Kirjan jälkeen

Vuosi: 2008

  • Savonlinna-Rovaniemi puhuu

    Kyllä tekniikka on ihmeellistä. Ilkka K. istuu keittiössä Rovaniemellä, puhuu kaiuttimesta, näkyy tietokoneen ruudulta ja katselee omaltaan meitä täällä Savonlinnassa… Milloinkahan meillä Kuopiossa onnistuisi tällainen? Miten paljon energiaa ja rahaa säästyisikään, jos Itä-Suomen yliopistoa kehitettäisiin videoneuvottelujen avulla? Mutta ei, sinne pitää painella Joensuun perukoille asti, jos jotain haluaa sanoa.

    Ei tätä neuvottelua käydä vain hauskanpidon merkeissä vaan ihan oikeita työpanoksia tässä jaellaan. Ilmeisesti minäkin pääsen ”oikeisiin töihin” vähäksi aikaa. Olen tosi innoissani. Buhaliksen ja muiden artikkelit alkavat saada muotoa, kun matkailukenttä alkaa pikku hiljaa aueta ihan konkreettisesti.

  • Tutoriaaliturinaa

    Tutoriaalista on nyt toivuttu. Paluumatka sujui nukkuessa. Nukuin Villassa tosi huonosti ja heräilin vähän väliä. Siksi silmät punoittivat esityksessä ihan kuin olisin sittenkin haahuillut Tampereen yössä, vaikka oikeasti yritin nukkua hotellilla.

    Menomatkalla myöhästyin kahdestakin junasta. Ensin Kyrönsalmen silta oli pystyssä ja juna ehti lähteä ennen kuin me saavuimme lopulta asemalle. Sitten ajettiin junan kanssa kilpaa Parikkalan suuntaan, ja olisin ehkä ehtinyt siihen Punkaharjulla, mutta neuvoin Ilkkaa kääntymään vasta toisesta Punkaharjun taajaman risteyksestä, vaikka olisi pitänyt valita se ensimmäinen. Siksi Ilkka joutui ajamaan minut Parikkalaan asti. Juna lähti Savonlinnasta 5.30, joten Ilkalla olisi ehkä ollut jotain parempaakin nukkumiseen liittyvää tekemistä kuin ajaa autolla ylinopeutta.

    Parikkalassa nousin Helsingin junaan, johon tietenkin tuli jokin tekninen vika ja siksi myöhästyin Tampereen junasta. Onneksi seuraava Tampereen juna tuli aika pian, mutta se oli sitten niin paljon hitaampi kuin alkuperäinen Pendolino, että meinasin väkisin myöhästyä tutoriaalin aloituksesta. Ehdin kuitenkin hätäisesti vetää pari lusikallista ruokaa massuun ennen tutoriaalin kick-offia.

    Sitten istuinkin päivän tutoriaalissa silmät ristissä. En ollut saanut junassa unta, vaikka sitä kovasti yritin, enkä saanut unta vielä hotellillakaan iltapäivällä. Tampereella oli tosi lämmintä ja alkoi tuntua siltä, että kylmä olut voisi maistua aika hyvälle. Siksi lähdettiin kuopiolais-lappeenrantalaisdelegaatiolla satamaan jo hyvissä ajoin ennen tutoriaaliristeilyä.

    Risteily alkoi vähän ikävästi. Odottelimme ihan rauhallisesti satamassa laivan lähtöä, kun joku manselaistäti tuli kiukkuamaan meille puunkaadosta ja kuinka laiskoja me olemme. ”Me” viittaa tässä porukkaan, josta karkeasti sanottuna puolet oli kauppatieteiden tohtoreita ja toinen puoli tohtoriopiskelijoita. Olenhan minä eräänlainen ”metsätilan perillinen”, mutta tuskinpa se näkyi päällepäin niin, että tämä räyhähenkirouva olisi saanut mitään aihetta sanomisiinsa. Tilanne alkoi siitä, että me täytimme aika hyvin kävelytien siinä odotellessamme eikä tämä kyseinen rouvashenkilö osannut pyytää kuuluvasti, voisimmeko väistää häntä. Me väistimme Heidin kanssa, mutta monet eivät kuulleet ensimmäistä pyyntöä. Täti oli ihan raivona.

