Kirjan jälkeen

Avainsana: treeni

  • Pakkanen musertaa

    Viimeviikkoinen SEFE-päivien reissu veti mielen synkeäksi. Reissussa oli ihan kivaa, ei siinä mitään, mutta sen jälkeen ei ole huvittanut kuntoilla. Mieliala aaltoilee näköjään niin kuin pahimmissakin kaksisuuntaisissa mielialahäiriöissä.

    Huuli meni mutrulle siksi, että päätin SEFE-päivien iltaohjelmassa tipattoman tammikuuni, ja söin viinin kanssa. Pari tai no okei, kolme lasia viiniä teki sen, ettei seuraavana aamuna tehnyt mieli lähteä testaamaan hotellin juoksumattoa. Jo aikaisemmin olin korvannut pakkasen takia yhden lenkin lumitöillä katolla. Sitten jäi väliin sunnuntain pitkä lenkki, mutta sen kyllä kävin juoksemassa maanantaina. Ja vaikka vielä tiistainakin kävin pakkasessa sauvakävelemässä, nyt olo on kuin kaikki työ olisi mennyt hukkaan.

    Täällä minä vain olen istunut sisällä ja katsellut ihanan aurinkoista ulkoilukeliä ikkunasta. Tai kävelinhän minä torstaina ekonomien kokoukseen ja tänään kauppaan, mutta niistä ei ole kuntoilumielessä mitään hyötyä. Harmittaa.

    CeBIT-bloggaaja

    Sain eilen kuulla, että pääsisin CeBITiin bloggaaja-statuksella. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta CeBITissä olisi. Viime vuonna kävin siellä ensimmäistä kertaa, ja reissu oli tosi mielenkiintoinen. Tällaiselle meikäläisen tasoiselle tekno-wannabeelle messuilla ei ole tarjota muuta kuin kiinalaisia härpäkkeitä, mutta Ilkan kyljessä pääsin tutustumaan tosi hienoihin uusiin ideoihin. Ilkka tuntee kentän niin hyvin, että bongaa satojen ellei tuhansien messuständien joukosta helmet.

    Mutta CeBITissä olisi kuntoilijalle mielenkiintoinen testauspaikka CeBIT RUN. Siinä juostaan 1-6 kertaa kolmen ja puolen kilometrin mittaista lenkkiä messuhallien läpi. Viime vuonna ehdin nähdä muutaman kilpailijan ja juoksu näytti tosi kivalta. Olisi hienoa juosta CeBITissä. Sitä ei moni tyttö tai poika teekään.

    Taitaa kuitenkin jäädä Saksan keikka väliin. Majoitus on näin myöhään kiven (veneen) alla ja lennotkin taitavat olla vähissä. Pitänee katsoa konferenssiesitykset netistä, ja blogata niistä kotona. Ehkä kuitenkin käyn juoksemassa viikon päästä keskiviikkona kympin ihan kunnon vauhtia. Jos siis virkistyn tästä matalapaineesta.

    Minä oon niin huono!

  • On se suomalainen hullu!

    Pakkanen paukkuu, mutta minä se vaan naama kuurassa lenkillä hipsuttelen! Eilen taittui juosten puolitoista tuntia ja tänään vierähti sauvakävellen tunteroinen.

    Eilen oli jopa niin hassu tilanne, että meinasin käydä kesken lenkin kotona vähentämässä vaatetta, kun alkumatkasta tuli niin kuuma. Tänään jätin villahousut kotiin. Seurauksena se, että kotona suihkussa takapuolta kipristeli, kun valkoinen laardi ei olekaan niin hyvä eriste kuin lintujen ruskea vastaava.

    Uinti jäi väliin

    Tänään olisi ollut avantouinti- ja vesijuoksupäivä. Illalla Tuula tekstasi, että muut aikoivat hannata, joten minäkin päätin nukkua vähän pidempään. Suunnitelmissa oli, että olisin mennyt aamupäivällä ainakin vesijuoksemaan.

    Seitsemältä mittari näytti -29 astetta pakkasta. Ilkka aikoi lähteä yliopistolle, joten napsautin auton lämmitykseen. Ajattelin saavani siinä samalla kyydin uimahallille.

