Kirjan jälkeen

Kuukausi: lokakuu 2007

  • Masennuksen kourissa

    Se on täällä taas. Pimeys. Mieli on matala, olo surkea ja itseinho huipussaan. Vihaan tätä olotilaa. Mikään ei onnistu eikä mikään riitä. Itsestä on revittävä kaikki teho irti ja silti jää jotain tekemättä.

    Huomenna on lukuseminaari. Siellä ruoditaan muun muassa Heidin ja minun abstraktia. Kommenteista ei juuri ollut apua, kuten aiemmin kirjoitin. Edustin meitä jo viimeksi yksin ja niin huomennakin. Eihän sille mitään voi, että Heidi sairastui, mutta silti. Olisin ollut valmis heittämään pyyhkeen kehään ja antamaan itselleni edes vähän armoa luopumalla tästä kurssista.

    Ei onnistu enää. Pakko mennä, puolustaa yksin yhteistä paperia, johon minulla ei ole oikeastaan mitään mielenkiintoa, ja vielä yrittää saada kaikki mahdolliset kommentit ja ehdotukset paperille, jotta voin raportoida niistä Heidille. Ja sitten pitäisi antaa rakentavaa palautetta muille. Tsekkasin nopeasti muiden abstraktit ja heidän saamansa kommentit. Joopa joo. En osaa sanoa mihinkään mitään ja siihen, mihin osaisin, en jaksa.

    Muutama lisäkilo vie koko elämästä energian eikä Ilkkakaan vastaa puhelimeen.

  • Juoksee hirvien kanssa

    Yritin tänään jallittaa hirviä. Eipä se onnannut taaskaan. Awa intoutui jäljille ja haukkumaan. Isä kiersi kävellen ja välillä kontaten koiran ja hirvien perässä. Minä yritin ehtiä autolla edelle ja kun autolla ei päässyt niin sitten juosten.

    Luulin jo ehtineeni, mutta eiköhän gepsi juminut ja näytti vanhaa paikkaa koiralle. Niinpä pysähdyin liian aikaisin. Ei muuta kuin panokset piipusta, tielle ja juoksemaan autolle.

    Siinä välissä Awa sitten kyllästyi ja palasi isän luo. Yritin katsella jälkiä, olisivatko hirvet karanneet tien yli, mutta mitään ei näkynyt. Isä pähkäili, mihin ne olisivat voineet mennä, mutta emme saaneet niistä enää minkäänlaista havaintoa.

    Olipa onni, että isä ylipäänsä huomasi hirvet. Olivat Awan kanssa kävelleet sivutuuleen ja isä oli pysähtynyt ihmettelemään, miksi suonlaitaan oli kaivettu uusi oja. Eihän se mikään ojanpenkka ollut. Hirviemohan siinä oli vasansa kanssa pitänyt siestaa. Vasta kun emä oli kääntänyt päätä, isä oli tajunnut vetää kontilleen ja lähtenyt konttailemaan niitä kohti.

    Awa oli moista touhua ihmetellyt ja ollut välillä isän konttauksen edessä poikittain. Oli varmaan tuuminut, että mitä se ukko nyt höyrähti, kun maanmatosia noin läheltä tarkkailee. Lopulta koirakin oli vihdoin haistanut hirvet ja sitten tämä meidän juoksukilpailu alkoi.

    Kun nämä hirvet missattiin, päätettiin lähteä kotiin. Isä kulutti metsään yli 2500 kilokaloria ja minä koko päivänä vain kolmasosan siitä. Harmittaa vietävästi. Olen taas alkanut inhota omaa olemustani, vaikka viime keväänä olin jo melko tyytyväinen peilikuvaani. Nyt läski valtaa alaa kiihtyvällä tahdilla ja syö itsetuntoa vähintään yhtä nopeasti.

  • Vaihtopenkillä

    Tänään näytti aluksi, ettei sählyyn tule tarpeeksi porukkaa. Meitä oli kuusi ja kun verhon takana oli viisi, päätimme yhdistää voimat ja pelata vastakkain. Lopulta meitä olisi ollut yhdeksän, mutta ei enää viitsitty muuttaa pelisysteemiä. Siksi nostettiin verho ylös ja pelattiin isolla kentällä kauppatieteilijät vastaan fyysikot ja muu porukka.

    Ei tullut laskettua maaleja, mutta ilmeisesti me hävisimme muutamalla maalilla tai sitten ei.

    En saanut mittaria aluksi käyntiin. Se oli ilmeisesti jatkanut maanantain lenkin jälkeistä tallennusta, koska näytti yli 90 tuntia. Harjoitus oli kyllä tallentunut oikein, mutta en ollut sittenkään osannut katkaista aikaa. Niinhän minä vähän pelkäsinkin.

    Kari neuvoi ja oikeastaan laittoikin mittarin raksuttamaan. Koska meitä oli lopulta seitsemän puolellaan, saatiin kaikki istua vaihdossa ihan riittämiin. Jos jotain sählyssä inhoan niin vaihdossa istumista. Tulee kylmä, syke laskee ja kentällä hätäilee, joko taas pitää mennä vaihtoon, että kaikki saavat pelata.

    Vaihtopenkin lämmityksestä johtuen kulutus jäi tosi alhaiseksi, 388 kcaliin, vaikka peliaika oli lähes normaali, 52 minuuttia. Maksimisyke oli 187 ja keskisyke 157 sisältäen vaihdossa istumiset. Harjoitusvaikutus nousi eka kertaa yli neljän, 4,4:ään.

