Tekijä: Outi

  • Yhteisö karvaturreille

    Mitä ihmiset edellä, sitä lemmikit perässä. Petsie mainostaa olevansa netin pörröisin galleria. Nyt myös meidän Wikillä, Hetalla ja Awalla on omat profiilit Petsiessä ja koirakaverit voivat vaikka kirjoitella blogia, jos makupalojen syönniltään ehtivät.

    Petsiestä täytyy heti todeta, ettei mikään kokeileman nettiyhteisö ole ollut vuorovaikutteisuudessaan yhtä nopea kuin Petsie. Ehkä kaksi minuuttia siitä, kun latasin yhteisöön Wikin kuvan, Wikiä jo kommentoitiin. Hauskaa sinänsä, ettei kommentoija ollut ihminen vaan Santtu-koira 😉

    Ehkä vaitonaiselle suomalaiselle on edelleen helpompi kommentoida toisen tekemisiä ja kirjoituksia koiranimimerkin suojista.

  • Polaris Rush koeajossa

    Käytiin Ilkan kanssa tutustumassa uuteen Polaris Rushiin. Rush on tosi kulmikkaan näköinen 600-kuutioinen Polaris – sanoisin jopa rumaksi – mutta alusta oli kerrassaan loistava. Iskunvaimennus tuntuu kiristyvän progressiivisesti niin, että pienet patit kelkka nielee sulavan pehmeästi ja isommissa töyssyissä alusta toimii kuin paraskin crossipeli.

    Polaris RUSH 2010

    Shiftin ja Ilkan uuden Dragonin jälkeen Rush on ainakin minun makuuni liian korkea. Puolitoistametrinen pätkä niin kuin minä joutuu tosissaan roikkumaan, jos meinaa saada kelkan kääntymään vauhdikkaammassa ajossa. Silti Rush oli melko ketterä. Ehkä istumakorkeus sai sen tuntumaan vähän kiikkerältä, mutta kai siihenkin tottuisi.

    Tukkona crossiradalla

    Rushia sai testata Kerimaan crossiradalla. Ei ihan paras paikka tytöntyllerölle testiajeluun. Takaraivossa jyskytti koko ajan, että nyt ei passaa mokata. Kädet täristen köröttelin pari kierrosta ensin jäykemmäksi säädetyllä versiolla ja sitten yhden kierroksen löysempialustaisella. Löysempi oli tietenkin minulle paljon parempi, mutta en suoraan sanottuna kehdannut ajaa sillä kierrosta enempää. Hävetti niin paljon olla toisten tientukkona.

    Ilkka surruutteli sitten sitäkin rivakammin. Mies vaikutti ajelun jälkeen ilmeisen tyytyväiseltä, vai mitä sanot alla olevasta videosta…

    Lisää videoita löytyy YouTubesta ja tässä muutamia kuvia.

    [flickrset id=”72157615662311015″ thumbnail=”square”]

  • Issikkavaelluksella Paunolanmäessä

    Tänään oli upea päivä. Aurinko paistaa möllötti kirkkaalta taivaalta ja issikoiden harjat hulmusivat, kun tölttäsimme hurjaa vauhtia Paunolanmäen ratsastustallilla. Meitä oli viiden ratsastajan ja kahden ohjaajan ryhmä, ja koska kaikki olivat kohtuu kokeneita ratsastajia, mennä viiletimme puiden välissä melkein koko ajan tölttiä. Muutama laukkapätkä sai hevoset heräämään ja tuntui, että nekin nauttivat kevätsäästä.

    Tölttivarma Hnokki

    Minä pyysin omistaja-Vesalta sellaista hevosta, joka tölttää varmasti ja tölttää niin, että minä tiedän sen tölttäävän. Vesa antoi minulle tuuheaharjaisen Hnokin. Hnokki oli herkkä kuuntelemaan ratsastajan istuntaa ja joka kerta, kun nojasin rennosti taakse, Hnokki nosti tasaistakin tasaisemman töltin.