    Vaan kohta napsautin lämmityksen pois. Mitä järkeä siinä olisi ollut, että olisi ensin lämmitetty autoa pari tuntia, ajettu viisi kilometriä, jätetty pirssi päiväksi pihalle jäätymään, ja sama ruljanssi uudelleen iltapäivällä? Ei mitään. Siispä Ilkka jäi kotiin etätöihin, ja minä jätin vesijuoksut ja avannot väliin.

    Levoton sielu

    Olin loppuviikosta SEFE-päivillä Helsingissä, ja sitten olikin jo niin kylmä, ettei viikonloppunakaan tullut urheiltua. Levottomuus alkoi jäytää mieltä samaa tahtia kipenevän selän kanssa, joten eilen oli ihan pakko lähteä lenkille.

    Sama juttu tänään. Ensin lapioitiin yhdessä takapihalla lunta, ja sitten otin sauvat, ja pinkaisin lenkille. Naapurit pitivät hulluna, kun kömmin ripset jäässä kotiin. Eipä noilla itselläänkään ihan järkitouhut olleet. Seisoivat katolla lumihommissa.

    Suomalainen on niin hullu, että kun ulkoilukärpänen puree, lapioi sisulla vaikka lunta katolla 30 asteen pakkasessa.

    Minua jäi lopulta harmittamaan se, etten käynyt aamulla avannossa. Olisihan se ollut eksoottista. Olisi ollut edes jälkipolville jotain kerrottavaa. ”Silloin kun minä olin nuori, hiihdettiin kesät, talvet kouluun, ja vesijuostiin pipo päässä pakkasessa.”

  • Mieli virkistyy, keho kevenee

    Tätä vuotta on kulunut pian kuusi viikkoa. Pieni perheemme on ottanut niskalenkin huonoista elintavoista, ja karistanut yhteensä palttiarallaa kuusi kiloa turhaa fläsää taivaantuuliin. Hiphei!

    Sitä ei voi kuin ihmetellä, miten paljon askel kevenee, kun pudottaa pari, kolme kiloa ylimääräistä kuonaa. Kun aiemmin luulin vastaantulijoiden ajattelevan, että mitähän tuokin läskimakkara täällä lenkkipolulla pyörii haitolla, nyt potkaisen itse mielessäni puuskuttavaa lyllertäjää vauhtiin.

    Nyt kaikki lenkille ja puuskuttamaan! Se on kivaa ja siinä saa niiiiin hyvän mielen! Minä ja muut kuntoilijat kiritämme teidät kaikki vauhtiin!

    Parempaa ruokaa, enemmän unta

    Käytännössä kilojen karistaminen on vaatinut satsausta ruuanlaittoon. Meillä syödään nyt enemmän keittoja ja useammin ruokaisia salaatteja. Itse asiassa meillä syödään nyt paljon parempaa ruokaa kuin ennen.

    Silti runebergintorttu poikineen hulahti suusta alas, ja Ilkalle on maistunut muutama karkki. Kun kuntoilee, ja tekee järkeviä valintoja, voi joskus vähän herkutellakin.

    Minä olen ihan äärimmäisen tyytyväinen, että tämä elintapojen muutos onnistui taas samoilla opeilla kuin silloin kerran aiemminkin, kun maratonia varten treenasin. Kuka väittää, että paremman kunnon löytäminen ja ylimääräisten vyötäröpalluroiden pudottaminen on vaikeaa? Syöt vaan, ei vähemmän, vaan laadukkaammin, ja liikut enemmän. Piste. Helppoa kuin heinänteko.

    Ja sitten saa ja pitääkin nukkua enemmän, ja se on parasta mitä tiedän!

    Vesijuoksu-uimarit

    Kävin taas aamulla pikapulahduksella järvessä ja menin sitten vesijuoksemaan. Olen edelleenkin virallinen uimaradantukko vesijuoksijoiden keskellä. Mummot uivat koiraa vesijuoksuvyö korville nousseena, ja katselevat pahasti 40 vuotta itseään nuorempaa, joka ei tunnu etenevän mihinkään. Yksikin pappa vie  altaasta tilaa 3 x 2 metriä, kun sauvoo menemään vesisauvoilla makuuasennossa.