    Risteilyllä meitä viihdytti joku vanhoihin nuttuihin pukeutunut live-bändi. Musiikki oli ihan kivaa ja leppoista, mutta äänentoisto oli ihan liian kovalla. Onneksi pääsimme Heidin kanssa Main ja Teuvon pöytään alakertaan pois kamalasta metakasta. Ruoka oli ihan hyvää. Ei maailman parasta, mutta syömäkelpoista.

    Mai viihdytti meitä tarinoillaan. Aivan loistava äly ja yleissivistys ja upea ulosanti. Hän kertoili persoonalliseen tyyliinsä Amerikan presidentinvaaleista, pääministerin vaimoehdokkaista ja inhovaatioyliopistosta. Sai nauraa hohottaa ja ihmetellä, miten joku voi olla niin hyvin perillä monesta asiasta. Mai sanoi minulle, ettei kannata jo edellisenä iltana hätäillä omaa esitystään. Hän kyllä lyttäisi minut seuraavana aamuna.

    Risteilyn jälkeen lähdettiin yhdelle Ilvekseen. Minä, Teuvo ja lappeenrantalainen Miia lähdimme hotellille, mutta muut jatkoivat matkaansa Onnelaan. Olisi ollut kiva mennä, mutta nukutti niin kamalasti, ettei minusta olisi ollut aamuesiintyjäksi, jos olisin lähtenyt mukaan.

    Toinen tutoriaalipäivä oli sitten huomattavasti vaisumpi. Ihmiset olivat kuka krapulassa, kuka muuten vaan väsynyt. Kommentit olivat aika väsyneitä, mutta jokainen yritti parhaansa. Ainakin tamperelaisjärjestäjät jatkoivat hyviä esityksiään.

    Tutoriaalin jälkeen kipaistiin Heidin kanssa etelän junaan ja minäkin selvisin aikataulussa Savonlinnaan asti. Ehdin opastaa brittimatkailijoita junassa Savonlinnan nähtävyyksistä ja hotelleista ihan kuin olisin oikea turistiopas. Brittimies ihmettelikin, miten hyvin minä tunnen Savonlinnan, vaikka en siellä edes asu. Virallisesti taidan muuttaa tänne ensi viikolla…

  • Kaupallistaminen toisin silmin

    Lehtimäen Tuula jatkaa kaupallistamisasiasta. Hänen mukaansa kirjallisuudesta puuttuu tutkimus kaupallistamistoimien ja kontekstitekijöiden suhteesta. Hänkään ei ymmärrä kaupallistamista viisivaiheiseksi atomikelloprosessiksi. Jännä juttu, että Tuula on päätynyt tilannetekijätarkastelussaan samoihin kysymyksiin kuin minä eli kuka kaupallistaa ja mitä ja milloin kaupallistetaan. Minulla on näiden lisäksi vielä miten kaupallistetaan ja kenelle kaupallistetaan. Ehkä ero johtuu siitä, että Tuula tarkastelee tutkimuksessaan laitetoimittajien ja teknologiatoimittajien kaupallistamista. Minulla tiede ja tutkimus näyttelevät suurempaa osaa, jolloin voi olla epäselvää kuka kaupallistettavan konseptin asiakas on ja millaisen muodon kohde saa.

