Kategoria: Eläimet

  • Wiki on erittäin hyvä

    Uusi ura koiran esittäjänä urkeni, kun osallistuimme tänään Wikin kanssa koiranäyttelyyn Kajaanissa – molemmat ensimmäistä kertaa. Wikiä pelotti niin hirveästi, että häntä taipui jalkojen väliin ja isän piti välillä kantaa koiraa väkijoukossa.

    Karjalankarhukoiria oli yhteensä 21, joista yksi ei ilmestynyt paikalle. Onneksi saatiin olla Wikin kanssa kahdestaan junnu narttujen kehässä. Kehä oli ihan liian pieni, mutta siitä huolimatta Wiki juosta tepsutti oikein kivasti. Korkeus oli 52 senttiä eikä hampaissakaan ollut mitään vikaa. Kuono-osa saisi kuulemma olla syvempi ja luonne oli vähän pentumainen.

    Olen tosi tyytyväinen tulokseen. Laatuarvosana oli erittäin hyvä ja sijoitus luokan ykkönen, kun muita ei ollut. Meni oikein hienosti – Wikillä paremmin kuin emännällä.

    — Post From My iPhone

  • Pilkun kanssa kisoihin

    Meillä meni Pilkun kanssa tosi hyvin maanantaina. Tehtiin paljon siirtymisiä ja taivutuksia. Avotaivutus alkaa onnistua jopa laukassa ja ravissa tein ehkä elämäni parhaat avotaivutukset.

    Onnistuttiin pienillä esteilläkin niin hyvin, että Essi alkoi kysellä, tulisinko kokeilemaan estekisoihin. Ensin jänistin, mutta kun Essi vielä tekstasi tiistaina ja kysyi uudestaan, suostuin.

    Nyt minä sitten surffaan netissä ja etsin tietoa esteratsastuksesta. Jospa se menisi edes himpun verran paremmin kuin tämä taidonnäyte.

  • Alapohje valloillaan

    Meitä oli tänään vain kolme ratsastustunnilla. Minä sain mennä taas Pilkulla. Essi piti oikein teho koulutuntia. Hän komensi jatkuvasti minua menemään reippaammin, pitämään alapohkeen kiinni ja ulko-ohjan tuella. Huomasin toissa viikolla Ilkan ottamista kuvista, että minulla sohottaa varpaat ihan eri suuntiin kuin pitäisi. Nyt kun yritin skarpata varpaat eteenpäin, pohje pääsi heilumaan kuin kesämekko tuulessa.

    En tajua, miksi minä en koskaan opi. Nyt minulla oli hieman tavallista pidemmät jalustimet, koska aina ratsastan liian lyhyillä. Tänä syksynä olen päättänyt opetella pitkille  jalustimille, mutta nyt sitten heiluu jalat edestakaisin.

    Olen nyt kahdesti ratsastanut uusilla ratsastushousuilla, ja ne ovat auttaneet hiukkasen tiivistämään istuntaani. Mitähän sitä keksisi, että myös jalat liimautuisivat ponin kylkiin?

    Taivutuksia ja väistöjä

    Teimme aika paljon avo- ja sulkutaivutuksia käynnissä ja ravissa. Oli ihan kiva, kun kerrankin sai harjoitella ensin käynnissä. Ei varmaaan olisi saanut, mutta tunnilla oli myös Bissa ja Rija, jotka ovat vähän hörhöjä (nim. kokemusta on).

    Outo juttu, että taivutukset onnistuivat tänään ihan kohtalaisesti. Molempiin suuntiin minulla iskee jossakin vaiheessa paniikki ja jään roikkumaan taivuttavaan ohjaan. Pitäisi vain rohkeamminn liikuttaa kuolainta suussa, ja pitää ratsu hereilllä.

    Pohkeenväistö on edelleen minun ongelmani, mutta tänään heikoiten meni laukka.

    Laukassa kaikki unohtuu

    Laukkasimme aika paljon uralla ja erilaisilla ratsastusteillä. Tehtiin laukanvaihtoja ravin kautta ja siirtymisiä laukasta raviin ja toisinpäin. Kun kaikki keskittyminen menee jalustimiin ja jalkoihin, laukassa unohtuu kaikki muu.

    Liike kutistui koko ajan pienemmälle ja pienemmälle uralle. Kulmat oikaistiin, ja kohta Pilkku ja selässä hytkyvä Outi karauttelivat kauheaa kyytiä soikealla uralla maneesia ympäri. Ei siinä paljon kontrolli menoa haitannut.

