaantuuliin. Hiphei!

    Sitä ei voi kuin ihmetellä, miten paljon askel kevenee, kun pudottaa pari, kolme kiloa ylimääräistä kuonaa. Kun aiemmin luulin vastaantulijoiden ajattelevan, että mitähän tuokin läskimakkara täällä lenkkipolulla pyörii haitolla, nyt potkaisen itse mielessäni puuskuttavaa lyllertäjää vauhtiin.

    Nyt kaikki lenkille ja puuskuttamaan! Se on kivaa ja siinä saa niiiiin hyvän mielen! Minä ja muut kuntoilijat kiritämme teidät kaikki vauhtiin!

    Parempaa ruokaa, enemmän unta

    Käytännössä kilojen karistaminen on vaatinut satsausta ruuanlaittoon. Meillä syödään nyt enemmän keittoja ja useammin ruokaisia salaatteja. Itse asiassa meillä syödään nyt paljon parempaa ruokaa kuin ennen.

    Silti runebergintorttu poikineen hulahti suusta alas, ja Ilkalle on maistunut muutama karkki. Kun kuntoilee, ja tekee järkeviä valintoja, voi joskus vähän herkutellakin.

    Minä olen ihan äärimmäisen tyytyväinen, että tämä elintapojen muutos onnistui taas samoilla opeilla kuin silloin kerran aiemminkin, kun maratonia varten treenasin. Kuka väittää, että paremman kunnon löytäminen ja ylimääräisten vyötäröpalluroiden pudottaminen on vaikeaa? Syöt vaan, ei vähemmän, vaan laadukkaammin, ja liikut enemmän. Piste. Helppoa kuin heinänteko.

    Ja sitten saa ja pitääkin nukkua enemmän, ja se on parasta mitä tiedän!

    Vesijuoksu-uimarit

    Kävin taas aamulla pikapulahduksella järvessä ja menin sitten vesijuoksemaan. Olen edelleenkin virallinen uimaradantukko vesijuoksijoiden keskellä. Mummot uivat koiraa vesijuoksuvyö korville nousseena, ja katselevat pahasti 40 vuotta itseään nuorempaa, joka ei tunnu etenevän mihinkään. Yksikin pappa vie  altaasta tilaa 3 x 2 metriä, kun sauvoo menemään vesisauvoilla makuuasennossa.

    En minä valita. Kaikki mahtuu polskimaan, ja hyvähän se on, että iäkkäämmätkin liikkuvat. Minä vaan ihmettelen sitä, miksi nämä mummot ja papat eivät mene suosiolla uimaan. Osalla ei edes ole vesijuoksuvyötä niin eikö silloin pystyasennossa juoksentelu vesisoikossa ole jokseenkin mahdotonta?

    Lieneekö sittten vesijuoksun ansiota, mutta alan saada niskalenkin myös selkäkivuista. Ylösnoustessa kävelen edelleenkin ensimmäiset askeleet könttyräasennossa, mutta sellaisia vihlovia kipuja ei enää ole. Olen huomannut, että kaikkein parasta liikuntaa selälle on moottorikelkkailu. Siinä tulee huomaamattaan tehtyä satoja kyykkyjä, taivutuksia ja ojenteluja, jotka kaikki laittavat selkänikamat liikkeeseen. Usko tai älä.

  • Energiaa avannosta

    Kello on vasta yhdeksän, ja olen tälle päivää ehtinyt jo uida Saimaassa, vesijuosta uimahallissa mummojen kanssa, tehdä lumityöt ja nyt juon toista kupillista kahvia.

    Savonlinnan Seudun Ekonomeilla on joskus aikoinaan pyörinyt avantouintikerho, ja muutaman vuoden tauon jälkeen käynnistimme sen tänään uudelleen. Kyllikin mittari näytti aamulla 23 astetta pakkasta, mutta niin minä vaan hyppäsin pirssiin ja hurautin uimahallille.

    Hallilla oli ällistyttävän paljon porukkaa. Piha oli täynnä autoja, yksi porukka hydropickasi kahdella radalla, muutama kuntouimari täytti toiset kaksi rataa ja kolmannessa karsinassa vesijuoksi ainakin 15 mummoa.

