Tommin esitys oli päivän viimeinen esitys ja seuraavaksi kipaisin tax free –ostoksille. Ihastuin Armanin Diamonds –tuoksuun, mutta en vielä uskaltanut tehdä ostopäätöstä. Myyjäkin totesi, että on ihan hyvä nuuskutella rauhassa tuoksua omalla ihollaan ja ostaa tuoksu seuraavana päivänä, jos se vielä miellyttää. Diamondsia oli enää yksi jäljellä, joten myyjä sujautti sen piiloon minua varten.

Äitille ostin heti Kanebon ripsivärin. Itselle en ostanut vielä mitään muuta kuin vettä, limpparia ja pähkinöitä. Niin ja myönnettäköön, että myös kaksi siideriä.

Tax freestä kipaisin suoraan viinibaariin ja halusin maistella jotain hyvää ja uutta viiniä. Pettymys oli suuri. Kallis hinta ei kyllä ainakaan viineissä takaa hyvää makua. Hirmu kitkerää mehua ja sanoin siitä tarjoilijallekin. Hän oli vasta avannut pullon, joten ehkä viinin maku ei ollut vielä ehtinyt tekeytyä.

Hytissä sitten suihkuttelin ja valmistauduin buffet-illalliselle. Viereeni istahti konferenssin puheenjohtaja Nina Helander Tampereelta. Muutoin oltiin taas lappeenrantalaisseurassa, kun Harri ja Olli tulivat toiselle puolelle. Illan aikana ei juuri keskusteltu tutkimusasioista. Mitä nyt vähän sivuttiin tiedustelupalvelun päällikön esitystä ja kommentoitiin lyhyesti joita kuita muita esityksiä. Suurin uutinen oli kai se, että Ryynäsen Harri kertoi asuneensa aikoinaan Savonlinnassa Miekkoniemellä.

Tommi houkutteli väkeä hyttiinsä ennen kuin mentäisiin porukalla yökerhon puolelle. Tommilla oli tarjolla Jägermeisteria. Pedro hauskuutti portugalilaiseen tapaansa koko porukkaa jopa niin, että joku kävi pyytämässä, josko olisimme vähän hiljempaa. Emme me mitään huudelleet, mutta käytävän ovi oli auki, ettei happi lopu pienestä hytistä.

Meillä oli Tommin kanssa hytit samalla käytävällä. Ihan kivat ikkunalliset hytit. Pikku hytissäkin tuntuu olevan hyvin tilaa, kun siellä asustelee yksikseen. Pedro raukka ei ollut osannut avata edes sänkyään, kun se oli nostettu seinälle niin kuin laivoissa yleensä.

Minä en pitkään viihtynyt yökerhossa. Lähdin yhden tienoilla nukkumaan. Pää oli jo tyynyssä, kun tuli yhtäkkiä ihan hurjan hyvä tunne siitä, että Ilkka on olemassa ja tassuttelee samaan suuntaan yhtä matkaa tätä elämää. Piti laittaa tekstari.

Yön nukuin aika levottomasti. Olisi ollut mahdollisuus kahdeksan tunnin uneen, mutta heräilin monta kertaa. Ilmeisesti laiva saapui Maarianhaminaan ja lähti sieltä ja heräsin moottorinpauhuun, vaikka yöllä en sellaista osannut miettiä. Heräilin vaan.

Aamupalalla naamani oli virkeimmästä päästä. Muut olivat tirponeet kolmeen ja jotkut jopa neljään. Kiertoajelulle raahautui ainakin suurin piirtein se porukka, jonka sinne pitikin tulla. Muutamat jäivät laivaan tohtoriopiskelijoiden seminaariin. Minä en edes ollut hoksannut moista ennen konferenssia!

Sain vieruskaverikseni mukavan amerikkalaisrouvan Roberta Brodyn New Yorkista. Paljastui, että hänen kauttaan olisi mahdollisuus saada kontakti sensemaking-teoriaa omassa tutkimuksessaan käyttäviin amerikkalaistutkijoihin. Roberta antoi minulle jopa kotiosoitteensa, jos hän voi jotenkin minua työssäni auttaa.

Roberta ehti ottaa tirsatikin kiertoajelun aikana, mutta ei ollut takuulla ainoa. Kiertoajelu oli ihan ookoo, mutta aika turha. Kierrettiin siellä täällä eikä ajelulla tuntunut olevan mitään suunnitelmaa. Kiva kaupunkihan se Tukholma on, ei voi muuta sanoa. Roberta ainakin jaksoi ihastella veden paljoutta ja puistoja ja vanhoja rakennuksia.

Hän aikoi tehdä samankaltaisen kierroksen myös Helsingissä konferenssin jälkeen. Eniten häntä kuitenkin kiinnosti suomalainen ooppera ja voi vain kuvitella, miten hän hihkui, kun kerroin asuvani Savonlinnassa! Ihmeellistä, ett Savonlinna tunnetaan maailmalla niin hyvin.