    Heikki Karjaluoto kehuu Tuulan aihetta ja tutkimusasetelmaa, koska on ollut itse tekemässä projektihakemusta. Hän ehdottaa, että Tuula lisäisi tapausten määrää. Nyt niitä on kaksi eikä niiden avulla saa vielä vastauksia kaupallistamiskysymyksiin useista eri konteksteista. Tutkimusongelmiin hän kaipaisi enemmän how-tyyppisiä kysymyksiä, mutta niitä Tuulalla jo on muissa papereissa. Kymmenen sivun pituusvaatimus osoittautui tässäkin tutoriaalipaperissa vaikeaksi.

    Tuula on jo julkaissut asiasta hyvissä lehdissä juttuja, joten myös artikkeliväitöskirja olisi Heikin mukaan mahdollinen. Heikki toivoo lisää kotimaista case-tutkimusta, jotka olisivat jenkkityylistä propositioita esittävää tutkimusta. Maailmalla näkee papereita, joihin viitekehystä on rakennettu monta vuotta ennen kuin mennään tekemään case-tutkimusta.

    Rami kyselee tutkimustuloksista. Syntyykö tutkimuksesta tyypittelyjä vai prosessimalleja? Tuulan mukaan tyypittelyjä, kategorisointia. Rami allekirjoittaa Heikin esittämät kommentit, mutta jatkaa vielä käsitevaihteluista. Miten situational ja contextual factors eroavat? Ensimmäiset hänen mukaansa ovat yllättäviä ja odottamattomia, mutta kontekstuaaliset ovat jo ennakoitavissa olemassaolevissa rakenteissa. Tuula kuitenkin haluaa välttää sen, ettei kontekstitekijöillä saisi taklattua myös saman yrityksen sisäisiä muutoksia, jotka vaikuttavat kaupallistamiseen. Rami kuitenkin sanoo, että myös yrityksen sisäiset ja yllättävätkin tekijät ovat usein odotettavissa, jos rakennetta tarkastellaan analyyttisesti. Tämä pitää muistaa omassa työssä.

    Tuulan tavoite on yleistää tuloksensa myös muihin samantyyppisiin yrityksiin. Rami kehottaa miettimään Heikin ehdotusta lisätä tapauksia ja miettimään propositioita.

    Anne-Mari Järvelin ihmettelee, miksi tuotekehitys erotettaisiin kaupallistamisesta omaksi prosessikseen, mutta Tuula ei ymmärrä asiaa näin. Hän vain esitti yhden kaupallistamisprosessivaihtoehdon kirjallisuuskatsauksessaan, muttei itse näe kaupallistamista näin yksinkertaiseksi.

    Anne-Marin kommentin jälkeen aloin miettiä, miten paljon Tuulan paperi oikeastaan muistuttaa omaa ensimmäistä tutkimussuunnitelmaani, jossa mietittiin kaupallistamista vielä prosessimallina. Minulla oli omassa työssäni Jollyn malli, kuten Tuulallakin, ja sitten vielä esimerkiksi Anne-Marin ehdottamat stage-gate -mallit. Ihmeellistä, kuinka oululaisten tutkijoiden työskentely on kulkenut vuodessa samaan suuntaan kuin omani sillä erotuksella, että minä olen painanut prosessimallien kohdalla delete-nappulaa. Olisiko sittenkin pitänyt jättää ne omaan työhön?

    Rami sanoo vielä metodologioista, että kvalitutkimuksella voidaan saada joustavasti monitahoisempaa tietoa, mutta syvällisyys ei sinänsä ole vain laadullisen tutkimuksen ominaisuus. Pitää muistaa kirjoittaa omaan työhön, ettei laadullisen tutkimuksen perusteluksi riitä syvällisemmän ymmärryksen saavuttaminen. Voihan tosiaan saavuttaa hyvinkin syvällistä tietoa, jos käyttää edistyneitä kvantitatiivisia menetelmiä.

    Lisätietoja projektista www.ceit.fi.

  • Esitys ohi

    Oma esitys meni kuten meni. Siitä myöhemmin lisää. Käsitteethän ne aina puhuttavat. Kaupallistaminen, konseptointi, tuotteistaminen, paketointi,….

