Pirkanmaan Metsänhoitoyhdistys tempaisi tänä jouluna järjestämällä laillisen kuusivarkauden geokätköilyteemalla. Metsään oli piilotettu valmiiksi kaadettu kuusi, ja sen sijainti ilmoitettiin koordinaatteina MHY:n sivuilla heti, kun kello rapsahti lauantain puolelle. Toinenkin kuusi jemmataan maanantaiksi, joten pirkanmaalaisten joulukuusettomien kannattaa olla tarkkana.
Olisi mukava tietää, liittyykö tähän mitään lieveilmiöitä. Koska ensimmäinen paikallaolija saa viedä kuusen, tuleeko seuraavilla kiusaus napata autonkatolle naapuripuu? Ehkä siellä on paikallinen metsänvartija vartiossa.
Tällaisia voisi olla muitakin vastaavia tempauksia. Esimerkiksi joulupukki voisi tänä vuonna piilottaa lahjat, ja antaa lapsille vain tukun koordinaatteja. Tai kauppiaat voisivat jemmata joulukinkut ja tarjoilla kinkunkaipuisille pelkkiä numerosarjoja. Sittenpä olisi jännä katsoa, kenellä on kovin himo löytää täksi jouluksi oikein rasvainen kinkku.
Saavutettiin tänään tärkeä etappi geokätköilyuralla, kun löydettin 500. kätkö. Ajeltiin kauniissa syyssäässä syksyn viimeinen moottoripyöräreissu, ja onneksi sattui niin mukavasti, että 500. kätkö oli hieno eikä mikään törkypurkki roskiksen pohjassa. Ei voi kertoa yksityiskohtia, ettei anna liikaa vihjeitä seuraaville kätköilijöille. Kuvakin on vanha ja ihan toisesta kätköstä.
Kuka se siellä kurkottaa kuusenlatvaan? Ilkkahan se siellä apinaa leikkii.
Oltiin geokätköilemässä tässä yhtenä viikonloppuna ja tehtiin uusi yhden päivän kätköennätys, 24 purkkia. Muutama oli tosi vaikea, mutta Ilkka poimi nekin urhoollisesti. Jos kuvaa tihrustaa oikein tarkkaan, huomaa, ettei Ilkalla ole siinä edes housuja. Oli kuulemma helpompi kiivetä, kun ei ollut kiristäviä vaatekappaleita.
Minä yritin mönkiä yhdellä toisella kätköllä sillan tukipalkkien alla, mutta eihän siitä mitään tullut. Taas riensi Ilkka ’Da Apinamies’ apuun, ja rimpuili puumerkit lokikirjaan. On se hurja!
Poneja!
Ja sitten me mentiin yhdelle multikätkölle. Multit ovat inhottavia, kun niihin voi mennä aikaa ihan hirveästi eikä sittenkään osu oikeaan. Yleensä me jätämmekin ne suosiolla väliin, mutta tällä kertaa sain ylipuhuttua Ilkan multille. Oli vähän oma poni ojassa, kun tiesin, että multi liittyy ponihommiin.
Niinhän siinä kävi, että vihjeet piti laskea poniaitauksen luona. Ilkka on niin allerginen, että jäi autoon. Minä taas tykkään vähän paljon poneista, ja laskin koordinaatteja toooosi pitkään.
Ne oli niin söpöjä!
Multipurkilla ponitarhalla.
Ruuvipruuvi
Mitkähän lie ritkestonet Ilkan Suzukissa alla? Ainakin ne kestävät melkein isältä pojalle eikä haittaa, jos joku ruuvi törröttää eturenkaassa. Huomasimme jo viikko ennen kätköilyreissua Vesannolta tullessamme, että keskelle rengasta oli ilmestynyt ruuvinkanta. Ei kai se pelkkä kanta voi olla, joten ruuvin – pitkän tai lyhyen – täytyy olla sisällä.