    Ajattelin vaelluksen aikana Eva-Mariaa, joka aloitti issikkaratsastuksen selkäongelmien takia. Hnokin töltin jälkeen en yhtään ihmettele, että Eva-Maria sai selkänsä kuntoon ratsastamalla. Töltissä alaselkä teki koko ajan rauhallista ja systemaattista keinuntaliikettä ihan kuin pientä neliövalssia.

    Kesällä Rantasalmella en ollut aina varma, tölttäsikö heppa vai mentiinkö tasaista ravia. Nyt hoksasin eron heti. Muutaman kerran Hnokki jäi parin ponin mitan muita jälkeen ja vaihtoi töltin laukkaan. Helppoa oli sekin, mutta issikalla kuuluu minusta töltätä. Ei muuta kuin kevyt takanoja ja takapuoli syvälle satulaan ja Hnokki vaihtoi tölttiin.

    Kauramoottorit allergisille

    Oli tosi kivaa. Paunolanmäessä joka kymmenes ratsastus on ilmainen, joten sitä tavoitetta kohti  mennään. Kyselin jo vähän sitäkin, miten hevosallergiset voisivat ratsastaa. Ulkona viihtyvillä issikoilla on Vesan mukaan erilainen karva, ja monet allergiset ovat sietäneet niiden pölyä paremmin. Paunolanmäessäkin hevoset olivat valmiina pihalla odottamassa ja siihen ne myös jätettiin, joten ratsastajan ei tarvitsisi edes käydä tallissa. Toivottavasti saisin joskus Ilkan kokeilemaan kauramoottoria 🙂

    Kun Suvi tulee taas Savonlinnaan, vien hänet takuulla Paunolanmäkeen. Taidanpa puhua Eva-Marialle, josko houkuteltaisiin issikkavaellukselle myös Maisa.

    Tästä hurjasta joukosta voi ruveta kulkuneuvoaan valkkaamaan.

  • Wiki wikkelä welmuilija

    Alkaa olla naurettavaa tämä minun niin sanottu bloggaaminen. Ehtii vierähtää monta viikkoa ennen kuin tulee taas kirjoitettua edes jotain. Wikikin kasvaa silmissä. Aika welmuhan se on…

  • Broileria italialaisittain

    Pitkästä aikaa pitää rustata tänne jokin ruokaohjekin. Tämän tosin tein lähes suoraan Arlan sivuilla olevan kanaa italialaisittain -ohjeen mukaan.

    broilerin rintafileetä
    suolaa, pippuria
    1/2 ruokalusikallista vehnäjauhoja
    2 dl kasvirasvasekoitetta
    1 rkl punaviinietikkaa
    2 rkl kanafondia
    2 valkosipulinkynttä
    miniluumutomaatteja maun mukaan
    basilikaa koristeeksi

    Kuullota ensin kevyesti viipaloidut tomaatit ja valkosipulit. Siirrä ne pois pannulta ja lisää tilkka öljyä. Ruskista fileet molemmin puolin ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

    Valmista kastike sekoittamalla jauhot vesitilkkaan, lisää kerma, fondi ja viinietikka. Minä kokeilin punaviinietikkaa ja se oli ihan ok. Kaada kastike fileiden sekaan ja lisää tomaatit ja valkosipulikynnet. Anna kiehua hiljalleen kymmenisen minuuttia ja koristele lopuksi basilikalla.

    Tuli aika hyvää, mutta edelleen tuskailen täysjyväriisin kanssa. Se ei tahdo kypsyä, vaikka olen jatkanut ohjeen puolen tunnin keittoajan jo lähes tuntiin. Pitää kohta siirtyä puputtamaan pikariisiä. Erityisesti tämän ohjeen kastike on kokeilemisen arvoinen. Kanafileitä pitää ehkä maustaa hieman tujakammin, mutta kastike on hyvä.