Avainsana: treeni

  • Uusi parempi elämä, vol. 2

    Eipä olleet jalat kipeinä. Älysin vähän notkistella maanantai-iltana ja tiistaina jo kävin verryttelylenkillä sauvojen kanssa. Tänään oli sitten vuorossa toinen juoksulenkki uusilla tossuilla. Hyvinhän se meni. Mitä nyt samassa ajassa juoksin aiemmin melkein puolet pidemmälle, mutta mihinkä minulla kiire – valmiissa maailmassa.

    Raahustin juuri ennen vesisadetta kuusi kilometriä ja vain alkuun ja loppuun otin pienet kävelypätkät. Aiemman juoksukärpäsenpureman yhteydessä juoksin harvemmin sorateitä, ja nyt nämä molemmat lenkit ovat olleet olosuhteiden pakosta soralenkkejä. Sen huomasin tänään, että on pakko juosta keskellä tietä, jos meinaa säilyttää lonkat kunnossa. Jos juoksee reunassa, oikea jalka tekee koko ajan askellustaan ylempänä kuin vasen ja siitäkös lonkka älähtää.

    Suunto ei lämmitä

    Minulla oli aiemmin aina Polarin mittari, mutta syksyllä 2007 vaihdoin Suuntoon, koska silloin siihen sai halvemmalla GPS-PODin. Siitä asti olen taistellut mittarini kanssa. En ikinä oppinut käyttämään Suuntoa oikein. Polarin mittarissa käyttöliittymä on looginen, mutta Suunnolla samojen nappien takaa löytyy eri näkymissä iso kavalkadi toimintoja. Alkuun minulla meni monta tallennusta ihan takamuksilleen, kun joko en saanut tallennusta lopetettua tai sitten en saanut lopetettua tallennusta muistiin.

    Viimeiseen vuoteen en ole juuri sählyä pelannut, mutta sitä ennen ja sen jälkeen, kun juoksut loppuivat, mittari ei ole aina antanut oikein sykelukemia harjoituksen aikana. Syyttelin ensin Suunnon köykäistä lähetinvyötä. Sehän oli aiemmin sellainen kova koppura, kun Polarilla oli jo monta vuotta sitten kangasvyö.

    Vaihdoin paristoja milloin mittariin, milloin lähettimeen ja kiristin lähettimen vyön niin tiukalle, että henki pihisi. Ei auttanut. Sykelukemat seilasivat milloin mitäkin ja joskus niitä ei löytynyt lainkaan. Ainakin kengännauhojen sitomisen aikaan olin Suunnon mittarin mukaan kuollut (l. ei sykettä).

    No nyt se lähetin sitten lopulta sanoi työsopimuksensa kokonaan irti. Enää mittari ei löytänyt lainkaan lähetintä.

    Uusi mahdollisuus

    Koska minulla on Suunnolta kuitenkin toimiva, joskin hankalakäyttöinen vastaanotin, GPS-POD ja aivan liian vähälle käytölle jäänyt PC-POD, päätin antaa Suunnolle vielä yhden tilaisuuden ja tilasin uuden lähettimen. Nyt onneksi on saatavilla jo niitä kangasvöitä pienellä lähettimellä.

    Alunperin vaihdoin Suuntoon sen takia, että siihen sai kohtuu edullisesti GPS-PODin. Nyt mittaripaketti on tullut minulle niin kalliiksi, että se noin satasen säästö Polarin mittariin vähän harmittaa. Tänään vieläpä löysin iPhoneen leluja, jotka mittaisivat matkan ja soittelisivat mukavaa musiikkia korviin juoksun tiimellyksessä. Periaatteessa en siis tarvitsisi sitä Suunnon gepsiäkään, mutta olkoon nyt.

    This is your last chance, Suunto!

  • Uusi parempi elämä

    Kastoin uudet lenkkarit syksyn ensimmäisellä oikealla lenkillä kuralammikossa. Nyt ne saavat siivittää minut juoksijan flow-tilaan. Eka kertaa juoksin musiikki korvilla – tosin vanhasta omenayhtiön soittopelistä hyytyi akku jo neljän biisin jälkeen – ja meno maistui tosi hyvälle. Oma puuskutus ei haitannut, mutta eipä olisi kuullut karhun ryskettäkään. Ehkä niin on parempi.

    Lenkki kesti huimat 35 minuuttia ja siitäkin kymmenkunta oli kävelyä. Matkaa taittui käsittämättömät 4,7 kilometriä! Olen siis selvästi lähempänä maratonkuntoa kuin viime viikolla, jolloin pisin juoksumatka oli himpun verran yli kilometri;)

    Huomenna on odotettavissa jäykät jalat ja entistä kumarampi selkä. Palkitsen itseni paremman elämän aloittamisesta uuniomenalla. Nam.

    — Post From My iPhone

  • Pompotusta ponilla

    Kirsi oli fiksu ja oli ottanut sunnuntain estekisaan kännykän. Outit ovat erityisen fiksuja, koska yksi sellainen suostui kuvaamaan Kirsin kännykällä minunkin pompotteluni. Ei tämä ehkä ihan oppikirjamaista hyppelyä ole, mutta ihan hyvä suoritus tällaiselta rautakangennotkealta, seniililtä vanhusratsastajalta.

    Ensin ensimmäisen kierroksen ristikot. Huomaa, että muistin radan ihan oikein!

    Ja sitten toisen kierroksen hurjan suuret esteet. Toinen sija varmistui kolmannen ja neljännen esteen välisellä tievalinnalla.

    Ehkä videolta löytyy syy siihen, miksi Pilkku ei enää eilisellä normaalilla ratsastustunnilla ollut niin kovin yhteistyöhaluinen. Oli hurjan rankka tunti. Jatkuvasti tehtiin väistöjä ja taivutuksia joka suuntaan. Avoa ravissa ja laukassa, sulkua ja pohkeenväistöä ravissa, laukkasiirtymisiä ja tunnin lopuksi käsittämättömän vaikeita puomeja pääty-ympyrällä.