Blogin julkaisutahti hiipuu sitä mukaa, kun päivät vähenee ja kiire kasvaa. Neljä viikkoa – yli neljä viikkoa – tuntuivat tänne tullessa iäisyydeltä, jonka aikana pystyisi helposti kirjoittamaan kolme artikkelin runkoa, analysoimaan kevään mittaan kerätyn aineiston, lukemaan metrin pinon kirjoja ja toisen artikkeleita, tapaamaan ihan kaikki tärkeät tyypit täällä Halifaxissa ja naapurikaupungeissa ja siinä sivussa vielä tutustumaan nähtävyyksiin. Ei onnistu ei. Professori Albert Mills, joka on siis syy, miksi olen juuri Saint Mary’sissä, kutsui minut osallistumaan lähinnä ensimmäisen vuoden jatko-opiskelijoiden kursseille …
Kategoria: Tajunnanvirtaa
Tällä viikolla täällä Saint Mary’s yliopistossa on vietetty valmistujaisia eli virallisemmin kyseessä oli Convocation. Keskiviikkona olisi ollut kauppatieteiden valmistujaiset, mutta silloin en vielä tiennyt koko touhusta. Torstaina sitten ihmettelin, kun siellä täällä näkyi iloisesti hymyileviä nuoria ihmisiä kummallisissa kaavuissa. Pikainen googlailu sen sitten kertoi, että valmistujaiset olivat menossa. Niitä vietettiinkin sitten kolme päivää, koska torstaina vuorossa olivat luonnontieteiljät ja perjantaina kielten opiskelijat, jotka täällä saavat itselleen Bachelor of Arts -kandidaatin tutkinnon. Luulisin, että heillä on mahdollisuus myös maisterin tutkintoon, mutta …
Lupasin monelle aktivoitua blogini suhteen, kun tutkijavaihtoni alkaa. Ja nyt se on alkanut. Saavuin kahden maissa viime yönä Loyola Residenceen Saint Mary’s yliopistolle huoneeseen, joka yön pimeydessä vaikutti melko…. No Ilkka käytti sanaa putka ja kyllä siinä jotain perää olikin. Yksi väsynyt matkailija Olin tosi väsynyt. Lähdin tiistaiaamuna kotoa normaalisti kahdeksan aikoihin töihin ja olin tasan 24 tuntia myöhemmin perillä. Vaikka ikkunakauppias herätti minut neljän aikaan, heräsin ihmeen hyvin aamulla. Maailma näytti aika paljon valoisammalta kuin yöllä saapuessani. Kirjaimellisesti. Ikkunastakin …
Onnista on kehkeytynyt iloinen pieni poika. Hän osaa ajaa autoilla lattialla niin, että tuuppaa autoa hellästi pienellä kädellään eteenpäin – ei mitenkään rumasti rymäytä vaan tosi sievästi. Hän osaa värittää värityskirjasta hepan kuvia äitin kanssa. Osaa rakentaa palikkatorneja ja vielä paremmin kaataa niitä. Osaa koota lasten palapelejä ja Brion junaradan. Tunnistaa kirjasta eläimet tapiirista seepiaan, mikä saattaisi monelta aikuiseltakin jäädä tekemättä. Ja nyt tuo pieni poika on kasvanut jo niin isoksi, että osaa kertoa, ottaako vai eikö ota jotakin tai …