Luin jostakin, että käsityöt ovat parasta aivojumppaa. Kun vielä äidin kätköistä löytyi iso kasa ontelokudetta ja virkkausohje, ei käsiä enää pidellyt mikään! Ensin virkkasin äidin langat, sitten pistin Ilkan ostamaan lisää ja myöhemmin äitikin osti toisen säkillisen samaa kudetta.

Savonlinnaan ehdin nypertää muutamia koreja, mutta nyt sain täällä Vesannolla loppuun ensimmäisen itse virkkaamani maton. Olen niin ylpeä, vaikka ei tuo liene mikään käsityötaidon kahdeksas ihme olla. Mitähän tekisin seuraavaksi?