    Koiraa sukat jalassa

    Ekonomeista vain Tuula tupsahti paikalle. Hän oli saanut mukaan yhden opiskelijoistaan, mutta tämä ei ollut onnistunut värmäämään avantoon brasilialaista poikaystäväänsä. Outo juttu.

    Tuula oli konkari  avantouinnissa ja näytti mallia. Hän otti muutaman metrin uintipyrähdyksenkin, kun me muut vain äkkiä pulahdettiin. Minä tosin räpiköin ehkä metrin verran koiraa. Uintia se on sekin!

    Vesi tuntui heti aika lämpimältä. Itse uiminen ei paleltanut yhtään, mutta kylmyys iski nilkkoihin ja käsiin, kun nousi avannosta. Minulla ei ollut oikeita avantouintitossuja, joten nykäisin vain sukat jalkaan ja hanskat käteen. Märät tumput ja sukat tuntuivat tosi kylmiltä, kun hipsimme takaisin hallin lämpöön.

    Kannattaa näköjään hommata ainakin neopreenitossut. Niihin ei tartu lumi tai hiekoitussora toisin kuin sukanpohjiin, jotka olivat halliin tullessa täynnä pikkukiviä.

    Vesipetomummojen jaloissa

    Vaikka parasta kai olisi vain pukea vaatteet ja lähteä, minä halusin mennä vielä vesijuoksemaan. En ehtinyt juosta montaa kierrosta, mutta sitäkin useampi mummo pyyhkäisi minusta altaassa ohi. Alkuun ajattelin, että ohhoh, onpa kovakuntoista mummoa liikkeellä, mutta sitten tajusin, että useimmat vesijuoksijat vain uivat vesijuoksuvyön kanssa. Sitenhän pääsee tosi lujaa ja voi potkaista hitaampaa kantapäällä kuonoon.

    Ei se mitään. Hyvä että kaikki sentään olivat tulleet hallille ja tekivät jotain kuntoiluhommia. Kukin taaplaa tyylillään.

    Toivottavasti kylmähoidosta on apua eilisen sählyn kovettamiin lihaksiin. Aamu-uinnista jäi ainakin tosi hyvä ja energinen olo. Ensi viikolla uudestaan!

  • Six pack kateissa

    Illasta toiseen meidän pienessä perhepiirissä pohditaan kuntoilun saloja. Tässä aitoa kuvamateriaalia siitä, että vatsalihastreeni on todellakin käynnissä.

    Jatketaan: yksi, jaa kaksi, jaa kolme, …

  • Kuntoilu-uutisia

    Moni on kysellyt selän kuulumisia. Kiinnostuneille tiedoksi, että olen edelleen selkärankainen enkä ihan vielä kokopäiväinen koukkuselkä noita-akka. Käytiin viime viikonloppuna Utajärvellä kelkkailemassa, ja moottorikelkkailu tuntui olevan parasta liikuntaa selälle. Kaikki muut paikat jumiutuivat ihan täysin, mutta selkäranka oli notkea kuin pajunvitsa.

    Pyyhällettiin ensin Ilkan kanssa Utajärveltä Ylikiimingin suuntaan, mutta lunta oli niin vähän, että Ilkka ajoi pohjapanssarinsa sököksi kantoon. Noh, siitä viisastuneina lähdettiin toiseen suuntaan eli Rokualle. Rokuan maastoissa on aina lunta, ja niin tälläkin kertaa. Käytiin lopulta Vaalassa asti.

    Kelkat kärryllä Ämmänsaareen

    Seuraavana aamuna startattiin kelkat kärryssä kohti Ämmänsaarta. Nuhainen isä lähti mukaan. Isän nuha sai kyytiä, kun ”pikkureissulla” tuli lopulta mittariin 240 kilometriä. Käytiin nimittäin Hossassa mutka. Varsinkin länsipuolen paluureitti oli tosi hienossa kunnossa. Se oli aika vasta lanattu, leveä ja luntakin oli riittävästi. Meinattiin aluksi palata järvenselkää pitkin takaisin, mutta onneksi ei lähdetty hyiselle järvelle. Vaikka minä tössäytin puuhun, oli silti kivempi ajaa metsässä kuin järvellä.

