Viime  viikolla KLM hukkasi matkalaukkuni ja kirosin yhtiön siksi alimpaan h-paikkaan. Tällä viikolla KLM laittoi lentokentät kiinni eikä informoinut meitä täällä Barcelonassa mitenkään ja taas kirosin kovasti. Nyt yhtiö uskalsi lähettää ensin pomonsa taivaalle ja heti perään kolme rahtikonetta pöllyävästä tuhkapilvestä huolimatta.

Tulin heti paremmalle mielelle. Onneksi ollaan reissussa – vaikkakin jumissa edelleen – KLM:n koneella eikä aristelevan Finnairin. Ei huvittaisi istua Finnairin linja-autossa 60 tuntia matkalla Suomeen.

Kuinka täällä pärjätään?

Joku voisi kuvitella, että pidennetty loma Espanjassa olisi  ihan kiva asia. Minulla ei niin olekaan vaikeuksia, mutta välillä aika käy pitkäksi. Päivä kerrallaan tässä mennään.

Alunperin meidän piti palata jo aikaisin lauantaiaamuna. Perjantai-iltana Teemu pääsi noin sadannella kerralla läpi KLM:n asiakaspalveluun ja sai vaihdettua lentomme sunnuntai-iltapäivään. Eipä lähtenyt kone vielä silloinkaan.

Ei mitään hätää

Nyt kun loma on venynyt pian parilla päivällä, meidän piti marssia tänään itsepalvelupesulaan sukkapyykille. Ihan mukavaa täytettä päivään. Se, mikä täällä alkaa pikku hiljaa ärsyttää, on muut turistit. Joka paikka pursuaa kiukkuisia turisteja.

Kadulla on tänään alkanut näkyä kylttejä, joissa kyllästyneet matkailijat kaupittelevat paikkoja vuokraamiinsa linja-autoihin. Suomalaiset odottavat kiltisti vuoroaan. Joku suomalainen oli kuullut, että täällä joudutaan odottelemaan jopa yli viikko, mutta onneksi täällä näkyy tosi vähän suomalaisia.

Ruokaa riittää

Soitin tänään ensimmäisen kerran äidille. Pappa tuntui olevan enemmän huolissaan. Hyvin täällä kuitenkin pärjätään. Barcelona on täynnä pikku kahviloita ja ruokapaikkoja, pyykitkin on pesty ja netti toimii, joten meillä on asiat ihan hyvin. Ei vaan enää jaksa notkua turistipaikoissa.

Eilen Ilkka löysi meille hyvän pastabaarin, jossa käytiin eilen ja taas tänään syömässä. Saatiin ensimmäisen kerran kotiruokaa edullisesti, joten veikkaampa, että meistä tulee pastabaarin vakioasiakkaita, jos täällä ollaan vielä pitkään.

Haaveena Saksa

Olemme Ilkan kanssa aika toiveikkaita siitä, että pääsemme parin päivän sisällä joko Amsterdamiin tai jonnekin päin Saksaa. Saksasta olisi vain hetken luikaus lautalla Suomeen.

Tarkistin tänään junamatkan pituuden ja vähimmillään Barcelonasta Helsinkiin pääsisi 46 tunnin istumisella. Pisin matka kesti pitkästi yli viisikymmentä tuntia. Ei ihan heti huvita lähteä seisoskelemaan kahdeksi vuorokaudeksi tupaten täyteen junaan, vaikka kai sitäkin jotkut ovat harrastaneet.

Eihän täältä katseltava lopu

Huomenna kuitenkin lähdemme käymään Montserratissa. Sitä on kehuttu mieleenpainuvaksi paikaksi, jossa paimentolaislapset perheineen kokivat jumalallisen näyn vuonna 880. Nyt Montserrat on benediktiiniläismunkkien kotipaikka ja upea luontokohde.

Jo ensimmäisenä Barcelona-päivänä kävimme Gaudin upeassa Sagrada Familiassa. Se oli aivan mykistävä. On järisyttävä ajatella, että joku pystyi jo 1800-luvun loppupuolella suunnittelemaan niin monimutkaisen kolmiulotteisen ja todella suuren rakennuksen vailla nykyaikaista 3D-tekniikkaa.

Kirkko  oli täynnä loppuun asti hiottuja yksityiskohtia, ja vaikka audioguiden ottaminen alkuun mietitytti, kuuntelimme suu auki yhä uudestaan samojakin kuvauksia. Sagrada Familia oli ehkä vaikuttavin ihmisen suunnittelema rakennelma, jonka olen koskaan nähnyt, ja palaan siihen varmasti vielä myöhemminkin.

Sagrada Familia ansaitsee oman blogipostauksen kuvien kera. Se ansaitsee myös sen, että palaan kaikista tuhkapilvistä huolimatta vielä jonakin päivän Barcelonaan ihmettelemään pitkästi yli 100 vuotta rakennettua kirkkoa. Kirkon odotetaan olevan valmis joskus 2000-luvun ensimmäisellä kolmanneksella, vaikka nykyaikaiset nostokurjet ja betonivalun tekniikka ovat jouduttaneet valmistumista reippaasti sitten aloitusvuosien.

Ei huolta huomisesta

Meillä on edelleen toivoa. Tassut tuskin koskettavat Suomen maaperää lentokoneesta astumisen jälkeen, mutta ehkä pääsemme jonnekin lähemmäs Suomea ja tulemme loppumatkan jollakin muulla kulkupelillä. Ei tässä auta masentua. Töitä voi tehdä täältäkin käsin, ja tänään lounaalla jo puhuttiin, että mitä jos marssimme johonkin Barcelonan kahdeksasta yliopistosta, linnoittaudumme kirjastoon, ja tekaisemme ajankuluksi väitöskirjan per tyyppi tai ainakin tutkimussuunnitelman.

Töiden tekeminen on kuitenkin muuten vähän hankalaa. Minulla on miniläppäri mukana, ja siitä olemme tarkistaneet lentosuunnitelmia  vuoron perään. Muut ovat joko iPhonen varassa tai kokonaan ilman nettiyhteyttä. Juuri nyt kiitän suurempia tahoja siitä, että jääräpäisesti vaadin, että voin ottaa miniläppärin mukaan. Nyt on edes jonkinlainen kontakti ulkomaailmaan, vaikka hotellin verkko on aika heikko. Vielä kun telkkarista löytyisi edes yksi englanninkielinen kanava, kaikki olisi ihan hyvin.