Tätä vuotta on kulunut pian kuusi viikkoa. Pieni perheemme on ottanut niskalenkin huonoista elintavoista, ja karistanut yhteensä palttiarallaa kuusi kiloa turhaa fläsää taivaantuuliin. Hiphei!

Sitä ei voi kuin ihmetellä, miten paljon askel kevenee, kun pudottaa pari, kolme kiloa ylimääräistä kuonaa. Kun aiemmin luulin vastaantulijoiden ajattelevan, että mitähän tuokin läskimakkara täällä lenkkipolulla pyörii haitolla, nyt potkaisen itse mielessäni puuskuttavaa lyllertäjää vauhtiin.

Nyt kaikki lenkille ja puuskuttamaan! Se on kivaa ja siinä saa niiiiin hyvän mielen! Minä ja muut kuntoilijat kiritämme teidät kaikki vauhtiin!

Parempaa ruokaa, enemmän unta

Käytännössä kilojen karistaminen on vaatinut satsausta ruuanlaittoon. Meillä syödään nyt enemmän keittoja ja useammin ruokaisia salaatteja. Itse asiassa meillä syödään nyt paljon parempaa ruokaa kuin ennen.

Silti runebergintorttu poikineen hulahti suusta alas, ja Ilkalle on maistunut muutama karkki. Kun kuntoilee, ja tekee järkeviä valintoja, voi joskus vähän herkutellakin.

Minä olen ihan äärimmäisen tyytyväinen, että tämä elintapojen muutos onnistui taas samoilla opeilla kuin silloin kerran aiemminkin, kun maratonia varten treenasin. Kuka väittää, että paremman kunnon löytäminen ja ylimääräisten vyötäröpalluroiden pudottaminen on vaikeaa? Syöt vaan, ei vähemmän, vaan laadukkaammin, ja liikut enemmän. Piste. Helppoa kuin heinänteko.

Ja sitten saa ja pitääkin nukkua enemmän, ja se on parasta mitä tiedän!

Vesijuoksu-uimarit

Kävin taas aamulla pikapulahduksella järvessä ja menin sitten vesijuoksemaan. Olen edelleenkin virallinen uimaradantukko vesijuoksijoiden keskellä. Mummot uivat koiraa vesijuoksuvyö korville nousseena, ja katselevat pahasti 40 vuotta itseään nuorempaa, joka ei tunnu etenevän mihinkään. Yksikin pappa vie  altaasta tilaa 3 x 2 metriä, kun sauvoo menemään vesisauvoilla makuuasennossa.

En minä valita. Kaikki mahtuu polskimaan, ja hyvähän se on, että iäkkäämmätkin liikkuvat. Minä vaan ihmettelen sitä, miksi nämä mummot ja papat eivät mene suosiolla uimaan. Osalla ei edes ole vesijuoksuvyötä niin eikö silloin pystyasennossa juoksentelu vesisoikossa ole jokseenkin mahdotonta?

Lieneekö sittten vesijuoksun ansiota, mutta alan saada niskalenkin myös selkäkivuista. Ylösnoustessa kävelen edelleenkin ensimmäiset askeleet könttyräasennossa, mutta sellaisia vihlovia kipuja ei enää ole. Olen huomannut, että kaikkein parasta liikuntaa selälle on moottorikelkkailu. Siinä tulee huomaamattaan tehtyä satoja kyykkyjä, taivutuksia ja ojenteluja, jotka kaikki laittavat selkänikamat liikkeeseen. Usko tai älä.