Pitkän viikonlopun hirvenmetsästyssaldona oli Tuomaksen saama komea sarvipää. Ollaan aloitettu hänen kanssaan yhtä aikaa ja nyt Tuomaskin vasta sai ensimmäisensä. Antaa vaan ukkojen puhua akoista, jotka eivät saa edes saalista ja käyvät turhaan metsällä. Oma tämän syksyn saalismääräni taitaa jäädä yhteen teereen, kun ei Hetan kanssakaan mitään nähty.

Saatiin kuitenkin pakastimen täytettä, kun joku ajoi sikalan mutkassa metsäkauriinvasan päälle. Kuski väitti isälle puhelimessa kiven kovaa, että alle jäi metsäpeura. Lähdettiin varalta oikein peräkärryn kanssa tarkistamaan otusta, ja niin pikkuruinen kaurisvasa sai viimeisen matkansa isolla kärryllä meidän pihaan.

Isä opetti suolistamaan

Kauriin kaula oli nyrsitty auki jäljestä päätellen linkkuuveitsellä, mutta muuten ruho näytti syömäkelpoiselta. Kerrankin oli tilaisuus opetella suolistus ja nylky oikein ajan kanssa. Isä neuvoi ja näytti mallia – minä sihnutin perässä sen, minkä voin.

Hetallakin oli jännää, kun kauris roikkui yön yli puuliiterissä, ja ovea piti vahtia koko yö.

Seuraavana päivänä harjoitus jatkui paloittelulla. Hirviporukan lihanjakopäivään pääsen ehkä kerran vuodessa ja silloinkin minut monesti laitetaan sisähommiin. Nytpä oli hieno tilaisuus treenata paloittelua mukavasti keittiönpöydällä.

Mureaa lihaa

Laitoin heti ulkofileestä paistin. Laitoin täytteeksi juustoa, sipulia, pizzamaustetta, meiramia ja munankeltuaisen. Pintaan vielä suolaa ja valkopippuria. Sydän oli sopivasti hollilla, joten sekin pääsi samaan pataan.

Tuli tosi hyvää, vaikka itse sanonkin. Paljon parempaa kuin teerestä. Liha oli mureaa ja maukasta ja juustosta tuli sopivasti rasvaa muuten rasvattomaan lihaan.

Otin toisen ulkofileen ja sisäfileet mukaan Vesannolle ja nyt ne odottavat pakkasessa juhla-aterian aihetta.

— Post From My iPhone

— EDIT 31.10.2010

Tein tänään samaa ruokaa hieman varioiden. Käytin tällä kertaa alkuperäisen peurarullaohjeen mukaisesti vuohenjuustoa, timjamia ja meiramia. 175 asteessa muhivat samaan aikaan myös uuniperunat suolapedillä, mutta vaikka ne olivat uunissa tunnin eli vartin metsäkaurisrullaa pidempään, ei pienistäkään perunoista tullut yhtä hyviä kuin viime viikolla Vesannolla. Kaurisrulla muhi foliossa vielä noin vartin ennen tarjoilua.

Kun otin kauriin pois uunista, sammutin uunin ja jätin sinne vielä perunat muhimaan. Sisäfileet paistoin nopeasti pannulla, maustoin reippaalla suolalla ja mustapippurilla. Lopuksi käärin folioon ja laitoin sammutettuun uuniin siksi aikaa, kun katoin pöydän ja keitin kastikkeen.

Kauris onnistui vielä paremmin kuin viimeksi. Vuohenjuusto pehmitti mukavasti makua ja toi mehevyyttä. Sisäfileitten paisto onnistui piirun vaille täydellisesti, mutta maustaminen olisi voinut olla sittenkin rohkeampi. Nyt on kauris sitten syöty ja seuraavaa odotellaan. Nam.