Aloimme, tai siis Ilkka alkoi – minä istuin autossa – heti tarkkailla ilmanpaineita. Outoa, ettei rengas ole vieläkään tussu. Joko ruuvi on niin lyhyt, ettei se ole läpi asti, tai sitten se on niin tiukasti paikallaan, ettei ilma pääse vuotamaan.
Jos minun Jopon renkaassa törröttäisi ruuvi, ei Jopo taatusti kulkisi minnekään. Paitsi ei ole niin väliä, vaikkei kulkisikaan, koska minulla on uusi pyörä!
Geokätköilyvimma tuntuu olevan muuttolintujakin selvempi keväänmerkki. Yritin eilen lähteä lenkille, mutta jouduin kaksi kertaa kääntymään portaissa ja palaamaan kotiin. Meidän kätköpurkilla oli nimittäin niin aktiivista toimintaa, että piti palata raportoimaan siitä Ilkalle.
Yhtään loggausta ei kuitenkaan ole vielä tehty.
Sama meno jatkuu
Tänään meni herääminen vähän myöhään, ja kun lopulta lueskelin kahvikupin ääressä päivänlehteä, oli donitsimurunen mennä väärään kurkkuun. Kätköllä oli taas porukkaa. Ihmeteltiin Ilkan kanssa, mitä joku hiipparoi heikoilla jäillä, mutta tultiin siihen tulokseen, että kovassa tuulessa purkista lensi jotain jäälle. Pitää lukea sitten loggauksesta, mitä tapahtui.
Alkaa jo pikkuisen syyhyttää omankin kätköilyn aloittaminen talvihorroksen jälkeen. Levin reissullakaan ei ehditty käydä yhdelläkään purkilla.
—
Edit 18.4.2011
Täytyy sen verran korjata, että toinen porukka kätköllä olikin jästejä, jotka paiskasivat kätköpurkin rikki ja sisällön hujanhajan. Viimeinen kävijä oli ystävällinen kätköilijä, joka vain keräili kätkönjämät edellisen porukan jäljiltä. Ilkka kävi sitten vielä myöhemmin tarkistamassa, että kaikki on ok.
Nyt on ehditty aloittaa myös oma kätköily. Yksi on jo löytynyt.
Saimme tänään surullisen viestin VHI:ltä. Geokätkömme Kotkanpesä oli tuhottu. Kotkanpesä oli kirjaimellisesti laitettu maan tasalle, ja vaikka kävimme sitä etsimässä, pesää ei löytynyt.
Ilkka etsii kotkanpesää
Metsuri tiesi kertoa, että puut haetaan jo tänään, joten on vielä pienen pieni mahdollisuus, että kätköpurkki löytyisi.
Tämä on ensimmäinen menetys geokätkentätaipaleellamme. Harmittaa, että tuhon omaksi päätyi vielä sellainen purkki, jonka tekemiseen tarvittiin vähän tavallista enemmän aikaa ja vaivaa.
Ilkan joululahja viuhuu ilmassa
Ilkka olisi tänään halunnut ostaa ilotulitteita, mutta sain hänet järkiinsä. Isoimmatkin pommit ovat ihan surkeita kissan pieruja, joten rahan haaskausta koko ilotulitehomma.
Sen sijaan Ilkka marssi alennusmyynteihin ja osti itselleen myöhästyneeksi joululahjaksi kahvakuulan. Nyt ilmassa viuhuu iso murikka, joka kelpaa ovenpönkäksi, jos ei muuhun. Kesällä sitä voi käyttää verkonpainona.
Olihan tuo ihan tehokasta kuntoilua, mutta pelottaa, että kuula kirpoaa kädestä ja singahtaa kohti telkkaria. Onneksi nyt joulun aikaan ollaan katsottu niin paljon telsua, että voidaan jäädä telkuttomalle tammikuulle, jos oikein huonosti käy. Viinikaappi on jo matkalla huoltoon…