    Puuhunajossa ei ollut mitään vakavaa. Ajoin vain pienen nyppylän yli, ja jotenkin horjahdin sillä seurauksella, että sammutin vahingossa kelkan. Muut olivat kääntäneet mäen alla olevassa tiukassa kurvissa kaasulla, ja kun minulla kelkka ei käynyt, käännöskin jäi puolitiehen. Onneksi pystyin jarruttamaan niin paljon, ettei vahinkoa tullut. Hyvä, että muut edes hoksasivat ihmetellä, mihin minä oikein jäin.

    Tasoharjoituksen tulos jännittää

    Perjantaina maratonkoulussa oli tasoharjoitus. En ollut ennen moiseen osallistunut, joten hölmöyttäni kävin juoksemassa edellisenä päivänä vauhtilenkin surkeasti auratulla tiellä.

    Tasoharjoituksessa mentiin 1,4 kilometrin lenkki neljä kertaa eri sykkeillä. Ensin mentiin rauhallisella peruskestävyys 1-sykkeellä 140, sitten aerobisella kynnyksellä 155, ja lopuksi vauhtikestävyyssykkeellä 165 ja lähes maksimisykkeellä 180. Aenaerobinen kynnys minulla oli syksyn testissä 171.Ideana oli, että kun samoilla sykkeillä juostaan kauden mittaan useita kertoja, joka kerralla pitäisi päästä pikkuisen nopeammin sama matka.

    Huomasin, että peruskestävyyttä pitää lisätä. Jäin heti ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi viimeiseksi, ja seuraavalla kierroksella jo toiseksi viimeiseksi. Tanhuvaaran lenkin alkupuolella oli pitkä nousu, ja se oli minun ongelmani. Syke nousi aina ihan älyttömän korkealle, vaikka sitten alamäessä se laski nopeasti. Kun piti yrittää pitää syke tiettynä, ylämäkeen oli pakko löysätä vauhtia. Tuntui, että muut eivät joutuneet vaihtelemaan vauhtejaan niin paljon kuin minä tai sitten he huijasivat.

    Viimeisellä maksimisykkeen lenkillä syke ei lähtenyt nousuun. Sain juosta niin paljon kuin jaksoin, eikä maksimi noussut mäessäkään yli 184. Jännä juttu että viimeisellä lenkillä saavutin tosi paljon edellä juosseita, vaikka kenestäkään en enää ohi päässyt.

    Tasoharjoituksesta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Yritin tehdä sen mahdollisimman huolellisesti, että tulokset olisivat selvät.

    Kahvakuulia ja tasapainolautoja

    Meidän olohuone on ottanut askeleen kohti kuntoiluhuonetta. Talo alkaa näyttää siltä kuin siellä asuisi oikeita urheilijoita. Kahvakuulia on ilmestynyt pari lisää, nurkassa pyörii jumppapallo ja kaapin takaa pilkistää tasapainolauta. Olen kahlannut netistä välilevynrappeumatietoa, ja aina kehotetaan vesijuoksemaan ja tasapainoilemaan.

    Tähän saakka selkätreeni on tuntunut raskaalta. Jos illalla treenaa, aamulla selkä on jäykkänä. Yritin mennä jäykkyyttä karkuun pilatekseen, mutta kurssi oli jo täynnä. Nyt olkkarissa on onneksi tilaa myös venytellä, joten sitä pitää lisätä ohjelmaan. Meillähän jo tanssitaan Kinectin tahtiin melkein joka päivä (paitsi niinä päivinä kun minä hermostun hävittyäni tanssibattlen).

    Keskiviikosta lähtien viikko-ohjelmaan tulee myös vesijuoksua, kun Savonlinnan Seudun Ekonomien avantouintikerho starttaa, ja pulahduksen jälkeen aion mennä uimahallin lämpöön vesijuoksemaan.

    Vielä kun uskaltaisi mennä maanantaisin ratsastamaan. Pilkkua on jo vähän ikävä.

  • Mummovaivoja

    Nyt on sitten oikein mustaa valkoisella lääkärin allekirjoituksella varustettuna, että minusta on tullut vanha. Kuolen varmasti – en ihan vielä.