    Kotiin tullessa ehdin jo ajatella, että minun on pakko alkaa käydä ratsastamassa kaksi kertaa viikossa. Nyt tunnille  oli nimittäin ilmestynyt vielä parempia ratsastajia kuin ennen, ja tuntui, että jään jalkoihin. Toinen heistä oli ilmeisesti tiedostanut omat taitonsa, ja oli jatkuvasti minun ja Pilkun edessä –  ja meidän piti aina väistää.

  • Yhteisö karvaturreille

    Mitä ihmiset edellä, sitä lemmikit perässä. Petsie mainostaa olevansa netin pörröisin galleria. Nyt myös meidän Wikillä, Hetalla ja Awalla on omat profiilit Petsiessä ja koirakaverit voivat vaikka kirjoitella blogia, jos makupalojen syönniltään ehtivät.

    Petsiestä täytyy heti todeta, ettei mikään kokeileman nettiyhteisö ole ollut vuorovaikutteisuudessaan yhtä nopea kuin Petsie. Ehkä kaksi minuuttia siitä, kun latasin yhteisöön Wikin kuvan, Wikiä jo kommentoitiin. Hauskaa sinänsä, ettei kommentoija ollut ihminen vaan Santtu-koira 😉

    Ehkä vaitonaiselle suomalaiselle on edelleen helpompi kommentoida toisen tekemisiä ja kirjoituksia koiranimimerkin suojista.

  • Issikkavaelluksella Paunolanmäessä

    Tänään oli upea päivä. Aurinko paistaa möllötti kirkkaalta taivaalta ja issikoiden harjat hulmusivat, kun tölttäsimme hurjaa vauhtia Paunolanmäen ratsastustallilla. Meitä oli viiden ratsastajan ja kahden ohjaajan ryhmä, ja koska kaikki olivat kohtuu kokeneita ratsastajia, mennä viiletimme puiden välissä melkein koko ajan tölttiä. Muutama laukkapätkä sai hevoset heräämään ja tuntui, että nekin nauttivat kevätsäästä.

    Tölttivarma Hnokki

    Minä pyysin omistaja-Vesalta sellaista hevosta, joka tölttää varmasti ja tölttää niin, että minä tiedän sen tölttäävän. Vesa antoi minulle tuuheaharjaisen Hnokin. Hnokki oli herkkä kuuntelemaan ratsastajan istuntaa ja joka kerta, kun nojasin rennosti taakse, Hnokki nosti tasaistakin tasaisemman töltin.

    Ajattelin vaelluksen aikana Eva-Mariaa, joka aloitti issikkaratsastuksen selkäongelmien takia. Hnokin töltin jälkeen en yhtään ihmettele, että Eva-Maria sai selkänsä kuntoon ratsastamalla. Töltissä alaselkä teki koko ajan rauhallista ja systemaattista keinuntaliikettä ihan kuin pientä neliövalssia.

    Kesällä Rantasalmella en ollut aina varma, tölttäsikö heppa vai mentiinkö tasaista ravia. Nyt hoksasin eron heti. Muutaman kerran Hnokki jäi parin ponin mitan muita jälkeen ja vaihtoi töltin laukkaan. Helppoa oli sekin, mutta issikalla kuuluu minusta töltätä. Ei muuta kuin kevyt takanoja ja takapuoli syvälle satulaan ja Hnokki vaihtoi tölttiin.

    Kauramoottorit allergisille

    Oli tosi kivaa. Paunolanmäessä joka kymmenes ratsastus on ilmainen, joten sitä tavoitetta kohti  mennään. Kyselin jo vähän sitäkin, miten hevosallergiset voisivat ratsastaa. Ulkona viihtyvillä issikoilla on Vesan mukaan erilainen karva, ja monet allergiset ovat sietäneet niiden pölyä paremmin. Paunolanmäessäkin hevoset olivat valmiina pihalla odottamassa ja siihen ne myös jätettiin, joten ratsastajan ei tarvitsisi edes käydä tallissa. Toivottavasti saisin joskus Ilkan kokeilemaan kauramoottoria 🙂

    Kun Suvi tulee taas Savonlinnaan, vien hänet takuulla Paunolanmäkeen. Taidanpa puhua Eva-Marialle, josko houkuteltaisiin issikkavaellukselle myös Maisa.

    Tästä hurjasta joukosta voi ruveta kulkuneuvoaan valkkaamaan.