Oltiin geokätköilemässä tässä yhtenä viikonloppuna ja tehtiin uusi yhden päivän kätköennätys, 24 purkkia. Muutama oli tosi vaikea, mutta Ilkka poimi nekin urhoollisesti. Jos kuvaa tihrustaa oikein tarkkaan, huomaa, ettei Ilkalla ole siinä edes housuja. Oli kuulemma helpompi kiivetä, kun ei ollut kiristäviä vaatekappaleita.

Minä yritin mönkiä yhdellä toisella kätköllä sillan tukipalkkien alla, mutta eihän siitä mitään tullut. Taas riensi Ilkka ’Da Apinamies’ apuun, ja rimpuili puumerkit lokikirjaan. On se hurja!

Poneja!

Ja sitten me mentiin yhdelle multikätkölle. Multit ovat inhottavia, kun niihin voi mennä aikaa ihan hirveästi eikä sittenkään osu oikeaan. Yleensä me jätämmekin ne suosiolla väliin, mutta tällä kertaa sain ylipuhuttua Ilkan multille. Oli vähän oma poni ojassa, kun tiesin, että multi liittyy ponihommiin.

Niinhän siinä kävi, että vihjeet piti laskea poniaitauksen luona. Ilkka on niin allerginen, että jäi autoon. Minä taas tykkään vähän paljon poneista, ja laskin koordinaatteja toooosi pitkään.

Ne oli niin söpöjä!

Ruuvipruuvi

Mitkähän lie ritkestonet Ilkan Suzukissa alla? Ainakin ne kestävät melkein isältä pojalle eikä haittaa, jos joku ruuvi törröttää eturenkaassa. Huomasimme jo viikko ennen kätköilyreissua Vesannolta tullessamme, että keskelle rengasta oli ilmestynyt ruuvinkanta. Ei kai se pelkkä kanta voi olla, joten ruuvin – pitkän tai lyhyen – täytyy olla sisällä.

Aloimme, tai siis Ilkka alkoi – minä istuin autossa – heti tarkkailla ilmanpaineita. Outoa, ettei rengas ole vieläkään tussu. Joko ruuvi on niin lyhyt, ettei se ole läpi asti, tai sitten se on niin tiukasti paikallaan, ettei ilma pääse vuotamaan.

Jos minun Jopon renkaassa törröttäisi ruuvi, ei Jopo taatusti kulkisi minnekään. Paitsi ei ole niin väliä, vaikkei kulkisikaan, koska minulla on uusi pyörä!