    Minulla on ”iäkkään, ylipainoisen” vaivoja. Välilevy on alkanut rappeutua ja alaselästä löytyi alkavaa nivelrikkoa. Great! Lääkäri vain totesi, että on erittäin hyvä, että muutokset löydettiin näin nuorena, kun asialle voi vielä tehdä jotain.

    Edessä loistava tulevaisuus

    Kuulemma edessä on iskiasvaivoja ja kasaanpainumista. Olisihan se pitänyt arvata, kun maratonkoulun lähtötasotestissä minut mitattiin sentin lyhyeämmäksi kuin luulinkaan.

    Välilevyn verenkierto on lähes olematon ja sen aineenvaihdunta tapahtuukin imeytymisen kautta makuulla ja käytetyn ravinnon tihkumisen kautta ylhäällä oltaessa. Konkreettisesti siitä saa viitteitä etenkin nuorilla aikuisilla mitattaessa pituus aamulla heti ylös noustessa ja illalla, jolloin mittausten ero voi olla 1.5 senttiä. Vanhuuttaan ihminen kasvaa tavallaan ”lyhyyttä”, kun välilevy ei yön aikana enää imekään nestettä entiseen malliin. (Selkäcenter: Mikä on välilevy ja mihin niitä oikein tarvitaan?)

    Mitä tästä voi päätellä? Nukun aivan liian vähän! Kun alan nukkua enemmän, venyn takuulla takaisin 156 senttiin. Tai sitten piipistän seuraavassa mittauksessa.

    Uudenvuodenlupaus

    Nyt alkaa kuntoilukuuri. Vesijuoksua, tasapainolevyn kanssa taiturointia, vatsa- ja selkälihastreeniä ja ennen kaikkea lihashuoltoa pitää lisätä. Juoksukin kulkee paremmin, kun keskivartalon korsetti on kunnossa. Ilkka ehti jo kysellä Gym42:sta treeniohjeita, ja netistä etsin hurjan määrän jumppaohjeita.

    Silloin kun lopetin karkin syömisen 17 vuotta ja 363 päivää sitten, söin uudenvuodenaattona ihan tajuttomasti karsua. Aion käyttää tätä samaa toimivaksi havaitsemaani kaavaa, ja lekottelen tämän ja huomisen päivän tekemättä mitään. Sitten kun kello lyö kaksitoista… alkaa hullu huhkinta!

  • Mahalleen mätkähti

    Käytiin eilen retkiluistelemassa Harjunportissa Punkaharjulla. Oli oikein sopiva pakkassää, mutta lumisade vähän haittasi menoa. Reitti oli aurattu aamupäivällä ja me olimme lähtöpaikalla vasta iltapäivällä. Harjunportista lupailivat uutta aurausta, mutta eivät pitäneet turhaa kiirettä.

    Nomen est omen?

    Ei muuta kun menoksi ja yllättävän hyvinhän se sujui. Retkiluistelu on tosi mukavaa. Menomatka sujui vastatuulesta huolimatta mallikkaasti, mutta sitten reitti kääntyi takaisin ja jäähän alkoi tulla vähän huonompia paikkoja. Koska lunta oli jo monta senttiä, huonoja kohtia ei nähnyt ennen kuin luistin tökkäsi.

    Tuiskahdus kinokseen

    Kerran aikaisemminkin horjuin ja pysyin pystyssä vain siksi, että kurautin reitiltä sivuun, mutta toisella kerralla en voinut mitään. Mätkähdin mahalleen ja tietenkin silloin, kun oli jo vastaantulevaa liikennettä. Aurasin sitten siitä kohtaa muutaman metrin matkalta seuraaville luistelijoille parempaa reittiä. Ilkka ei onneksi nähnyt mitään, kun mennä viiletti jo niin kaukana edellä.

    Yhteensä sujuteltiin 15 kilsan reitti tuntiin ja kahteenkymmeneen minuuttiin, ja siitä loput 1,5 kilsaa jopa aurattua reittiä. Hyvä oli luistella, ja mennään toistekin.