    Keskisyke oli yllättävän korkea. Loppuajasta juoksu ei tuntunut hyvältä. Jalat painoivat ja kone piiputti. Huono syöminen taisi kostautua, sillä meillä ei ollut Hands on -koulutuksessa ruokataukoa, joten ahmin ennen sählyä lautasellisen nuudeleita. Niistä oli vain painolastiksi, mutta energiaksi ne eivät ehtineet muuttua.

  • Hands on

    Olin tänään Hands on -koulutuksessa, jossa käsiteltiin sosiaalista mediaa ja sen hyödyntämistä opetuksessa. Koulutuksessa ei tullut esiin mitään uutta ja mullistavaa, mutta parasta oli se, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun tädit innostuivat yhteisöllisten työkalujen käytöstä. Jatkuvasti sipisivät, että hei tätähän voisi käyttää sillä ja sillä kurssilla. Tosi hyvä.

    Loin itsekin wiki-pohjan innovaatioluentoja varten – ihan testimielessä vielä, mutta ehkä siitä saisi jo ensi syksyn kurssille toimivan työkalun.

    Olen täälläkin kirjoittanut joskus siitä, miten hienoa olisi, jos opiskelija aloittaisi oman tietokannan keräämisen esimerkiksi del.icio.usiin jo heti opintojensa alussa. Hän voisi kirjoittaa oppimisestaan blogia ja linkittää kaikki opintojen aikana käytetyt wikit ja blogit sekä del.icio.usiin kerätyt aineistot samaan paikkaan. Siitä tulisi aivan loistava tuki ja turva sitten, kun opiskelija astuu työelämään ja tarvitsee jotain jo unohdettua tietoa. Sitten vaan käyttäisi omaa tagi-luokitustaan ja löytäisi helposti etsimänsä. Voisi vielä tsekata blogista, mitä ajatuksia silloin oli, kun opiskelija tagitti kyseisen aineiston.

    Minulla ei ole tämä sosiaalisen median kieli vielä hallussa, joten pahoittelen kaikkia sanastollisia mokia. Ajatus on tärkein.

    Hehkutin vielä sählyssäkin, miten hyviä oppimista tukevia työkaluja nämä voisivat olla. Sain ainakin meidän sivarin innostumaan. Ihmettelen suuresti, miten hän ei ole aiemmin käyttänyt mitään noista edellä mainituista. Outoa, sillä hän on antanut itsestään sellaisen kuvan, että istuu jatkuvasti koneella. Ehkä hän on kiinnostuneempi hardwaresta.

    Täytyy vielä kehua, että Pekka veti koulutuksen tosi hyvin. Puhui selkeästi ja käytti esimerkkejä, joihin opettajien oli helppo samaistua. Oli aivan loistoveto esittää koirakuvia ja koiravideoklippejä naisvaltaiselle kuulijakunnalle.

  • Sittenkin kouluun

    Minua on moitittu siitä, että kutsun yliopistoa usein kouluksi. Olen menossa kouluun tai tulossa sieltä. Nyt yliopistosta on todella tulossa koulu ainakin, jos Itä-Suomen yliopistolle kaavailtu school-malli toteutuu.

    Eihän se nyt ihan niin mene, mutta hauskasti school-sana kääntyy. Nyt joku oli kääntänyt sen korkeakouluksi. Tiedekuntaneuvoston kokouksessa tänään esitelty rakenne olisi siis ylhäältä alas yliopisto-korkeakoulu-laitos.

    Tässä mallissa korkeakoulu tarkoittaisi neljästä kuuteen todella isoa ryhmittymää, eräänlaista megatiedekuntaa, jotka levittäytyisivät molemmille kampuksille. Eilisessä hallituksen kokouksessa oli heitetty ilmoille idea neljästä tiedekoulusta: Science school, medical health school, school of education and humanities ja social sciences and economics school. Nämä eivät missään nimessä ole virallisia ehdotuksia vaan ainoastaan ajatusmalleja!

    Meillä ITKAssa haluttaisiin pitää kauppatieteet ja informaatioteknologia edelleen yhdessä, mutta ongelmia teettää Joensuun tietojenkäsittelytiede. Heidän tutkimuksensa on lähellä fysiikkaa, kun se meillä on selvästi kauppatieteellisesti orientoitunutta. Mihin schooliin tietojenkäsittely siis kuuluisi?

    School-malli tulee kaikille jakoon viimeistään huomenna. Äkkiseltään mallin hallinnosta on tulossa vielä nykyistäkin raskaampi. Itä-Suomen yliopistolle on siinä kaavailtu yliopistotasolle johtokunta, ilmeisesti kolmikantaperiaatteella koottu suuri konsistori, johtava rehtori, II rehtori ja vielä johtoryhmä. Korkeakoulu- eli school-tasolle on ehdotettu ulkopuolista vararehtoria, joka toimisi kuin schoolin toimitusjohtaja, kolmikantaperiaatteella valittua alakonsistoria, johtoryhmää ja sitten olisi vielä school-kohtainen päällikköarmeija. Laitostasolle on mietitty laitosjohtajia, laitosneuvostoa ja heidän tuekseen laitoshallintoa. Että se niistä mittakaavaeduista!

    Ei school-malli ole suinkaan ainoa pohdinnan alla oleva toimintamalli! Niitä on vielä ainakin kolme muuta. Tämä vaan sattui minun kannaltani hauskaksi, sillä voisin ihan hyvin jatkossa kehua meneväni ”kouluun”. 😉