  • Toinen päivä rauhallisesti käyntiin

    Onnelan öisten tahtien jälkeen porukka on hitaasti lipunut kohti Tampereen yliopistoa. Vaikka Onnela jäi minulta väliin, uni painaa silmiä. Oma esitykseni on toisena ja vähän paha paikka on esittää heti Pöntiskosken Erikin jälkeen. Hän on kokenut ja rauhallinen esiintyjä, jolla on vakuuttava ote tutkimuksensa teoreettiseen taustaan.

    Erik kertoo rauhalliseen tahtiin StratMarkista irrottamaansa markkinointihenkisyyden tutkimuksestaan. Hän haluaa kontribuoida markkinaorientaatiotutkimusta kulttuurin näkökulmasta. Erik on lähdössä Japaniin kahdeksi kuukaudeksi tutkijavaihtoon ja aikoo istua 21 neliön yksiössään kirjoittamassa teoreettista viitekehystään. Tähän mennessä hän on tutustunut markkinaorientaatiokirjallisuuteen ja tunnistanut sieltä neljä tekijää. Mittausasiat, kannattavuusyhteyden, asiakasinformaation luonteen ja roolin sekä markkinaorientaation johtamisnäkemykset. Hänen oma kiinnostuksensa liittyy markkinaorientaation johtamiseen.

    Markkinointihenkisyys tarkoittaa Erikin tutkimuksessa sitä, miten organisaation jäsenet sisäistävät organisaation tavoitteet ja kääntävät ne arkipäivän käytänteiksi. Tutkimusote on abduktiivinen ja lähestymistapa kulttuurintutkimuksellinen.

    Tuula Mittilä (TSE) aloittaa kommentoinnin palauttamalla kuulijoiden mieliin eilispäiväisen aktivointi-termikeskustelun. Hänen mukaansa on haastavaa, jos ohjaaja on antanut termin, jolle opiskelijan pitää keksiä tutkimuksensa kautta sisältö. Markkinointihenkisyys on tällainen termi, jonka sisältöä ei ole aiemmin määritelty.

    Myös psykologinen näkökulma ja leadership puhuttavat. Erikin mukaan hän on jo käyttänyt psykologista näkökulmaa, mutta tällä hetkellä luopunut siitä ja pyrkinyt fokusoitumaan muualle. Leadership voisi kuitenkin olla miettimisen arvoinen asia selventämään markkinahenkisyyden ja markkinaorientaation käsitteitä.

    Sami Saarenketo on samoilla linjoilla Tuulan kanssa ja kyseenalaistaa uuden käsitteen käytön. Toisaalta hän ymmärtää projektin ja Tekesin tarpeen projektin rahoittajana. Sami tykkää erityisesti siitä, että Erikillä on itsellään draivi ja palo tutkia tätä asiaa. Hän ehdottaa oppimisorientaatiota tai yrittäjyysorientaatiota vaihtoehtoisiksi lähestymistavoiksi tai laajennukseksi, koska orientaatioissa on päällekkäisyyttä. Mitä markkinointihenkisyys tuo nyt sellaista, mitä markkinaorientaatio ja muut käsitteet eivät pysty selittämään, Sami kysyy.

    Joku sanoo, että markkinaorientaatio on käyttäytymistä ja toimenpiteitä. Edellytys on se, että ollaan kiinnostuneita markkinoista ja asiakkaista. Rami ehdotti, että Erik valikoisi menestyneitä yrityksiä ja sen jälkeen tutustuisi, millainen kulttuuri, markkinointihenkisyys näissä vallitsee.

    Tuula Mittilä jatkaa aineiston vakioinnista. Jos menestys olisi ainoa vakio, miten laajaksi aineisto paisuisi? Jo nyt Erikillä on haastatteluaineistoa monesta maasta ja monenlaisista yrityksistä.

    Erikin työ ei sinänsä kosketa omaani, joten en puutu siihen enempää.