    Tyyriit terät

    Omat terät olisivat kivat, mutta eipä taida vielä raskia. Carlsonilla oli tarjouksessa 130 euron setti, mutta koska Harjunportissakin vuokraus maksaa vain 15 euroa (sisältää ratamaksun) niin ei vielä kannata. Kateeksi käy niitä, jotka pääsevät omasta rannasta luistelemaan ylläpidetylle reitille.

    Luistelun jälkeen pysähdyttiin ST1:lle syömään. Sen paikan metsästäjänleipä on ihan uskomaton! 6,50 euroa ja lautasellinen apetta. Taisin syödä jokaisen kulutetun 630 kilokalorin edestä.

    Kotona otettiin lämmikkeeksi glögit, ja jos tänään oltaisiin oltu luistelemassa, oltaisiin käperrytty lämpövilttiin lämmittelemään. Minä hullu vastustin lämpöviltin ostamista, ja nyt en antaisi tätä mistään hinnasta pois! Nytpä on hyvä köllötellä kipeän selän kanssa vällyjen välissä.

  • 100 grammaa kerrallaan

    Tänään maratonkoulussa katseltiin juoksuvideoita, eikä mitä tahansa videoita vaan ihan omia tepsutuksia. Ihmeellistä kyllä, oma juoksuni näytti ihan kelpo menolta. Vähän on raskas askel, mutta se johtuu siitä, että huttua on puputettu ja takapuoli levinnyt.

    Pitää kiinnittää jatkossa huomiota vartalonkiertoon. Monet kiertyivät paljon pahemmin, mutta minullekin tekisi hyvää, jos pystyisin juoksemaan rauhallisemmin ja suoraviivaisemmin. Jalat menevät kuitenkin mukavasti suoraa viivaa, enkä edes pomppinut pahasti. Askelluksessa pitää vielä kiinnittää huomiota siihen, etten tulisi ihan niin kantapäilleni alas.

    Juoksemisen mallia Terwamaratonilta Oulusta toukokuussa 2007. Sisäkautta ohi!

    Eka kymppi takana

    Sunnuntain tuulisella kelillä kipaisin ekan kympin sitten vuoden 2007. Olen näköjään äärimmäisyyksien nainen, koskapa hipsuttelin samalla melkein kolme kilometriä ylimääräistä! Naama oli jäässä ja takapuoli myös, mutta niin minä vaan juosta kopsutin.

    Olen tosi tyytyväinen. Aikaa siihen tietysti kului 90 minuuttia, mutta mitäpä siitä. Olen kuitenkin edellä tavoitettani, sillä suunnittelin juoksevani vasta joululomalla kokonaisen kympin.

    Tavoitetta metsästämässä

    Pari viikkoa sitten kävin Tanhuvaarassa mattotestissä. Ei tarvinnut painia. Riitti, kun juosta hölkötteli kolme minuuttia kerrallaan ja luovutti tilkan verta välissä. Joka kerta matto tietenkin rullasi vähän edellistä kolmeminuuttista nopsemmin.

    Aerobinen kynnysvauhti oli tipahtanut luvattoman paljon sitten vuoden 2007 ensimmäisen testin, mutta anaerobinen oli vain 20 sekunnin päässä vanhasta aloituksesta. Sykkeet olivat juuri samat eli 153 aerobinen ja 176 anaerobinen, jos muistan oikein.

    Läskiä oli tullut. Minussa on melkein 44 voipaketillista rasvaa, jos pihtimittaus pitää paikkaansa. Herttinen sentään! Ja kuinka paljon rasvaa on niissä, joiden jalka ei nouse juoksuaskeliin? Onneksi sillä sunnuntain 13-kilometrisellä paloi yli 800 kilokaloria, joten rasvaa on nyt 100 grammaa vähemmän. Jiihaa!

    Pitää repiä iloa pienistä asioista, kun suuria ei ole näköpiirissä. Maratonhan se mielessä väijyy, mutta vielä ei uskalla luvata.

  • Uimaan vaikka lunta sataisi

    Tänään on satanut koko päivän lunta. Isot lumihiutaleet leijailevat  maahan hiljalleen, ja tienoo peittyy valkoiseen lumipeittoon. Vaikka lunta sataa ja vesi on seitsemänasteista, sinne on päästävä. Seitsemästä asteesta se ei enää paljon tipahda, joten parempi totutella nyt talven avantouinteihin.