    En minä valita. Kaikki mahtuu polskimaan, ja hyvähän se on, että iäkkäämmätkin liikkuvat. Minä vaan ihmettelen sitä, miksi nämä mummot ja papat eivät mene suosiolla uimaan. Osalla ei edes ole vesijuoksuvyötä niin eikö silloin pystyasennossa juoksentelu vesisoikossa ole jokseenkin mahdotonta?

    Lieneekö sittten vesijuoksun ansiota, mutta alan saada niskalenkin myös selkäkivuista. Ylösnoustessa kävelen edelleenkin ensimmäiset askeleet könttyräasennossa, mutta sellaisia vihlovia kipuja ei enää ole. Olen huomannut, että kaikkein parasta liikuntaa selälle on moottorikelkkailu. Siinä tulee huomaamattaan tehtyä satoja kyykkyjä, taivutuksia ja ojenteluja, jotka kaikki laittavat selkänikamat liikkeeseen. Usko tai älä.

  • Energiaa avannosta

    Kello on vasta yhdeksän, ja olen tälle päivää ehtinyt jo uida Saimaassa, vesijuosta uimahallissa mummojen kanssa, tehdä lumityöt ja nyt juon toista kupillista kahvia.

    Savonlinnan Seudun Ekonomeilla on joskus aikoinaan pyörinyt avantouintikerho, ja muutaman vuoden tauon jälkeen käynnistimme sen tänään uudelleen. Kyllikin mittari näytti aamulla 23 astetta pakkasta, mutta niin minä vaan hyppäsin pirssiin ja hurautin uimahallille.

    Hallilla oli ällistyttävän paljon porukkaa. Piha oli täynnä autoja, yksi porukka hydropickasi kahdella radalla, muutama kuntouimari täytti toiset kaksi rataa ja kolmannessa karsinassa vesijuoksi ainakin 15 mummoa.

    Koiraa sukat jalassa

    Ekonomeista vain Tuula tupsahti paikalle. Hän oli saanut mukaan yhden opiskelijoistaan, mutta tämä ei ollut onnistunut värmäämään avantoon brasilialaista poikaystäväänsä. Outo juttu.

    Tuula oli konkari  avantouinnissa ja näytti mallia. Hän otti muutaman metrin uintipyrähdyksenkin, kun me muut vain äkkiä pulahdettiin. Minä tosin räpiköin ehkä metrin verran koiraa. Uintia se on sekin!

    Vesi tuntui heti aika lämpimältä. Itse uiminen ei paleltanut yhtään, mutta kylmyys iski nilkkoihin ja käsiin, kun nousi avannosta. Minulla ei ollut oikeita avantouintitossuja, joten nykäisin vain sukat jalkaan ja hanskat käteen. Märät tumput ja sukat tuntuivat tosi kylmiltä, kun hipsimme takaisin hallin lämpöön.

    Kannattaa näköjään hommata ainakin neopreenitossut. Niihin ei tartu lumi tai hiekoitussora toisin kuin sukanpohjiin, jotka olivat halliin tullessa täynnä pikkukiviä.

    Vesipetomummojen jaloissa

    Vaikka parasta kai olisi vain pukea vaatteet ja lähteä, minä halusin mennä vielä vesijuoksemaan. En ehtinyt juosta montaa kierrosta, mutta sitäkin useampi mummo pyyhkäisi minusta altaassa ohi. Alkuun ajattelin, että ohhoh, onpa kovakuntoista mummoa liikkeellä, mutta sitten tajusin, että useimmat vesijuoksijat vain uivat vesijuoksuvyön kanssa. Sitenhän pääsee tosi lujaa ja voi potkaista hitaampaa kantapäällä kuonoon.

    Ei se mitään. Hyvä että kaikki sentään olivat tulleet hallille ja tekivät jotain kuntoiluhommia. Kukin taaplaa tyylillään.

    Toivottavasti kylmähoidosta on apua eilisen sählyn kovettamiin lihaksiin. Aamu-uinnista jäi ainakin tosi hyvä ja energinen olo. Ensi viikolla uudestaan!

  • Six pack kateissa

    Illasta toiseen meidän pienessä perhepiirissä pohditaan kuntoilun saloja. Tässä aitoa kuvamateriaalia siitä, että vatsalihastreeni on todellakin käynnissä.

    Jatketaan: yksi, jaa kaksi, jaa kolme, …